Nykypäivänä hyvistä harrasteista ei ole puutetta, tarjolla on kaikkea savenvalannasta ja pitsinnypläyksestä alkaen.

Erityisen rentouttavana harrasteena näyttäisi tarjolla olevan myös mahdollisuus ostaa itselleen edullisesti aito kiinalainen telakaivuri:

https://jannepohtii.blogspot.com/2021/0 ... ivuri.html

Koska olen vanheneva mies vanhenevassa omakotitalossa niin ajatus kaivurista tuntuu paljon kiehtovammalta kuin uuden pöytäliinan virkkaaminen.

Onko tuollaisessa kiinalaisessa mitään järkeä, voisiko sellaisesta saada hyödyllisen harrasteen muutaman vuoden ajaksi? Tämä on hiekkamaata, salaojien kaivun tänne ei pitäisi kauhean tehokasta konetta vaatia. Ei kai tuollaisen käyttöä ole ylettömän vaikea oppia? Kahta vanhaa ranskalaista autoa kalliimpia asioita rikottavaksi mun pihassani ei ole. Naapureilla on arvokkaampia, mutta en mä sinne asti sentään lipsauta.

Riippuu varmaan mitä tarkoitetaan "järjellä"?Itse vanhassa ok talossa asuvana sanoisin että useinkin vitutuksen iskiessä voisi vaihtaa rivitalokaksioon...
Mutta,tuollaisesta koneesta..Riippuu mitä sillä aikoo tehdä?Pari vuotta sitten vuokrasin tuosta isomman vanhan orapihlaja-aidan hävitykseen,ja välillä sekin tuntui pieneltä.Kaikkia kivoja leluja olisi kiva kerätä jos jonkinlaisia,mutta voisi kuitenkin olla järkevämpää vuokrata silloin kun tarve.Ja jos on ns.pakko ostaa,niin tuollaisen hintaluokka on kuitenkin sen verran korkea,että ostaisin käytetyn länsituotteen.

Oman kaivurin hyvä puoli on se, että työtä saa tehdä omaan tahtiin. Huono puoli on se, että koneen mukana tulee helposti kaksi harrastetta: kaivamisen lisäksi päätyy huoltamaan ja korjaamaan konetta.

Mulla on mökki pärjännyt puoli vuosisataa (ja rapiat) ilman salaojia. Tämä on hiekan päällä ja pihasta katoavat vedet hetkessä. Mulla on kuitenkin mieliteko lämpöeristää kivijalta ulkopuolelta ja siinä yhteydessä olisi varminta kaivaa ne salaojatkin sinne alle.

Tietenkin mun sisäinen pikkupoika olisi myös innoissaan, kun pääsisi tuollaisen lelun puikkoihin.

Tämä on 18. juhlavuosi avantin puikoissa. Mulla on rämeestä rannaksi ja metsästä puistoksi projekti, joka toivottavasti ei pääty koskaan ja lisäksi vanha okt, jossa on kaikenlaista ja milloin mitäkin. Lisäksi käyn auttamassa kavereita ja harrastuskerhoja ja joskus olen tehnyt pari pihaakin oikein rahaa vastaan.

Ekan kaivurin hommasin Avanttiin liki saman tien kun pikkukoneen hankin. Se oli 205 mikä tarkoitti kaivuusyvyyttä. Peruskone painoi kuokan kanssa noin tonnin, jolloin ei ihmeitä tapahtunut. Kuitenkin sain kaislikot pois rannasta. Seuraavaksi hommasin sitten vähän isomman Avantin, oikein 520 plussan ja siihen kohta 220 kaivurin ,jolla pääsi piirun verran syvemmälle. Tähän rakentelin sähköhydraulisen esiohjauksen, joka toimi vähän kulmikkaasti, kun tuotto ei aina riittänyt. Yhdistelmän paino kohosi 1500 kg ja se alkoi pysyä paremmin paikallaan.

