On ilmoja pidelly täällä Ylä-Lapissa. Eilen -34 C. Taitaa olla se -30 C se maaginen raja jonka jälkeen ongelmat alkavat eskaloitumaan. Ensin lämmin muistelo Xantia HDi: lle jonka ulkolämpömittari näytti -32 tai -33 C ja siitä kun lämpötila vielä laski niin mittarin näyttö kertoi vaan viivaa. Siitä huolimatta lohkolämmitettynä lähti aina käyntiin. Sitten kun lohkolämmittimen vastus kärähti ja korjaamolla olivat laittaneet säteilylämmittimen (koska kuulemma vastuksia ei ko. automalliin enää saanut), kylmäkäynnistyvyyskin kärsi. Sai olla lämmityksessä 24/7 jos meinas lähtee kolmenkympin pakkasilla liikenteeseen. Mutta Xantiahan kuitenkin toimi. Aluksi tietysti kylmänkankeutta jousituksessa ja ohjauksessa.
Sitten nykyisyyteen. C5 ilmoitti talven tulleen jo tuossa joulukuun alussa. Eli puolen tunnin Webastolämmityksen jälkeen eräänä kauniina aamuna ei jaksanut startata. Eli akku vaihtoon. Ostin parhaan akun joka täällä oli saatavilla. Varta, ampeeritunteja en muista. Eilen aamulla elohopean painuttua talven ennätyslukemiin se sitten taas kävi. Eipä halunnut Vitonen startata. Ensmäinen syyhän on tietysti se, että lämmitystä vaatii puolituntia näillä pakkasilla, ja taas rouvan työmatka on ainoastaan 20 min. Eli pidemmän päälle tämä oli odotettavissa. Toinen syy tietysti se edelleen olemassaoleva käynnistyvyysongelma. Jos ei lähde ekalla yrityksellä, niin virtaa ei riitä enää toiseen yritykseen. Noh, se vika toivottasti löytää vielä korjaustoimenpiteen.
Boxer sentään lähti käyntiin 40 min Webastolämmityksen jälkeen. Vaivalloisesti, mutta lähti. No siitäpä sitten kaapeleilla Sitikalle virtaa. Ja käyntiin. Mutta eipä halunnut Aisinin automaatti vaihtaa kolmosta isommalle koko 20 km työmatkalla. Sitten kun rouva piti pari tuntia tyhjäkäynnilla työpaikan pihassa ja lähti sitten kokeilemaan, niin alkoi toimia normaalisti. Mahtoiko johtua akun tyhjentymisestä? Siinä kun yrität startata ja virta ei riitä niin näytössähän vilisee vaikka mitä ilmoituksia. Tais siinä olla "gearbox faulty" myös. Oisko tuo tuosta liian vähävirtaisesta startista jääny? Pakkanen lauhtu 30 astetta ja nyt on toiminut auto normaalisti.
Ja oikutteli se Boxerikin. Moottorin häiriövalo jäi palamaan eilisen kylmäkäynnistyken jälkeen. Syyksi kyllä veikkaan paskaista polttoainesuodatinta. Sei piti vaihtaa viime viikolla jarruremontin yhteydessä. Mutta kun ei ollu korjaamolla suodatinta. Mennee monta päivää ennen ku semmosen tänne asti saa. Jäi tuota tuonnemmaksi vaihto. Ja laturin valoa se vilkutti koko 18 km työmatkan. Sitten kun tunnin seisonnan jälkeen kokeilin että vieläköhän tuo lähtee käyntiin, niin sekä moottorin häiriövalo että laturin valo sammuivat. Laturin osalta veikkaan että se on ollu vaan niin jäässä ja likainen. Tuohan syö latureita ku ihminen leipää. Ei taho sataatuhatta kestää laturit. On kuulemma semmosessa paikassa että kerää kaiken roiskuvan lian sisäänsä.
Kaikenlaista sitä aina näiden vehkeiden kanssa. Mutta sisällä on sentään lämpösempi ku ulkona. Pönttöuuneissa tulet, villasukat jalassa ja sauna lämpiämässä. Rautukin iskee jo pilkkiin, kun vaan tarkenis mennä pilkille. Niin ku ne täällä ruukaavat sanoa: Ei sole minkhän.

