Citroen DS - aikansa legenda jaksaa yhä kiinnostaa laajoja kansanjoukkoja; Ilta-Sanomat kirjoitti siitä positiivisen jutun.
https://www.is.fi/autot/art-2000008896088.html

Siis ilman tonkimista sen huonoja ominaisuuksia, kuten omituista pettävää hydrauliikkaa, ruosteherkkyyttä ja vaikeaa korjattavuutta ti-miehille; mitkä seikat nousevat useimmiten esille kun Esson-baarin porukka kertoilee syvällä rintaäänellä kokemuksiaan Sitikoista.

Itselläni oli reilu 10 vuoden kokemus DS 2.1 IE joka ehjänä ostettuna ja harrastekäytössä toimi erinomaisesti.

Syvä kumarrus niille todellisille harrastajille jotka näitä rakentavat ja kunnostavat pelkästä harsosta pellon reunassa takaisin entiseen loistoonsa.

Hissukseen DS on noussut sellaiseen statukseen, että niistä ovat kiinnostuneita amatöörien lisäksi ammattilaiset. Klassikkoautojen omistuskin on muuttunut: enää niitä ei osteta pelkästään rakkaudesta lajiin vaan houkuttimena on usein myös oletus hinnannoususta.

Tulin juuri tallista DS:n kimpusta ja lukaisin jutun. Mukava että automalli saa julkisuutta! Hiukan häiritsi että auton muotoilijan nimi oli kirjoitettu väärin, eikä vain kerran vaan peräti kahdesti. Mitä tulee tuohon autojen kunnostamiseen kuusen alta löytyneistä harsoista niin jotenkin on sellainen tuntu että moinen toiminta on huomattavasti vähentynyt viime aikoina kun parempiakin aihioita yleensä on saatavissa.

Ne harsotversiotkin kyllä katoavat sieltä pellonreunasta, mutta eivät välttämättä kunnostukseen vaan varaosiksi. Tärkeä käyttö sekin on, ja siinä sivussa siistiytyy ympäristökin.

- Toki onhan näitä hyperkalliita klassikoautoja, joista löydetään paperit ja vasemman oven saranat ja loppuauto rakennetaan sitten noiden ympärille. Kovasti kiusallista, kun joku toinen rakentaa samalla sarjanumerolla autoa oikean oven saranoiden ympärille...