Viime kesänä sain vihiä rapiat 7000 tuntia ajetusta 750 peruskoneesta, johon liitin sitten kaivurini ja lopulta alkoi palikat toimia. Työpaino on nyt 2700 kg ja on oikein mukavaa kaiveskella. Asensin yhdistelmään s30-150 pikaliittimen kauhoille ja nyt haaveilen rotosta. Avanteilla olen ajellut noin 3000 tuntia yhteensä.

Tässä sivussa olen vuokrannut pyöriviä koneita, kun on ollut enemmän tekemistä rakennusprojekteissa ym. Koneiden kokoluokka on ollut noin 2000 kg - 8000 kg, tämmöisiä on ollut vuokralla viitisen kappaletta eri mallisia ja muutama useampaan kertaan. Tunteja vuokrakoneilla on kertynyt noin 200. Lisäksi ajelin 140 tuntia 22 tonnista konetta eräässä taksvärkkiprojektissa, jossa kaivettiin noin miljoona kiloa maata pois ja laitettiin saman verran tilalle. Se on ollut hienoin kone kaikista, ei kauheasti heilu eikä huoju ja tapahtuu silloin kun alkaa tekemään.

Empiirisen tutkimuksen perusteella Avantilla saa aikaan suunnilleen saman irroitusvoiman puitteissa kuin noin 3 tn pyörivällä koneella. Pyörivä kone on kätevämpi kaivuussa, mutta sillä jää talven lumityöt tekemättä. Ulottuvuus on melko vähäinen myös 3tn koneessa, jossain päälle 5 tn koneissa alkaa olla puomissa pituutta.

Tohtinen suositella kokemuspohjalta omakotitalon sekalaiseen tekemiseen Avanttia tykötarpeineen. Hyviä puolia on että varaosien saatavuus on hyvä ja tukipalvelut toimivat sekä laitteiden arvo säilyy. Huonona puolena on että alkuinvestointi on korkeahko. Avant on lusikkahaarukka, jolla voi tehdä kaiken koneella tehtävissä olevan. Toki verkkaisemmin kuin isommilla, mutta kaikkeen löytyy työkalu. Laitteita on vuokrattavana ja kaikkea ei tarvitse omistaa. Ja jos kerran tekee sen salaojan, niin siihen hommaan voi pariksi päiväksi vuokrata pyörivän koneen seinän vierustan aukaisuun, Avantilla sen voi sitten peittää, kun vuokrakone on poistunut tontita.

Itse tuotua konetta ei sitten kannata mennä myymään, koska joutuu ehkä itse vastuuseen maahantuojan ominaisuudessa. Kiinalaisella CE merkillä ei ole mitään arvoa, jos vahinko sattuu.

Aakku, mä ymmärrän tämän vastuuketjun vain osittain.

Käsittääkseni valmistaja on vastuussa toosastansa, mutta jos valmistaja ei vastuutaan kanna, voidaan maahantuoja laittaa vastuuseen.

Jos maahantuojakaan ei vastuutaan kanna, laitetaan liriin laitteen jälleenmyyjä.

Mutta kuinka nämä vastuujutut toimivat, kun puhutaan kuluttajien välisestä kaupasta?

Jos valmistaja, maahantuoja ja jälleenmyyjä ovat konkassa, voiko käytetyn auton ostaja kohdistaa turvallisuuspuutteeseen kohdistuvan vaateen toiseen kuluttajaan, joka on auton ennen häntä omistanut? Mielestäni ei.

Siinä on tietenkin ero, puhutaanko turvallisuuspuutteesta vai jostain normaalista tuoteviasta.

Millä tavoin kiinasta yksityistuotu kone aiheuttaa vastuita, jos vertailukohtana on Suomessa itse rakennettu kone?

Käsittääkseni yksikään valmistaja/maahantuoja ei ole vastuussa niistä muutoksista, jotka koneeseen Suomessa tehdään sen elinkaaren aikana.

