Olen siis autohörhö. Tämän itse itselleni lanseeraamani tunnusmerkkejä ovat seuraavat:
- patologisen kiinnostunut autoista kaikesta autoiluun liittyvistä asioista. Lukenut mm. Tuulilasia 7-vuotiaasta lähtien.
- täysin kädetön autojen korjaamisen suhteen. Osaan tankata, vahata ja imuroida. Siinäpä se. Olisi mielenkiintoista opetella vaihtamaan itse jarrupalat tai etsiä maadoitusvikoja mutta työ ja muut ajanvietteet eivät anna siihen myötä.
- perheen ansiotulot yhdistettynä tämänhetkiseen velkataakkaan aiheuttaa kuitenkin sen, että autokaupoissa katse käännetään sinne käytettyjen osastolle. Premium-merkit jätetään suosiolla sivulle, vaikka niillä niin mukava olisikin omaa egoansa kohottaa. Olen tosin kerran omistanut Audin. Omistin sen liian pitkään. Toisaalta jokin vetää siinä puoleensa. Mutta ei auta…
- olisi kiva tuntea yhteen kuuluvaisuuden tunnetta automerkin välityksellä, mutta mikä olisikaan minulle se sopivin, tai jopa järkevin. Kesä- ym kokoontumiset olisivat aina mukavia, mutta kun ne työajat...

Sitä itselle parasta merkkiä metsästäessä, listaanpa alle joitakin maita sekä merkkejä ja niistä tulevia mielleyhtymiä.

Fiat, Alfa Romeo, Lancia ym italialaiset. Che bella machina! Ajamisen iloa, väittävät, ajoasennosta ja lämmityslaitteesta välittämättä. Vaativat hellää ja omistautunutta huolenpitoa. Ei taitaisi onnistua multa. Sulautuisinko henkilönä italofanien joukkoon? Kenties. Eläväistä ja riehakasta. Joo. Monenlaisia herkkuja sieltä tulee.

Toyota, Nissan, Mazda, Mitsubishi. Suzuki. Tyypillisiä perusjapanialaisia. Väritön, hajuton, mauton. Mutta myös ilmeisen huolettomia, joita tietysti tällainen kädetön arvostaa. Mutta minkälaisia japsi-fanit ovat ihmisinä? Värittömiä, hajuttomia ja mauttomia? Teinibuusterihörhöjä vaiko peräkamarin poikia?

Honda. Hieman yksilöllisempi, kenties laadukkaampi ja sportimpi vaihtoehto. Muuten pätee samat kliseet kuin yllä.

Subaru. Tällä ajaminen vaatii jo jonkinlaista erottautumisenhalua. Neliveto on tietysti on aina oma juttunsa, samoten bokserikoneet. Oman tien kulkijoita. Subaru voisi olla tosissaan harkinnanarvoinen vaihtoehto, mutta niistä löytyy harvemmin suksiluukkua.

Lexus. Japanialaista luksusta. Luksus on aina mukavaa mutta entä ylläpitokulut. Isot koneet ja suuri öljytilavuus. Mutta ylväästi lipuminen maantiellä on sekin miellyttävä vaihtoehto. Mutta palkkatasoni ja sosiaalinen statukseni ei taida riittää siinä porukassa kotoisaksi tulemiseen. Sitä paitsi mulla ei ole metsästyskorttia eikä Green Cardia.

Jaguar & Daimler. Kissa on etsinyt asiakaskuntaa alemmistakin luokista, nyt eletään intialaisessa komennossa. Toisaalta brittiläisyydessä on jokin, joka meikäläista houkuttelee. Ripaus aritsokratiaa. Näissäkin taitaa olla oikeita Jaguaareja ja sitten niitä muka-sellaisia. Kuinka ne mahtuvat samaan joukkoon? Siis autot ja ihmiset

Rolls-Royce & Bentley. No ehkei tästä sen enempiä. Ei mulla ole tallitilojakaan...

Mercedes-Benz. Onhan tällä merkillä oma sädekehänsä. Erittäin organisoitunutta käyttäjäkerhotoimintaa, joka saa tukea myös valmistajan taholta. Suuri brändi. Kaikkien, tai no ainakin monien ihmisten salainen haave. Monipuolinen mallisto, myös historiallisessa mielessä. Paljon varaosakanavia ja tietäjiä. Saksalaista olemusta, joka myöskin on tietyllä tapaa sydäntä lähellä. Mutta kun niissä farkuissa ei tahdo olla sitä suksiluukkua...

BMW. Se sportimpi vaihtoehto. Kaikki haluavat olla joskus sportteja. Mutta entäpä koko ajan… No ehken kuitenkaan. Taidan kuitenkin kääntyä enemmän mukavuuden, kenties luksusmaisuuden puoleen. Mutta siitä huolimatta se vanha 600-sarjalainen on mielestäni yksi kauneimpia autoja, jonkalaisen haluaisin ah niin mielelläni omistaa.

