Olisiko otsikon mukainen auto järkevä perheen kolmosautoksi?

Viiteen tonniin ja allekin noita näyttää olevan myytävänä naapurimaissa vaikka kuinka.

https://www.finn.no/car/used/ad.html?finnkode=254200147

Ei, järkevin on tässä, Berlingo. https://www.finn.no/car/used/ad.html?finnkode=258868460

Olet oikeassa, tuo Berlingo on kertaluokkaa fiksumpi laite.

Mutta mun työmatka on vain 12,5 kilsaa. Ahterinsiirtimen ei tarvitsisi olla noin hyvä kuin tuo Berlingo on.

Joku sanoisi, että fillarikin riittäisi. Mut nuo C-Zerot ovat halvempia kuin paremman luokan sähköfillarit!

Citroën - Foorumin käyttäjällä Tarde oli tollanen ainakin vielä viime kesänä, kyselepä sieltä kokemuksia.

Tähän maksaa akku vaan 42000 euroa tai ainakin maksoi vielä toissa kesänä kun asiakas sellaista kyseli

Tuossa on pitkä ketju Zeron akun korjaamisesta. Marmoritiskin hinta olisi ollut 18.000 puntaa, itse tehden korjaus maksoi 200 puntaa. Virheiden takia noin paljon, ilman virheitä korjaus olisi maksanut 70 puntaa.

Mutta joo, akut ovat sähköautojen Akilleen kantapää.

Linkki unohtui:

https://www.speakev.com/threads/c-zero- ... ir.137750/

Mä luin läpi koko tuon ketjun, 20 sivua.

Se antaa hyvän kuvan siitä, millaista on sähköauton akun korjaaminen.

Ainakin tuon Sitikan tapauksessa valmistaja on hieman hankaloittanut korjaamista mutta vain hieman: yksittäisen akkupaketin vaihtaminen onnistuu, kunhan vain alkuperäisen akkupaketin EEPROM siirretään uuteen pakettiin.

- Yleisimmin noista kai menee rikki kennojen jännitettä haisteleva piiri. Nopea ja "helppo" korjaustapa on kuitenkin vaihtaa moduulin koko piirilevy, koska vika saattaa olla muuallakin kuin tuossa jännitettä haistelevassa piirissä.

Diagbox muuten kertoo, mikä paketti on viallinen. Tiedosta ei kauheasti ole apua keskivertokäyttäjälle, koska moduulin vaihtaminen ei ole sallittua: EEPROMin vaihtamisen idea on se, ettei auto tiedä moduulin vaihtuneen.

Tuo ketju loppui hieman kesken. Kirjoittaja jäi miettimään, josko EEPROMin ohjelmointi onnistuisi piiriä irrottamatta.

Alkupään Liiffejä saa kympin pintaan ja onhan ne sentään autoja tuohon verrattuna. Anteeksi lattea kommentti.

Aikanaan olin hetken C-Zerosta kiinnostunut, mutta kylmyys ja ilmeisesti aika kova jousitus vähensi mielenkiintoa. Tai oikeastaan poisti sen. Koon ja ulkonäön puolesta kelpuuttaisin eikä olematon range ole ongelma, kun kerran kyse alle kympin autosta. Mulla on päällä jatkuva sahaus mitä tulee sähköauton rangeen ja hintaan. Välillä kuumottaa uudenkarhea Stellantis-auto ja välillä taas halpea Leaf. Viikko sitten koeajoin vuoden vanhan Kia Soulin. Oli todella positiivinen tuttavuus. Tää oli sillä pienemmällä akulla. Sitten innostuin vastaavasta isommalla akulla. Sitten ajatus taas kääntyi Stellantikseen. Ja kohta menen ja ostan C-Zeron

Aika helkutin kalliita ovat, Norjassa alkaen 40.000kr, 3900€, 6000€ hakupalkkaa.

Kalliita joo, verrattuna Norjasta haettuun. Nyt vertasinkin vain Nettiautossa olevaa tarjontaa. Pakko myöntää, etten tinnyt niitä saatavan noin edullisesti Norjasta.

Mä hain mun nykyisen ceevitosen ruotsista 2016. Helppo reissu tuo oli, autokauppa haki mut Arlandasta ja maksu hoitui kortilla. Maksurajaa kannattanee varmuuden vuoksi nostaa ajoissa; en tiedä, kuinka nopeasti se päivittyy eri pankeissa. Ja kortteja kannattaa olla varmuuden vuoksi parikin.