Jollain tasolla siis tajuan tämän vastuuketjun (jonka ulkoisena tunnuksena on tuo CE-merkki; itse merkkihän ei ole kovin tärkeä, niitä saa ostaa tarrarullina jos haluaa moisia liimailla) mutta ihan loppuun asti en kuitenkaan. Erityisesti yksityishenkilöiden tuomien tavaroiden suhteen olen pihalla-

- Muistettakoon vielä, että en ole maahantuoja, jos ostan tuntemattomalla tavalla EU-alueelle tuodun koneen jostain toisesta EU-maasta ja tuon sen Suomeen.

^
En minä näistä vastuista sen enempää ymmärrä. Työkaveri vain toi muutaman kaivinkoneen Euroopasta ja myi edelleen. En tiedä oliko toiminimen kautta, vaiko yksityisenä. Kertoi lopettaneensa hommat, kun oli selvinnyt, että hän oli vastuussa maahantuojan ominaisuudessa, jos hänen myymällä koneella sattui vahinko ja kone ei ollut Suomessa hyväksytty. Niihinkin koneisiin sai kyllä sellaiset tarrat, jotka itse halusi. Sertifikaatitkin sai, mutta koneet tuli ilmeisesti Euroopan markkinoille EU alueen ulkopuolelta.

Sähkölaitteissa tekijä (tai muutoksen tekijä) on vastuussa, myös yksityisenä. Vastuusta pääsee eroon myymällä laitteen koriste-esineenä, ilman verkkojohtoa esimerkiksi. Kannattaa siis kiinakaivuri myydä romurautana, varmuuden vuoksi..

Talokin pitää myydä purettavaksi.
Näin joku viisas joskus sanoi.

Joo,niin kuulemma pitäisi,mutta veikkaan että sekään ei riitä nykypäivänä.Sitäpaitsi saattaa vaikuttaa mahdollisen ostajan lainansaantimahdollisuuksiin..Ainakin jos talo on lainan panttina.. Voisi näyttää aika hupaisalta kun olisi ilmoitus:
Purkukuntoinen talo hyvällä sijainnilla Helsingissä,Vuokratontti,Hp 950000€...

Talojen kohdalla tilanne on selvä: purkukuntoisena myytävästä ei ole vastuussa. Mutta laki vaatii, että talo on tuolloin myytävä purkukuntoisen hinnalla! Ehto ei toimi, jos talosta ottaa terveen talon hinnan.

- Käräjillä sitten ratkaistaan, tehtiinkö kaupat purkutalon hinnalla vai ei.

Onko niin, ettei tuohon vastuuseen ole laitettu mitään rajoituksia? Mies vastuussa koko omaisuudellaan, koko elämänsä ajan?

Vakuutuksen voi ottaa, mutta jos se pettää, niin sitten vastuu on taas ukolla itsellään.

No, noita hommia ei sitten hullukaan tee kuin osakeyhtiön nimissä.

- Sää teit meille keittiön sähköt yhdeksäntoistasataa kuuskyt kuus ja nyt ne kuivahtaneet piuhat roihahti tuleen, maksapa meille uusi torppa!

Ei osakeyhtiökään suojaa huolimattomuuksilta kuitenkaan. Osakeyhtiössä on lähinnä osakkaiden rajattu vastuu, eli he voivat menettää pääomansa, jos firma tötöilee, saa suuret korvausvaatimukset ja menee nurin. Mutta hallituksella vastuu yhtiön toiminnasta on laajempi ja jos firmassa vedetään tietoisesti mutkia suoriksi, voidaan hallitusta ja avainhenkilöitä syyttää ihan rikoslainkin puitteissa sikäli kuin ovat vastuussa firman puljailuista.

