Polttomoottorin joutsenlaulua on ennustettu jo kyllästymiseen saakka. EU:n alueella raskasta liikennettä lukuunottamatta sähkö syrjäyttää polttomoottoreita yhä kiihtyvämmällä tahdilla valmistajien mallistoissa.

Muistellaan menneitä ja pohditaan mikä on mielestäsi kaikkien aikojen paras polttomoottori ja miksi? Missä auto(i)ssa ko. motti on ollut kiinni? Listataan samaan ketjuun myös huonoin tekele. Onko paras taloudellisin "downsizing" putputin vai leuhka kasihemi? Ehkä vääntävä kuorma-autocummins vie voiton? Arviointikriteerit saa jokainen vastaaja määrittää itse.

Tää on helppo: Briggs&Stratton. Joka vuosi "unohdat" huollon, talvella ulkona säilytyksessä-metri lunta päällä. Ja kun eka kertaa lähtee leikkaamaan nurmikkoa kesällä, niin varmasti käynnistyy (vaikka vanhoilla bensoilla).

Ääni tälle, samat kokemukset

Eiköhän nuo Psa:n perusdieselit, 2,1TD ATE ja 2,0 Hdi sijoitu aika korkealle, ainakin kestävyydeltään.

No ehdottomasti Chryslerin Slant Six. Jotenkin se on sellainen söötti hyrisijä. Ja kestävä kuin mikä.

Tämä.
Tai sitten Hondan pienkoneet, jos ei lähe ekalla nykäsyllä niin joku vipu on väärin.

Henkilöautopuolella taitaa olla Nissan Cedricin 2.8D.
80luvun ikiliikkuja mikä liikuttaa Amerikan farmareita ja monia muita sovelluksia vieläkin.

Ystävät, olemme kokoontuneet kunnioittamaan Otto Moottorin muistoa...

Voimme tietenkin kysyä, mikä olisi sellainen auto, josta juuri moottori teki aivan erityisen?

Shelby Cobra? Patalaiskalla orkkiskoneella se ei ollut mitään, vasta american moottori teki siitä Auton.

Toista äärilaitaa edustaa Citroen DS: koko auto oli kuin sata vuotta muita edellä, mutta pellin alla pörisi perustason moottori.

Cobrassa kait muuta ollutkaan kuin kasi, esikuva AC Ace:n sataheppainen suora ohc-kutonenkaan nyt tuskin mitenkään patalaiska oli 50-luvun alun moottoriksi tollasessa autossa...

Jos tunnepohjalta lähdetään niin Harley Davidsonin V2 olisi varmaan aika lailla kärjessä. Jos siitä lipsutaan vähän järkeen päin mennään niin GM:n pikkulohkokasi joka äänen lisäksi oli yllättävän kestävä konstruktio kahdessakin mielessä. Se ajoi asiansa yllättävän pienin päivityksin monessa eri sovelluksessa 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen, ja toisaalta taas moottoriyksilöt kestivät melko vähällä huollolla usein pitempään kuin autot johon ne oli asennettu. Tosin sama pätee moneen muuhunkin amerikan-kasiin, yksikään ei vain saavuttanut niin pitkää ikää ja valmistusmääriä. Mutta jos hyötysuhteella on merkitystä niin sitten valinta kohdistuisi johonkin mekaanisesti ruiskutettuun matalaviritteiseen diesel-kutoseen joka toimii vaikka korvavaikulla ja kestää kunnon huollolla isältä pojalle.

Briggs-Stratton olisi minustakin hyvä valinta pienkonepuolella mutta näissä nykyisissä on ihan liian paljon muovia viinabensalla käyttöä ajatellen. Jostain kun saisi sellaisen kokometallisella, oikealla kaasuttimella varustetun ruohonleikkurin niin siinä olisi konetta loppuiäksi.

Mulla oli joskus Volvo 145, jossa oli 245 pintapellit ja 2+3 veronkiertoistuimet.Siinä oli nokalla muistaakseni cetricin diesel.Saattoipa olla tuo 2,8 mutta koosta en mene takuuseen. Mutta ei ollut kestävä moottori. Kansipahvi meni, kun syyläri vuoti, enkä muistanut lisätä vettä. Tosin matka jatkui uudella kansipahvilla.

Mikä vaan matalaviritteinen kone on usein melko kestävä, vaikkapa 350 Chevy pikkulohko. Siinä on vielä mukava soundikin. Kymmenkunta vuotta mentiin melko huonolla huollolla chevyvanin kanssa ja moottorissa ei koskaan ollut mitään sanomista, päin vastoin, puhti oli tallella vielä matkan jatkuessa.

Nykyisellään toivon että c5x7 2.0 vaparibensa olisi mahdollisimman kestävä, ei ole oikein tiedossa mihin sitä sen jälkeen vaihtaisi.

Olet oikeassa, oli väärin leimata orkkis-AC patalaiskaksi. Syyllistyin optiseen harhaan: AC tuntuu patalaiskalta siksi, että sitä tulee verrattua Shelbyyn. Sopivampi vertailukohta olisi vaikka Big Healey 3000; siitäkin tehdään nykyisin replicoita.

https://buy.motorious.com/articles/news ... 00-replica

Mielestäni AC otti autonsa takaisin tuotantoon jossain vaiheessa? Sitä en enää oikein hahmota, milloin tuo tapahtui: ehkä vuosituhannen vaihteen paikkeilla?

