Hyvät patonkilaiset (les amis de baguette),

Aivan upouusi ilmiö suomalaisessa arkiliikenteessä tänä syksynä 2025 ovat muiden autojen malttamattomuus odottaa kärkikolmion takana, kun itse olen kiertämässä kiertoliittymää: ajetaan noin vain eteeni kolmion takaa. Tällä viikolla kaksi kertaa, myös viime viikolla sama ilmiö.

Ovatko muut huomanneet saman vai onko tämä kohdallani vain sattumaa? Kunpa tänne voisi upottaa videopätkiä omasta autokamerastani!

Ei nyt ehkä liikenneympyrässä mutta joskus ajellessani yksin maantiellä (ei siis ketään minun edessä tai takana), sivutieltä tuleva ajaa eteen niin että pitää jarruttaa. Vauhtia kerätään kovin laiskasti eikä ole pelkoa että nopeusrajoitusta kolkuteltaisiin vielä kilometrinkään päästä. Kiire oli siis kova siihen asti että pääsi eteen. Niin sanottu "Hanlonin partaveitsi" sanoo että ei pitäisi perustella pahanilkisyydellä sitä, mikä on selitettävissä silkalla tyhmyydellä. Aina ei kuitenkaan voi olla ihan varma kumpi on kyseessä.

Moottoripyörällä huomasi vuosia sitten että on ihmistyyppi joka lähestyy risteyttä kolmion takaa antaen vaikutelman ettei ole ollenkaan hidastamassa ja testaa hidastaako heikommin suojattu että voi isomman oikeudella livahtaa eteen, sama tyyppi on kyllä myös suojateillä samanlainen, vaikka näkisi kaukaa että joku aikoo astua suojatielle, niin ei etukäteen yhtään kevennetä kaasua, ilmeisesti ideana jos saisi pelästettyä kävelijän pysymään jalkakäytävällä.
Automaattivaihteisella kaupunkiajossa autolla huomasi myös ilmiön "eteen on päästävä vaikka vaan tulpaksi" eli ensin ajellaan pitkiä matkoja hieman taempana toisella kaistalle ja kun lähestytään liikennevaloja niin tapahtuu viime hetken reipas kiihdytys ohi ja kaistanvaihto - no ei siinä mitään, mutta sitten kiire loppuu, valojen vaihtuessa vihreäksi sama ex-kiirehtijä rupeaa pohdiskelemaan siinä edessä että pitäisikö vaihtaa oikein pienempään ja mitenkäs se vaihdekeppi ja kytkin taas toimivatkaan ja suurella todennäköisyydellä jatkaa suoraan pidempään kuin sinä.

Mutta hauska ilmiö oli myös joskus toisin päin "perään on päästävä, muttei ohi". Tyhjähköllä suoralla maantiellä takaa tuli auto ja saavutti aika reilulla vauhdilla ja jäi perään vaikka ohituspaikoja oli vaikka kuinka. Perässä tultiin ärsyttävän lähellä, ei nyt ehkä vaarallisen lähellä tyhjällä tiellä mutta kuitenkin sellainen epämiellyttävä fiilis. Ei mennyt ohi ja aloin pudottamaan pikkuhiljaa vakkarilla naputtamalla vauhtia, josko menisi ohi - no ei mennyt, sen jälkeen aloin kiihdyttämään vakkarilla monta napsua lisää, lopulta varmaan mittarinopeutta 20 km/h yli rajoituksen, niin vaan se sai kerättyä vauhtia vielä enemmän ja kuroi eron kiinni ja taas ärsyttävään tappituntumaan. Pakko myöntää että provosoiduin ja ajoin kymmeniä kilometrejä kuin yhden miehen haitariliike ja aina kun sai kirittyä puskuriin kiinni aloin hiljentää hitaasti, nopeus vaihteli 80-120 km/h ja aina kiihdytyksessä jäi reilusti mutta pikkuhiljaa takana tuleva kelasi eron aina kiinni ja taas sama alusta. Tie vaihtui lopulta moottoritiehen ja ajattelin, nyt se ainakin uskaltaa mennä ohi ja mennä omaa vauhtiaan, mutta ei... tappituntumassa mentiin täysin tyhjällä moottoritiellä, no minä jatkoin jojoilua koko moottoritienkin matkan, varmaan molemmat ajatteli samoin, kaikenlaisia hulluja sitä tien päällä liikkuukin.

Liikenneympyröissä on usein tietyt ajoreitit joita ylivoimaisesti useimmin käytetään, ja kun tullaan ympyrään, luullaan että tuokin poistuu tuosta edellisestä lävestä muiden tapaan mutta eipä poistukaan. Tulee sitten joskus yritettyä ympyrään sellaisen poikkeustapauksen eteen. Vilkun käyttö poistuessa ei kovin yleistä ole joten arvata pitää mihin kukakin siitä karusellista on menossa. Monikaistaiset ympyrät ovatkin jo oma lukunsa.