Aapeli, sitä saa, mistä maksaa.

Tietenkin Leaf on parempi. Mutta jos haluat vaikka virheettömässä kunnossa olevan, 12.000 km ajetun Leafin, jossa on pari vuotta vielä akkutakuuta voimassa, niin mitä se maksaa?

C-Zero maksaa noin 6800 euroa.

https://www.finn.no/car/used/ad.html?finnkode=253029598

Sitten niihin puutteisiin.

Mä olen miettinyt, että jos mulle sähkäri tulee, niin kiinainen diesellämpäri menee takaluukkuun anyway. Kakella päälle ja watteja on ihan helkkaristi: koppi lämpenee pikana. Noissa on vielä kaukosäädin vakiona ja hintaa kahdensadan kummallakin puolella.

Mä luin viime yönä läpi tuon mun linkkaamani akunkorjausketjun alusta loppuun. Äärimmäisen opettavaista lukemistoa!

Sähköauton suurin mörkö on akkuun liittyvä riski. Tuo ketju antoi hyviä käytännön vihjeitä, kuinka akun kanssa tulee toimeen, yleisesti ja erityisesti C Zeron kanssa.

Esimerkiksi akun irrotus: kaveri keksi korvat neljä kiinnityspulttia kierretangoilla ja muttereilla. Pitkien tankojen ansiosta akun sai laskettua alas nätisti, yhtä nurkkaa kerrallaan alaspäin kiertämällä. Hidasta, mutta onnistuu kotioloissakin.

Vastoin sähköautonvalmistajien tahtoa akkujen korjaaminen alkaa olla hiljalleen mahdollista. On hyvä mieltää, että akkuun liittyvistä ongelmista suuri osa on aivan tavallisia elektroniikkavikoja: kennojen viat ja kulumat tulevat näiden normiongelmien päälle.

Helkkari, jos olisin nuori niin akunrassaajaksi ryhtyisin!

Pakko myöntää, etten ole koskaan aiemmin ikinä katsonut ulkomailta autoja. Olen ollut siinä uskossa, että joo, on ne halvempia, mutta hakukuluineen menee samoihin. Mutta onhan nuo totta vie halvempia Onko kukaan selvittänyt millainen savotta auton osto Norjasta on? Siis jos itse hakee. Kauhia paperien pyörittely?

Kyllähän akunkorjausbisnes yleistyy, kun akkutakuut päättyy.

Mulla on kokemusta vain auton hakemisesta Ruotsista. Se oli todella helppoa, kun myyjänä oli asiansa osaava autoliike.

Autoa ei koskaan rekisteröity Ruotsissa minun nimiini, mikä eroaa esim. Saksan systeemistä ja edellyttää luottamusta myyjään.

Suomeen kun pääsin, niin postitin ruotsalaiset kilvet myyjälle ja hän vei ne siellä konttorille; konttorilta hän sitten sai tarvittavat paperit, joiden avulla minä sain auton rekisteröityä itselleni. Pointti on se, että Ruotsista auton pystyi ostamaan ulkomaille ilman, että piti käydä siellä katsastuskonttorilla (enkä joutunut ostamaan ruotsalaisia siirtokilpiä).

Autossa oli muuten laivamatkan ajan tuplavakuutus: autoliikkeen ruotsalainen ja mun netin kautta ottamani suomalainen.

Satamassa kysyin tullivirkailijalta, josko suomalaisena saan ajaa auton kotiin vieraan valtakunnan kilvissä. Virkailija näytti nimilapun rinnastansa, käski pistämään nimen mieleensä ja käski ajella suoraan kotiin. Hän oli sitä mieltä, että virolaiset ajavat Suomessa vuosia luvatta Viron rekkarissa olevilla autoilla, ihan kohtuullista on, että suomalainen saa ajaa täysin rekisteröidyllä ja vakuutetulla autolla yhden matkan kotiinsa.

Teippikilvet autoon toki myöhemmin hankin, mutta oli helpotus, kun ei niiden hankinnan kanssa tarvinnut rannassa taistella.

Byrokratian kaikkia kiemuroita en enää muista, mutta ihan helppoa se kaikki oli.