Eli jos on perustettu osakeyhtiö tarkoituksenaan tehdä juostenkustuja sähköasennuksia vanhoja sähköpaimenen lankoja hyödyntäen tai tuoda maahan kiinalaisia halpiskoneita, joissa tulee paketissa mukana tarra-arkillinen CE-tarroja sopiviin paikkoihin liimattavaksi peittämään nosturin valmiiksi murtuneita hitsauksia, niin kyllähän tuosta on tekijämiehet vastuussa useammallakin tasolla, vaikka olisi kuinka osakeyhtiö. Tämmöisissä törkeämmissä tapauksissa rikosoikeudellinen vastuu taitaa raueta ainakin rikoksen vanhenemiseen.

Mutta hyvä kysymys on tuo sähkö- tai putkiasentajan tai maahantuojan vastuu normaalissa toiminnassa. Missä sen kesto määritellään? Jos olen tuonut maahan kiinalaisia kaivureita viimeiset sata vuotta, niin onko vastuullani esimerkiksi takaisinvedot kuinka vanhoista vehkeistä? On ihan selvää, että jos tuote edellisenä vuonna myyty tuote osoittautuu vaaralliseksi, maahantuojan on vedettävä tuote takaisin. Näin on varmaan vielä 5 vuoden jälkeenkin. Mutta entä 15 vuotta? 25 vuotta? 50 vuotta? Riippuuko se tuotteen eliniästä?

Tai koska tekemäni putkiasennus vuotaa joka tapauksessa aikanaan, kun putki tai liitos syöpyy puhki, niin korvausvastuu liukenee ajan myötä nolliin, jos putkistoa ei ole huollettu tai uusittu ajoissa. Mutta lakkaako se nimenomainen vastuu omasta myydystä työstä koskaan, vaikka korvauksia ei enää tarvitsisikaan maksaa? Jos lakkaa, niin lasketaanko siinä päiviä tai vuosia vai onko lakkaamisen määrittely jätetty oikeuslaitokselle tapauskohtaisesti? Onko raja-aikaa, jonka jälkeen myyjä voi nostaa jalat pöydälle ja nukahtaa, vaikka ostajan talossa syttyisivät sähköjohdot palamaan, putket vuotamaan, kaivurista murtuisi puomi vaimon päähän ja ostajan käsi jäisi romahtaneen autonosturin alle?

Yksityisenä itse tehdyn tuotteenhan voi myydä omavalmisteena, jos se on ollut viisi vuotta omassa käytössä. En tiedä tarkemmin, mitkä vastuut koskevat omavalmisteen myyntiä: puhutaan, että sellainen kannattaa myydä materiaalina, eli mielellään purettuna siten, että uusi omistaja ei voi suoraan ottaa sitä käyttöön. Eri asia, jos uusi omistaja sitten rakentelee niistä itse uuden omavalmisteen itselleen, ei sellaisesta voi myyjä enää olla vastuussa. Päteekö sama myös itse tuotuun kiinalaiseen kaivuriin?

Itsellehän saa ostaa mitä vaan omaan käyttöön ilman merkintöjä, mutta jos tuotteen tuo myyntiin EU-alueella, niin sitten proopuskat pitää olla kunnossa. Mutta jos sillä pingpong excavaattorilla kaivelee itse sen 5+ vuotta, voiko sen myydä eteenpäin ikään kuin omavalmisteen roolissa, vaikka tuote ei ole omavalmiste? Entä jos myy sen osiksi pilkottuna? Kaivuristahan saa kätevästi palasia irti, tapit irti ja nostaa osat lavalle. Mutta paljonko puomista pitää purkaa, että ei ole enää kaivuri? Riittääkö kauha? Vai pitääkö ottaa nostopuomin juuresta asti irti? Saako hydraulisylinterit jättää paikalleen?

Mielenkiintoista olisi tietää.

Yason, jos puheet kiinalaisten kaivurien huonosta laadusta pitävät paikkaansaa, niin 5+ vuoden ikäisessä laitteessa vähintään puolet osista on uusittu. Eikös se sitten jo ole tavallaan omavalmiste?