Ei muuta kuin omaisuus Boxerin kyytiin ja nokka kohti etelää. Täällä alkaa varmaaan kymmenen vuoden päästä palmutkin kasvamaan, kiitos Trumpin...
Eilen tuli lunta ja tänään tuli vettä... mustaa on.

oikein kateeks käy noita komeita pakkasia...

Ja tänä aamuna oli vuorostaan jalkakäytävät oikein kunnon luumurtumien suosimassa kunnossa = paikkapaikoin ilman nastoja kengissään ei mitään asiaa jalkakäytäville, tuon yön aikana jäätyneen sulamisveden pinta kun oli pikkasen jo kostunut aamun plussakelien johdosta => todella pluikas kävelykeli

Talviautoilijoita on moneen lähtöön. Hieman ihmetytti taas naapurin rouva joka reilun 20C pakkasella raappaa ja harjaa ensin autoaan 5min ja sitten päräyttää käyntiin ja karauttaa suoraan pois pihasta. Jotenkin sitä kuvittelisi että Volkkarikin tykkäisi parin minuutin lämmityskäytöstä noilla keleillä, mutta ehkä se sitten vaan toimii paremmin kun lähtee suoraan ajamaan.

Nastakengät voi kävellessä melko hyvin korvata esimerkiksi Sievin työkengillä. Niiden pohjissa on käsittämätön pito myös jäällä. Ei silti, nastaläpyskät moisten päälle/alle pari viikkoa sitten vedin, kun asiakkaan sitellä moisten käyttöpakko oli. Muutoin nastoja on kyllä tullut pidettyä kengissä tänä(kin) talvena vain kun juoksulenkille suunnistuskengät laitoin viikko sitten.

Itse pakkasautoilusta ei ole itsellä erityisiä kokemuksia, kun en muista ajelleeni autolla ikinä kylmemmässä kuin -36 astC kelissä ja se nyt ei mitään erityistä vielä aiheuta autoiluun, mitä nyt vanhalla 1.8 8V Xantialla tuli ajettua varmuudeksi taajamassa hieman ylimääräistä ennen maantielle siirtymistä, kun olivat herkkiä jäätämään huohottimen.

Itsellä kanssa vastaavia kokemuksia -87 talvella Hki:stä. Tuon aikaiset öljyt ja muutkin nesteet kun olivat mitä olivat, niin seuraavana keväänä uusittiin poikkeuksellisen paljon talven aikana jäätyneitä ja pas2 ajettuja nesteiskareita. Faijakin silloisen diesel-Volvonsa kanssa nestekaasukosaanilla lämmitteli aamuisin moottorin pohjaa, jotta sai sen edes käyntiin kun lohkarissakaan ei enää potku riittänyt. Arktinen diesel loppui Suomesta ja valtiovallalta tuli lupa käyttää verotonta valopetrolia dieselin jäänestoaineena, vaikka olikin punaiseksi värjättyä ja siten suikkalakin veromittarin viisari heittikin punaiselle katsastuksessa vielä vuosienkin päästä. Eli "joitain" vaikutuksia noilla pakkasilla kuitenkin tuohon aikaan autoiluun oli

http://ilmatieteenlaitos.fi/kovat-pakka ... mat-talvet

Jep, tuolloin oli jo "vähän viileää" täällä keskemmälläkin. Tuona ajankohtana oltiin viettämässä jostain voitettu lomailuviikonloppu Äijälän lähellä sijaitsevassa paikassa, jo sinne ajellessa oli Cortinan lämmityslaitos hieman tehottoman tuntuinen eikä lasit oikein sulana pysyä halunneet. Lämmintä sisällä toki oli, kaikki kuviteltavissa olleet vaatteet päälle ja "pakollista veljesnahistelua" mitä nyt kolme vähän toisella kymmenellä olevaa veljestä voi keksiä. Viikonloppu meni ihan kivasti, mitä nyt putket mökissäkin päätti jäätyä, ja ne kun talkkari sai sulamaan niin sitten olikin mökissä parikymmentä senttä vettä lattialla ja muutto edessä...

