Menin sunnuntai-iltana paluuliikenteen mukana Helsinkiin. Pakkasta lähtiessä n.15 astetta, Helsingissäkin n. 10 ast.
Keli oli hyvä, lunta ei juurikaan satanut, liikennettä runsaasti, ja miltei kaikki ajoivat maltilla; joku hiukan liiankin rauhallisesti ja jollain oli tarve ohitteluun. Tämä ohittelija tuli Vaajakoskella minun edelleni takasumuvalo kiiluen, ja kun lähestyimme Lusia oli hän ennättänyt ohittaa 50-70 autoa kun vielä näin hänen takasumuvalon kiiluvan noin kilometrin päässä. Aikasäästöä reippailla ohittamisilla oli kertynyt lähes minuutti sadan kilometrin matkalla.

Kuinka monta kertaa jonossa kanssakulkijat joutuivat hänen vuokseen jarruttelemaan ja tekemään tilaa jonoon, onkin jo toinen juttu.
Aamulla Hesassa herätessä oli lämpötila nollassa ja tiet loskassa
Paluumatkalla suolausta oli tehty Lahden paikkeille saakka.
Pari matkalaista oli päätynyt motarilla kaistojen välille hankeen aivan nenäni edessä, koska ambulanssit ja poliisit olivat vilkut päällä tutkimassa tilanteita.
Ensimmäisessä tapauksessa lapasesta oli lähtenyt valkoinen Xantia (kuka uskaltaa tunnustaa

) ja toinen kaistojen väliin eksynyt matkalainen oli Mersu kuskineen. Mersun kylki oli ainakin kurtussa, liekö nojannut kaiteeseen, Xantia taisi selvitä vähemmällä.
Ohituskaista oli suolaamaton ja tämä lie aiheuttanut yllätykset sulalta kaistalta ohitukseen lähdettäessä.
Heinolan jälkeen talvi palasi myös maantielle, liukasta oli, mutta kaikki ajoivat rauhallisesti rekan vetäessä jonoa.
Onneksi oli Joutsan lentokentällä satasen rajoitus, jolloin rekan ohi pääsi turvallisesti jonoa purkautumaan.
Leivonmäellä onkin aina talvella kauniin lumiset puut ja lunta reippaasti, koska kylä sijaitsee korkealla mäellä.
