Itse tulee joskus ajeltua vuosimallin 1952 Ford Consulilla. Sen ratissa, ilman turvavöitä, on väistämättä vähän turvaton olo: edes ohjausakseli ei ole kolarissa kasaan menevää tyyppiä.

Museoauton ikäraja on 30 vuotta, mutta tuossa iässä autojen hinnat ovat jo hyvän aikaa olleet nousussa. Järkevämpää on ostaa autot jo vähän yli 20 vuoden iässä, jolloin ne suomalaisittain nähdään vielä käyttöautoina.

Mukava piirre noissa vuosituhannen vaihteen autoissa on se, että niiden kolariturvallisuus on usein ihan kohtalaisella tasolla. Ratissa tulee ehkä miettittyä jotain muutakin, kuin aortan lävistävää ratinnapaa...

Ranskalaisista tällä hetkellä todella halpa käyttöklassikko saattaisi olla ehkä Peugeot 406 Coupe: sen kolariturvallisuutta parannettiin jostain vuosimallista eteenpäin, en vain muista, mistä.

Minäkin pidän tuota tallin vanhinta vehjetta vaan seinällä roikkumassa ihan kolaritusvallisuuden takia, juurikaan ei tuu ajettua, Helkama 1987

Ei oo hyvä 406 coupe enää halpa, huomattavasti halvemmalla saa Xantian vuosituhannen vaihteesta.

Myös Xantia kuuluu niihin autoihin, joihin tehtiin merkittävästi turvallisuuteen vaikuttavia muutoksia matkan varrella.

Lähinnä varmaankin Activat ovat sellaisia, että niiden arvot lähtevät jossain vaiheessa nousemaan. Mutta Coupe on aina Coupe, niiden ja avoautojen arvot tapaavat herkimmin nousta ajan myötä.

Mun 2CV:llä ei ehdi edes kolaripaikalle ajoissa. Siinä mielessä se on kyllä turvallinen. Klassikkohan se on väkisin, kun siinä on avoa ja coupea samassa. korissa.

Niin, ja tuolla logiikalla rättäri tekee miehestä jopa kuolemattoman: sillä kun kulkee, niin myöhästyy jopa omista hautajaisistaan.

Voihan ne turvavyöt asentaa vanhaankin. Ja millä todennäköisyydellä kolariturvallisuutta edes tarvitsee autossa jolla ajaa joskus aurinkoisina sunnuntaipäivinä? Ja turvallisempi se Consul on kuin yksikään moottoripyörä.

Noin minä siis järkeilen, mutta varmasti silti arveluttaisi Rättärin ratissa. Median pelottelu liikenteen riskillä on mennyt perille...

Consulin tapauksessa juuri kilometrien vähäisyys on se tekijä, joka tekee toiminnasta kokonaisuutena arvioituna ihan riittävän turvallista.

Ja tuo vertaus moottoripyörään on kyllä totta! Jarrut ovat autovanhuksessa tietenkin jotain ihan muuta kuin moottoripyörässä, mutta toisessa vaakakupissa on sitten hyvin vaatimaton suorituskyky.

Tämän ketjun otsikossa viittasin kuitenkin vähän uudempiin harrasteautoihin, joiden kanssa ajetaan vähän isompia kilometrimääriä. Mietin noita autoja, jotka alkavat vasta hiljalleen lähestyä museoautoilta vaadittavaa ikää (30 vee) ja siitä ikäluokasta löytyy jo ihan kohtalaisen turvallisiakin autoja (90-luvulla turvallisuus oli tyypillisesti vähän kalliimpien autojen hyve).


Oma paradoksinsa on se, että nuoret ihmiset (joilla on koko elämä vielä edessä) laitetaan ajamaan mopoautoilla, joiden turvallisuus on vielä kertaluokkaa Consulia heikompi!

Ite oon aina ajanut "rotanloukuilla", ainakin volvo tms kuskien mielestä, xantia, xm y3, bx, grand voyager...

Jos lähestytään asiaa tilastomatematiikan keinoin ja otetaan aluksi realisoituneista riskeistä pois ne, jotka ei koske itseä, voi todeta että vanhallakin autolla ajaminen on erittäin turvallista. Syitähän on esim törkeä ylinopeus, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen, turvavyön käyttämättömyys, lyhyt turvaväli, rattijuopumus, huumeet, kavereiden yllytysvaikutus, tai mitkä ne sit itse kullakin on, puhelimen / viihdelaitteen käyttö, huonot/väärät renkaat katsastamaton auto...

Syitä on paljon ja valitettavan usein se syy liikenneonnettomuudessa vammautumiseen tai kuolemaan on omassa käytöksessä ja siihen olisi helppo vaikuttaa. Välillä toki, mutta harvemmin, myös täysin syytön osapuoli kärsii toisen osapuolen kohelluksesta.

Itse tunnistan omasta käytöksestä viihdelaitteiden käytön ja aggressiivisen käytöksen kun hermot menee "johonkin tolloon". Joskus myös on luvattoman huonot renkaat. Mut jos tunnistaa edes osan ongelmista, niihin voi yrittää vaikuttaa ja näin paranraa merkittävästi liikenneturvallisuutta...

Mikaeli, olet ehdottomasti oikeassa! Kaikilla noilla tekijöillä on valtava vaikutus turvallisuuteen eivätkä ne liity mitenkään siihen, millä autolla satutaan olemaan liikenteessä.

Tuossa mun listaamassani ikähaarukassa (museoikää hissukseen lähestyvät autot) on kuitenkin mahdollista poimia talteen sellaisiakin autoja, joiden kolariturvallisuus on varsin hyvä. Aika usein ne autot, joihin jo tuolloin rakennettiin kohtalaisen hyvä turvallisuus, ovat muutenkin keskivertoa kiinnostavampia kulkuvälineitä (aikakautensa valioita). Mutta periaatteessa Mikaeli on kyllä oikeassa, edes sata turvatyynyä ei pelasta kolarilta, jos ongelmana oikeasti ovat huonot renkaat ja väärä tilannenopeus.