Pienempi velipoika yritti käydä hiihtämässä, ei uskonut että on niin kylmä mutta varsin pian tuli takaisin sisälle kun peukaloista oli tunto kadonnut. Ei paljoa viittä minuuttia kauempaa tainnut hiihdellä... Ai niin, olihan siellä uima-allaskin saunatiloineen. Ilman sitä saunaa tuskin olisi edes käväissyt mielessä altaaseen hypätä, se kun oli pinnassa ohuessa jääpeitteessä. Mutta joku hulluus, vai olikohan veljesten yllytys, "pakotti" uimaan altaan päästä päähän. Kerta sitä riemua riitti, saunasta ei oikein enää poistua kukaan tuon jälkeen halunnut...

No, lähdön aika sitten koitti, Cortina toki oli koko viikonlopun lohkolämmittin kytkettynä, ja siitä huolimatta oli lievää taistelua käynnistymisen suhteen. Mutta lähti pörisemään, ja seuraava vaikeus olikin sitten jumittuneet voimansiirron öljyt, ja hiljalleen kun sai perän ymmärtämään pyörimisen niin sitten olikin etupyörien vuoro olla vielä pyörimättä...

Vaan lämpimät muistot tuostakin viikonlopusta silti jäi...


Omakohtaisia muistoja sitten on kun Dyanella tuli lähdettyä elvyttämään sellutehdasta joulunpyhinä, lähtiessä pakkasta ei ollut kuin 36 ja siitä se lähti vielä omillaan pyörimään. Akku toki oli yöt latauksessa, ja sisätiloihin pikku-Eberi toi lämmöntuntua. Perillekin pääsin, ja hommat oli ohi aikanaan, vaan kun kotiinlähdön aika tuli niin eipä enää jaksanut pyörittää kunnolla. Pakkasmittari väitti 42 asteen lukemia, ja siinä aukealla pihalla kävi kivasti kova tuulikin. Pakko myöntää että oli hieman vilu, kun siinä tunnin yritti käyntiin, mutta lopulta käyntiinlaitto vaati vetoa pari kierrosta rakennuksen ympäri jollakin maasturilla, jonka olivat kaukaa viisaasti jättäneet käymään. Piti olla joku millä pääsee liikkumaan, niin eivät noilla pakkasilla enää viitsineet sitä sammuttaa. Käyntiinsaannin jälkeen vielä vähän jännitystä elämään piti hankkia, kun usutin maasturia ajaneen takaisin sisälle, luvaten ajaa sen takaisin paikalleen. Ja tottakai vähän leikkimään piti päästä, vaan ei ollut oikein selkäytimessä suoritusmalli miten nelivetoluisua korjaillaan, onneksi tuli muistot RC-autoista mieleen riittävästi lähestyvää seinää aiemmin, eli lisää kaasua ja ratista toivottu suunta. Tuosta viisastuneena loppui leikkiminen, ja pysäköinnin jälkeen kotia kohti, hieman viileämmällä kyydillä. Eberi kun päätti sitten kuolla tuossa tilanteessa, joten sisääntuleva ilma ei kovin lämmintä enää ollut...

Siitä kuitenkin selvittiin kotiin asti, matkalla vielä pysähtyen jättämään työkalut ja tehtaan poisvaihdetut osat, ja kun työpaikan naapurihalli lähestyi niin soitin siellä ralliautoa rakentaville sälleille että avaisivat oven, ja avasivatkin samalla hetkellä kun pihaan lähestyin. Sieltä sitten kun ulos hyppäsin, ajettuani ensin halliin, niin samalla ovenavauksella kaveri hyppäsi Dyaneen, vain kokeillakseen kuinka kylmä siellä oli. Ja aika hätäseen ulos, ei oikein T-paitasillaan kuulemma ollut lämpöä riittävästi...

Onhan noita hauskuutuksia ollut senkin jälkeen, se on tullut havaittua että lämmöt kun laskee tuonne -30 pahemmalle puolelle, niin aika yksinään saa tuolla ajella. Ja etenkin kun Dyanella liikkuu, niin ne vähät ketä vastaan tulee, ovat kyllä aika hölmistynyt ilme naamallaan. Ei vissiin yhtälö oikein toimi, reilu pakkanen ja Rättärin sukulainen liikenteessä..?

On kyllä yllättänyt tuo pito Sieviläisissä, vaikkei ihan uudet olekaan mutta varsin vähän käytettynä ne tuossa jokunen viikko sitten haltuuni sain. Ohutta lamellia kovasti, löytää märällä peilijäälläkin yllättäen pitoa, vaan tulee noidenkin kanssa ne rajat vastaan ja sitten mennäänkin luisutellen tuon alta kymmenkiloisen "piikeillä varustetun nelivetoisen" vetämänä...

