Puran verantaa pois. Juoksujen välit ovat lähes metri, laudat joustavat kuin paraskin tramppa.

Juoksut lattian alla ovat kakkosviitosia, pituuteensa nähden välttävää kamaa.

Mutta se kurjin juttu: yksi noista kannattajista on katkaistu tasan keskeltä, eli momentin maksimikohdasta.

Jatkoskohtaan on laitettu kolme hentoista rautaa: yksi kumpaankin kylkeen ja yksi päälle, lattialautoja nostamaan.

Siellä vetopuolella, alhaalla, ei ole rautaa lainkaan.

Kuulemani mukaan tuonkin on rakentanut joskus ammattimainen rakentaja, itselleen. Tai oikeataan anopilleen, se ehkä selittää tämän...


Vanhaan aikaan tuollaiselle jatkokselle oli muuten oikein nimikin, sitä sanottiin niveleksi...

Näitä rintamamiestaloja paljon kehutaan, osittain jopa aiheesta.

Luutavasti tälläkin palstalla aika moni tämänsukuisessa asustaa.

Näiden valttikorttina on rakenne, joka kestää aika hyvin rakennusaikaisia työvirheitä.

Niitä näissä taloissa sitten riittääkin, koska tekijät olivat täysiä amatöörejä.

Mun keittiön katossa oli tehty vähän vastaava virhe kantavaa kakkoskasia jatkettaessa, kuin tuossa edellisessä viestissä kerroin.

Himputin läheltä piti, ettei keittiön katto sortunut mun päälleni, kun vanhaa kattopanelointia purin.

Paneelit kannattivat palkkia, kun normitalossa homma olisi toiminut toisin päin...

Siinä ei oo kyllä sitten yhtään luettu Hannu Outisen kirjaa.

Aiheeseen sopiva kysymys: Jos kuormitus tulee pistemäisesti tukien puoliväliin, niin mihin kohtaan jatkos kannattaa tehdä, jos on pakko?

Aiheellista pohdintaa terassirakentamisen aikaan

Kannattaa tehdä se millin päähän jommasta kummasta päädystä
Mutta, samaa logiikkaa jatkaen, mitä lähempänä päätä, sitä parempi, otaksun.

Jäi kirjoittamatta, että oletetaan tässä olevan pitkä palkki, joka on tuettu vaikka kahden metrin välein ja jatko tulisi tälle pitkälle palkille.

Jos noin olisi pakko tehdä (ja vaikka keskelle), niin oma järki sanoo, että mahdollisimman pitkä tukipala pätkien väliin ja se päistä asti kiinni jotta kuorma tulisi jaettua lähelle tukia

Ajattelin insinöörimäisesti, että missä on momentin nollakohta. Jos palkki ei pääse tuen kohdalta kääntymään, vaan on jäykästi kiinni, niin momentin nollakohta on 1/4 tukivälistä tuen kohdalta keskelle päin. Jos palkki menee useamman tuen yli ja kuorma on yhden tukivälin keskellä, niin tuo kohta on noin 1/6 tukivälistä tuen kohdalta keskelle päin. Tuossa kohtaa siis riittäis vaikka ne teräkset palkin sivuilla.

Noh, lähinnä teoreettinen tilanne, koska momentin nollakohta elää sitä mukaa kun kuorman paikka muuttuu.

Momentin nollakohdalla on harvoin merkitystä, mitoituksen määrää momentin maksimikohta. Leikkausvoimat ovat toki toinen juttu.

Nollakohta voi olla joskus kiinnostava, esim. kun haetaan sopivaa kohtaa vaikka sähköjohtojen läpivienneille.

Jos ajatellaan puista palkkia, niin sen sahaaminen poikki ei heikennä sen puristuspuolen lujuutta: ongelma on se vetopuoli.

Teräksen vetolujuus on suuri, joten aika vaatimatonkin rauta sijoitettuna puisen palkin alapintaan riittää. Haasteena ei ole niinkään teräksen kestävyys kuin sen kunnollinen ankkurointi siihen katkaistuun puiseen palkkiin.

Puun ja teräksen liitto on sikäli epäkiitollinen, ettei noiden materiaalien välille synny samalla tavalla luonnollista kontaktia kuin betonin ja teräksen välille syntyy.

Mun verannan tapauksessa pöhköä oli lattaraudan sijoittaminen katkaistun palkin yläpintaan, puristuspuolelle. Oli siinä liitoksessa myös lattaraudat palkin kummassakin kyljessä, siksi se oli edes jollain tavalla toiminut.

Mut hei, 106 cm tukivälinä ihan tavalliselle 28 x 95 terassilaudalle...

********

Laiska mies keksii aina verukkeita, kun ei työ suju. Multa poistettiin eilen hammas, jonka alla on asunut tulehdus kolme vuotta. Viidesti tuota yritettiin hoitaa, tehtiin juurihoidot ja lääkepaikat ja muut. Kummasti se vain pienikin vaiva saa miehen hyytymään. No, kerkeää se lomalainen tuon terassin purkaa myöhemminkin, kun sattuu vähemmän.

Toki maksimijännityksen kohta mitoittaa, mutta mahdollinen jatkos kannattaa sijoittaa minimikohtaan. Keskeltä kylkeä porattu reikä sähköjohtoa varten ei juuri vaikuta, poraa sen mihin hyvänsä.

Joku viikko sitten olin mökillä, jossa reilun metrin levyiset portaat oli tehty tuollaisesta laudasta. Mukavasti notkui Puuhan on siinä mielessä kiitollinen materiaali, että monesti taipuma jo laittaa kellot soimaan ennen kuin ollaan lähellä rikkoontumista. Sama usein teräsrakenteiden kanssa.

Toivottavasti saivat hampaan seudun puutumaan. Mulla poistettiin jokunen vuosi sitten hammas, joka oli juurihoidettu kauan sitten. Juuren ympärillä oli äkäinen tulehdus, jolloin ei puutunut kunnolla. Nuori hammaslääkäri pyyteli anteeksi samalla kun hän kiskoi ja minä huusin. Järkyttävä kipu.

Huh, onneksi noin ei käynyt mun hampaani kanssa! Myös mulla oli alla vanha tulehdes, mutta siitä huolimatta puudutus onnistui täydellisesti. Kivut alkoivat vasta, kun puudutus loppui.

Mun kohdalla Burana toimii, kuusisatanen poistaa pahimman kivun kolmeksi tunniksi. Valitettasti noita saa vain ottaa max. neljä per vrk eli puolet ajasta joutuu kärsimään kipua. Panadolia saa ottaa myös, mutta sillä ei ole kovin paljon vaikutusta kipuun.

Kun puhutaan lyhyistä kipukuureista, niin kumpikohan on oikeasti parempi vaihtoehto: opiaattipohjainen lääke vai Burana, jota vedetään kivun mukaan eli tuplaten se sallittu maksimimäärä? Minä en ylimääräistä Buranaa ota, mutta luulen, että aika moni ottaa.