Muuten, ei autonhakureissun kustannuksia kannata minimoida. Minäkin otin tyttären mukaan seuraksi, vaikka se tuplasi matkan hinnan; auton hankinta on loistava veruke pienelle minilomalle.

Tarttee vain sen tavallisen rasvanäppiasentajan koulutuksen lisäksi korkeajännitteisten sähkölaitteiden asennusoikeudet kun noiden akkujen kanssa alkaa ropeltamaan

Totta, mutta oikeastaan pointti ei ole tuo.

Pointti on se, että edes asianmukaiset oikeudet osaava henkilö pystyy akulle jotain tekemään...

Niin hyvin valmistajat ovat asioita salanneet, että lähes kertakäyttöisen tuotteen ovat akuista onnistuneet tekemään. Ja vaihtoakut kun kalliita ovat, niin samalla kertakäyttöisiksi ovat tulleet heidän autonsakin. Muistat sen räjäytetyn Teslan?

Oikeasti noita akkuja korjatessa pitää olla elektroniikkaosaamista (pintaliitoskomponenttien vaihto jne.) ja sen puolen kavereilla ei yleensä virallisia korkeajännitelupia ole. Mutta eihän autoakaan kortilla ajeta...

- Vaikka elektroniikkaihmiset yleensä ovat tottuneet mataliin jänniteisiin, niin luulen heidän tajuavan sähkön vaarat aika hyvin. Isommassa vaarassa ovat autopuolen kaverit, jotka ovat turtuneet tuhansiin tarpeettomiin varoituksiin (Ahtung, Ahtung! Älä juo jarrunestettä!) ja saattavat olla miehekkään rempseitä näitä akkuja käsitellessään.

Ruotsalaiset siirtokilvet kuuluu käsittääkseni luokkaan mahdoton tehtävä, myyjän kilvillä kotiin, jos antaa viedä.

Voipi olla, minä en edes yrittänyt. Mutta pitää siinä ostajankin myyjään luottaa, kun auto kauppasumman maksamisesta huolimatta juridisesti jää myyjän omaisuudeksi.

Pohjoismaat tunnustavat toistensa siirtokilvet, eli jos auton valmistenumero on tiedossa ennen matkaan lähtöä niin voi hakea tarrat paikalliselta konttorilta. Matkan pitää kuulemma tosin alkaa Suomesta, mikä pitää huomioida kun kirjataan suunniteltu reitti lupalappuun. Vaikea todistaa jälkikäteen ettei autolla ole ajettu reissun ensimmäistä puolikasta ollenkaan

Mielenkiintoista! Ruotsalaisen auton VINS löytyy rekisterinumerolla muistaakseni heidän ilmaisesta tietopalvelustaan (meillä maksullinen, siellä ilmainen). Norjasta en tiedä.

Kait siitä nyt kauppakirja ja luovarit tehdään, taas nämä suomalaiset siirtokilvet noutoreissulla, kolarin sattuessa saattaa olla ongelmia edessä.

Yhtä Ruotsi XM joskus mietittiin, autoliikkeen kanta oli että Suomalainen saa ajaa heiltä sikäläisillä kilvillä kotiin, idempää tulleille ostajille tätä ei suoda aiempien ryssimisten takia.

Tietenkin tehtiin. Mutta rekisterien mukaan auto oli edelleen myyntiliikkeen omaisuutta. Ja heidän vakuutuksellaan.

Meitä idemmäs jos auto menee, niin ostaja saattaa ihan hyvin unohtaa palauttaa kilvet. Suomalainen ei todellakaan unohda, sillä kilpien palauttaminen on edellytys sille, että auton myyjä saa auton pois Ruotsin rekisteristä ja pystyy lähettämään ostajalle rekisteröintiin tarvittavat asiakirjat. Idässä rekisteröintiin tarvitaan AUTO, ei mitään turhia länsimaisia papereita...

Nyt yksitoista vuotta myöhemmin tuon siis saa Norjasta noin 7000 egellä kuusi vuotta vanhana, ihan olemattomilla kilsoilla (12 tkm).

Ei tuo ollut upein sähkäri silloin eikä varsinkaan nyt, mutta tuo nykyinen hintataso on kyllä hämmästyttävä. Niin oli tosin myös se vuoden 2011 hinta, 41.088 euroa. Huh.