Kokeeksi samoihin oloihin tuli lähdettyä italialaisilla "talvikengillä", tuoreet nekin mutta niiden kanssa on ongelmia jo lumellakin, saati sitten märällä jäällä. Aika nopeasti tuli päätös kääntyä takaisin, ja käydä vaihtamassa kengät Sieviläisiin...

Nastat olisi kyllä kivat, mutta onneksi niiden tarve on ihan yksittäisinä päivinä näillä seuduilla...

Mulla on lenkkeilykenkinä Sievin leveälestiset turvakengät.
Vallan mainiot jalassa. Hätävarjelun liiotteluna vielä tarvittaessa nastat alla.

On se kumma että juttu heitti pakkaskenkiin, alku oli hyvä, olisko joku Sievin mainos?

Olisko ollut joskus 70 luvulla kun lapissa käytiin ja 36 miinusta ja id olisko joku 64 mallia se kun jämähti siihen pihalle yön aikaan kun piti kotiin etelään lähteä, niin laitettettiin kaasuhella alle sellainen yx liekkinen se kehitti niin paljon sitä vesihöyryä että koko kone oli jää murikka ja sitte joku tiesi että hiiliä alle uuninpellin päällä no kun se makas alhaalla niin ei siinä ollu paljon pelivaraa kyllä siiihen aikaan oli temput monet, nyt ehkä hieman helpompaa.

Käytännön kokemuksiin perustuvaa höpinää, liittyen kyllä pakkasautoiluunkin...

Tuossa joku vuosi sitten, varmaan jotain 8-9 vuotta takaperin, tuli 2.1td Xm:llä ajeltua Jyväskylä-Vaasa-Jyväskylä -reitti, kun kävin velipojan jälkikasvun mummilaan noutamassa. Silloin vielä Xm:n ulkolämpömittari todenmukaisia lukemia kertoi, lähtiessä "vain" -32 mutta matkalla pakkaset kävi -37 lukemissa. Tottakai pieni jännitys mukana, miten vähän enemmän ajettu diesel tuosta suoriutuu, vaan mitään heikkoa ei sillä(kään) reissulla ollut...

Lämmönsäätö oli temppuillut välillä, niin oli lämpömittari keskisuulakkeessa, ja jossain vaiheessa matkaa kävi mielessä katsoa minkälaiseen lämpöön Xm saa sisälle puhallettavan ilman, vaan haaveeksi jäi kun lämpömittarin asteikko loppui +70 asteeseen. Pisti kyllä miettimään, että miten paljon helpompaa on lämmitys jäähdytykseen verrattuna, jos kerran tuommoisessa muutaman sentin paksussa kennossa saadaan sen läpi virtaava ilma yli sata astetta kuumemmaksi, mutta samassa kanavassa oleva noin kolme-neljä kertaa isompi ilmastoinnin kenno saa kesäkuumalla laskettua isolla työllä paljon vähemmän...

2.1td Xm:stäkin on jäänyt varsin lämpimät muistot, tosin tuli niillä ajeltua kymmenisen vuotta kunnes vaihtui V6 Xm:ään, josta siitäkään ei lämmöntuotto vähäiseksi jää...

Muistan jotenkuten kun noin kylmää oli -36 niin id19 piti juuri ja juuuri tuulilasin puhtaana jäästä muttta sivuikkunoissa oli varmaan sentin jää, silloin piti tehdä näitä tekniikan maailman testejä

Kyllä mie sentään lenkeille laitan suunnistusnastarit. Olisivat sieviläiset aika karseat juostessa, eikä niissä pitokaan kyllä sentään siihen hommaan riittäisi.