Mulla on epämääräinen muistikuva, että yrityksen toiminnan lainmukaisuudesta vastaa toimitusjohtaja. Hallituksella ei yleensä ole roolia päivittäisessä johtamisessa, joten toimari oli luonteva valinta, kun joku pitää laittaa lusimaan.

Haastavaa löytää ostaja kaivinkoneelle, joka on purettuna kuuteensataan osaan. Siis haastavaa, jos koneen merkki ei ole Lego.


Muuten, jos kiinankone pysyy nipussa 5+ vuotta, niin eiköhän se ole hintansa haukkunut. Ei siitä myydessä paljoa enää tarvitsekaan saada.

*************
Muuten, mielenkiintoinen tapaus syntyy, jos tuollainen kone pakkolunastetaan. Jos vouti koneen vie ja myy niin eiköhän alkuperäisen omistaja/maahantuojan vastuu lopu siihen? Eikä valtiokaan varmaan katso vastuussa kommunismin helmestä olevansa?

Eiköhän kuluttajasuojat ole jo vedetty sille tasolle että ainoa tapa välttyä korvausvastuusta tuollaisen kaivurin(kin) kanssa on purkaa se...
Atomitasolle...

Vai olisko tuommonen puolivalmiste?

Tietääkö kukaan muuten tarkemmin, että onko "omavalmiste" jokin laissa määritelty termi vai onko mahdollinen ero sarjatuotantoon olemassa vain käytännön tulkinnan tasolla?



Hallitus kuitenkin valitsee toimitusjohtajan ja toimitusjohtaja on tilivelvollinen hallitukselle. Hallituksen taas tulee huolehtia, että firman toiminnassa noudatetaan osakeyhtiölakia ja muitakin lakeja. Jos operatiivisessa toiminnassa on jotain, minkä laillisuus ei ole täysin selvää, hallitus ei voi olla puuttumatta tilanteeseen, jos se haluaa välttää itse vastuun. Jos TJ on toilaillut omiaan kertomatta hallitukselle, tilanne on tietysti eri. Potkut perseelle, firma vaatii vahingonkorvauksia ja syyttäjä rikostuomiota. Mutta jos hallitus tietää tai hallituksen olisi pitänyt tietää jostain firman toiminnassa ilmenneestä laittomuudesta, niin syyttävä sormi osoittaa myös sinne suuntaan.



Voudin myymässä omaisuudessa ei taida olla muutenkaan vastuuta, edes rakennuksissa. Tältä osin ei varmaan ole turvattomalla CE-merkittömällä koneellakaan. Tietysti hiukan hankala myydä eteenpäin, jos pitää ensin hakeutua voudin myyntilistalle... Omakotitalon kohdalla myyjän järjettömien vastuiden kohdalla saattaisi tosin olla jopa kannattava liike, jotta joku ei ole kymmenen vuoden päästä vaatimassa pariasataa tonnia takaisin, kun löytyi lahoa jostain ikkunanpielestä

Ei noista aina tiedä. Huutokaupoissakaan ei pitänyt olla mitään kuluttajansuojaa, mistä syystä siellä saattoi myydä kaikenlaista, mistä halusi eroon ja riskinä oli lähinnä hinta, mutta eikös vaan autohuutokaupoissa olekin nykyisin samanlainen myyjän vastuu kuin käytettyjen autojen kauppiaalla. Ulosotossa ei ole kyllä yhtään mukana olevaa tahoa, joka jollain ilveellä pystyisi mitään vastuuta tai takuuta kantamaan myydyistä kohteista.

Tulkinnan tasolla, ainakin joskus takavuosina kulmahousut sai rekisteröityä omavalmisteena Ruotsista varastettuja hevoskuljetusperäkärryjä, tiedä sitten kuuluiko insinööri samaan heimoon vai pidetäänkö noita vain muuten niin taitavina tekijöinä ettei eroa tehdastekoiseen huomaa