Porsche. No just. Tietysti jos ilmaiseksi saisi. Olisi tietysti kerran kesässä päästä sellaisella kruisailemaan mutta haluaisinko omistaa sellaisen ja ajaa sillä koko ajan. Epäilen.

VAG-konserni (Skoda, Volkswagen, Seat, Audi). Monenlaisia kulkuvälineitä. Varustetasokin ja jälkiasennusmahdollisuudet rupeaa olemaan kohdillansa. Audissa jopa sitä preemiumia ja sen mukaista sisäistä olotilaa. Mutta ilmeisesti yllättäviä laatuongelmia, jotka saattavat käydä hyvinkin kalliiksi. Niistäpä ei näillä tuloilla kauheasti ilahduta. Ei nyt ihan vika-rakkaus -suhdetta, mutta toisaalta joku niissä kiehtoo (saksalainen teknisyys?), joku niissä tökkii (luotettavuus yhdistettynä hintatasoon?)

Ford ja Opel. Saksalaisia peruskulkuneuvoja. Teinituunareitten rakentelukohteita. Tietoon pohjautumaton mielikuva Ford- tai Opel-kerholaisista… Eipä tällainen keski-ikää lähestyvä kaveri taitaisi siihen joukkoon solahtaa. Nyt on ajossa Ford Galaxy vm. 1997. Palvellut ikäiseksi ajokilometrimääräkseen kohtuullisen luotettavasti.

Volvo. Heja Sverige! Eikun Kiina. Kolhot traktorit (200, 700 ja 900-sarja) jotka toisaalta kiehtovat jykevyydessään ja mahtavuudessaan. Erityisesti mallit 262C taikka 780 herättäisivät omistamisen halua. Nykymallit hävittäneet jotakin vanhojen mallien sielukkuudesta. Mielikuva suorasta ja rehdista porukasta.

Saab. Suomalainen kytkös autoiluun. Mielikuva rennoista Saab-harrastajista. Siihenkin porukkaan voisin solahtaa. Turvallisuutta ja lämpöä. Turbolla saisi myös hieman piilotettua ja salattua sporttisuutta.

Korealaiset (Kia, Hyundai, Chevrolet). Vahvasti esille nousevat peruskulkuvälineet, tulossa vahvasti japanilaisten rinnalle. Pätee samat asiat kun japskeihin. Eipä niistä sen enempiä. Paikasta toiseen siirtyvän vaihtoehto. Muulla ei niin väliä.

Jenkit. No ääh. Ken USA:a ihailee niin sitten. Minä en.

Ranskalainen patonki-trio (Renault, Peugeot, Citroen). Mukavuutta kieltämättä. Sehän on mukavaa. Pitkät ja monipuoliset perinteet. Tästä joukosta tuskin löytyy paljon tosikkoja. Lähimmäisen auttamishaluisia varmaan sitäkin enemmän. Paljon epäluuloja mutta tietäjiä vähemmän. Tietäjät sitten sitäkin arvokkaampia. Ei haittaa kunhan tietoa ja kanavat ovat selvillä. C5 V6-koneella ja luottokorjaaja lähellä voisi olla egoa rakentava kokonaisuus. Ranskalainen keittiö on sitten luku sinänsä.

Hävinneet merkit. No niin intohimoinen en sentään ole että esimerkiksi Talbotin taikka Morriksen perään lähtisin huutelemaan. Toisaalta, jos omistaisin riittävän suuren konehallin niin ettei voisi säilöä vähän erikoisempia yksilöitä.

Eli mikä olisi tähän mielentilaan sopivaa merkki ja malli. Haluaa yksilöllisen vaihtoehdon riittävällä varustetasolla yhdistettynä kukkaron kestävään luotettavuuteen. Merkkikerhoväkeen ja sen toimintaan pitäisi solahtaa luontevasti. Brändi pitäisi miellyttää. Siinäpä sitä haastetta. Onko hyviä ehdotuksia?

T. Olli S

Ei sellaista ole. Itse olen tällä hetkellä kolmen merkin "loukussa", ja tiedän, että kasvatan vielä valikoimaa.

Ole edelläkävijä ja osta Kiinalainen, 15 vuoden päästä kun ne on vallanneet markkinat voit kehua että minä ajoin noilla jo ajat sitten

Joo en mäkään tähän jää makaamaan. Haaveissa siintelee jotain täysin urpoa, DeLorean CX:n alustalla ja se orkkis V6 12 valve PRV kone vaihtuis ZPJ4 24 Valveen. Se ruma rosterikotelo olis magee hydejousilla. Täysin mahdollinen ja lakien rajoissa oleva kopanvaihto muuten