No laitetaan pikkasen kilpailijaakin, sillä myös nuo Rapalan saappaat tuntuvat pitävän jopa märällä jäällä hämmästyttävän hyvin ilman nastojakin - vaikka niillä ei (talvi)autoa juuri ajetakaan

Vooei tää menee ihan perselleen, kun piti noita pakkas jutttuja käynnistymistä hakea, sitte tuli nuo eläkeläiset mitkä ajaa vanhoilla sitikoilla ja pilas koko jutun, millä ne hiipii kotikylän kauppaan ettei ne liukastu, kun sitikka ei lähteny käyntiin

Ja joillain "eläkeläisillä" ei (enää) edes koko sitikkaa ole pihassaankaan - ja silti kommentoi

Vaan silloin kun oli, niin kovimmilleen oma yksilöni joutui kerran hiihtolomalla lapissa kun lohkariahan tuossa ei ollut, konepellin vaijeri jäässä niin ei saanut laturiinkaan kiinni = weballa sitä piti pärjätä ja 15min ei vielä starttiin riittänyt, mutta "jo" 30min jälkeen hörähti ilosesti tuo 2.0HDi 136 tulille

Silloin -87 talvena mulla oli "rellukoneinen" CX. En ole parempaa kaasarikoneista pakkaskäynnistyjää tavannut. Kotona auto oli yöt (kylmässä) tallissa, joten aamukäynnistykset eivä tietenkään tuottaneet ongelmaa. Päivät se seisoi työpaikan parkkiksella parhaimmillaan 36 asteen pakkasessa. Aina lähti kuitenkin käyntiin, vaikka avainta kiertäessä iski ensin epätoivo. Ääni kun oli: vooouuuv.... voouuv... voouuvrrvroom. Startti jaksoi hädin tuskin pyörittää moottoria, mutta kolme - neljä kertaa yli puristusten, niin käynnistyi..

Muistakko vielä ne öljyt mitkä silloin kävi kaupaksi? Ne oli kaikki melkein kuin venetermaa silloin ja silti lähti käyntiin ja kesti sen käyntiinlähdön, nyt puhutaan aivan ihmeellisestä öljystä taas joka kestää ja sitten nämä vanhat öljyt on kuin pois puhalletut ja nämä nämä vanhat öljyt on muistissa näillä eräillä jotka silloin satttumalla sai auton käymään, oli tebnoilia valvolinee ja gulfia jolla varmasti lähti! se on vielä muistissa ja pysyy,niinkuin eri merkit vaikka nyt on aivan sama mitä sinne kaadat, niiinkuin että varmasti kun ostat teboiloilioilia niin loppuu öljyn syönti sakemannin rautajousessa

Minä laitoin tänään juoksulenkille irtoremminastaviritykset. Epäilyttävän näköiset lerpakkeet, mutta niin vain oli kunnon pito! Outo tunne juosta märällä peilijäällä ilman minkäänlaista lipsumista. Käytän näitä lumikelilläkin. Ilman jalka ihan vähän lipsahtaa joka askeleella, mikä syö miestä ja sen niveliä.

ja kuinka moni näistä iankaikkisista sitikan omistajista on auttanut jokaista jälkeen elännyttä mikä on sattumalta ostanut parhaan kulkuvälineen, nyt ne sitten Näitä neppareita kyselee kenkiin ja saappaisiin että pääsis kattelee öljy mainoksia

ittte ostin apoteekista varmasti pitävät mainosti että että et varmasti liukastu taaksepäin

Itselle jäi mieleen, olisiko tuo ollut juuri tuo em. ydintalvi Etelä-Suomessa, kun olin amiksessa ja kaverilla oli uusi öljytonkka peräkontissa, kun sitä yhdessä ihmeteltiin miten auto voi enää mitenkään startata noissa pakkasissa, kummatkin oltiin kuitenkin aamulla tultu omilla autoillamme kouluun. Tuo tönikkä meinaan oli kuin jääpalikka, öljy kovettunut sinne tonkkaan kivi kovaksi köntiksi, johon ei enää edes pitkällä ruuvarilla juurikaan koloa korkin reiästä tökkimällä saanut aikaiseksi

Kyllähän se käyntiin lähtee, kun ne kivikovat öljythän ovat pääosin valuneet siihen mennessä öljypohjaan, jolloin itse moteurin liikkuvien osien seassa ei paljon tahmaa saati öljykalikoita ole

Edit: tulipa mieleen, että onkos autoja, joissa jäähdytysvesi kiertäisi öljypohjan kautta? Jos öljypohjassa olisi lämmönvaihdin, öljyt lämpiäisivät jo lohkolämmittimen avulla ja niiden lämpötila nousisi muutenkin nopeammin käyntilämpöön.