Shelbyhän aikoinaan huijasi tuotantomäärien kanssa, rekisteriin laitettiin autoja, joita ei oikeasti ollut edes kasattu. Noita jälkikäteen kasattuja aitoja Shelbyjä laitettiin myös jossain vaiheessa myyntiin, mutta ne eivät ole sama juttu kuin nuo AC:n tuottamat uustuotantoautot.

Mä lasken tämän samaan sarjaan Wikströmin venemoottorien kanssa, kestää isältä pojalle kunhan joka talvi purkaa atomeiksi, käyntiäänikin muistuttaa magneettovikaista wikströmiä, ja oon hiton onnellinen että isä vaihtoi moisen riesan parempaan ennen lähtöään.

Oliskohan kaikkein paras VW:n bokseri. Sitä on valmistettu 1930-luvulta 2000-luvulle asti sarjatuotantona. Sitä on käytetty autoissa, lentokoneissa, leikkuupuimureissa, palokunnan ruiskuissa ym ym mitä mielikuvituksellisimmissa kohteissa. Se toimii Saharassa ja Pohjoisnavalla, helppo huoltaa ja vähän vikaantuvia kohteita.

Harlikan V2 kestää kauemmin kuin muu pyörä koska moottori hajottaa tärinällään muut osat?

Muistan joskus nähneeni Nettiautossa "162":n Volvon, oli pätkään laitettu 164n nokka. En muista oliko pitkä ja kutosella...

Ei Cedricin kuutonenkaan aivan idioottivarma ollut, sekin tarvi öljyä ja nestettä.

Mersun OM601-606 etukammiomoottorit ja OM611-613 Cdi:t. Volkkarin 1.9 TDI:t oli hyviä motteja ennenkuin tuli pumppusuuttimet ja muut härpäkkeet, toki pieni miinus remmijakopää. Volvon B18/20 tönärimotit.

Jotenkin tuntuu siltä, että on helpompi keksiä legendaarisen huonoja moottoreita kuin legendaarisen hyviä: Ro 80, Stag...

Ro 80:n moottorin moittiminen legendaarisen huonoksi on aika näköalatonta. Ison auton wankel 60-luvulla ja vielä monta vuotta tuotannossa....

Wikipediasta:
.Auton mainetta heikensivät wankelmoottorin heikko kestävyys ja lyhyt käyttöikä: moottori piti usein vaihtaa jo 50 000 kilometrin vaiheilla.
Paljonko on "usein" ja kuinka pitkälle parhaillaan pääsi?

En tiedä. Mutta tarina kertoo, että RO 80:llä ajavat tervehtivät toisiaan aivan erityisellä tavalla: näyttivät yhtä, kahta, kolmea tai neljää sormea ja kertoivat näin, monesko moottori oli menossa. Valmistajan kunniaksi on sanottava, että se kantoi vastuunsa miehekkäästi ja tuhosi taloutensa siinä touhussa.

Kuljettajat siirtyivät ääripäästä toiseen, kun korvasivat silkkisesti käyvän Wankelin Taunuksen ei-niin-silkkisellä V4-moottorilla. Vasta japanilainen Mazda pystyi ratkaisemaan kolmiomännän tiivisteongelmat, mutta edes Mazda ei pystynyt kehittämään Wankelia niin saasteettomaksi kuin nykynormit vaativat. R.I.P.

Huonoista mainittakoon: Nissan YD25ddti-moottori, kelvottomat kiertokangen laakerit. Kone porsi alle 100tkm ajettuna, yleensä lohkon kyljessä reikä. Audi V6 2.5 TDI, paljon pumppuvikoja ja nokka-akselit kuluivat ennenaikaisesti. Subarun diesel-boxeri, runkolaakerivikoja varsin kohtuullisilla ajomäärillä.

Wankel olisi vaatinut silloisella öljytekniikalla lämmityskäyttöä tyhjäkäynillä. Ja ajoa "pintakaasulla" kunnes öljynlämpö on normaalitasolla.
Ja ajon jälkeen tuokion tyhjäkäyntiä männän jäähdyttelyyn. Muuten männän tiivisteet paloi, savutusta karstaa ja poks.
Näin väitetään, harrastajat on ilmeisesti päässeet ihan asiallisia matkoja ohjeita noudattamalla.
Toinen vaiva oli Saksan moottoritiet, wankel kun kiersi helposti enemmän kuin se mekaanisesti kesti. . . Vielä kun "baanalta" pysähdyttiin huoltamolle ja sammutetiin suoraan mittarille. ..
Palotilan muoto teki polttoainetalouden kehnoksi.

Tämähän korjaantui jossain 2010-11 paikkeilla. Omastakin '09 Foresterista on moottori vaihdettu uudempaan.
Epävirallinen selitys tuolle kai on, että tuotantolinjalla meni liikaa tiivisteainetta jonnekin ja se tukki öljynkierron runkolaakereille.

Sinänsä kiva mottori, tosin sitikan dieseleihin verrattuna tosi hengetön alakierroksilla. Alkaa vetämään vasta jossain 1800rpm tienoilla kun ahtopaine alkaa nousemaan. Optimointi ja hiukkaspöntön poisto auttoi mukavasti, nyt vääntää paljon alempaa ja liikkuu liukkaasti.

Matka-ajossa vetelin alkuviikosta 5,9 todellisella kulutuksella, omassa normiajossa vielä lähemmäs 7,5.