TV:ssä oli juttua nykyajan rekrytoinnista. Alan firmat haluavat parhaat osaajat työnsä tekijöiksi. Ohjelmassa puhuttiin nelivaiheisesta hakutapahtumasta. Eli
lopulta paikan saa se (rekryfirman mielestä) kaikkein sopivin henkilö.

No, nuori hakee paikkaa ja joutuu tähän "myllyyn". Ja jos muutamankin kerran epäonnistuu haussa, ei se juuri hyväksi ole. On toki työpaikkoja, joihin haetaan suoraan, ilman rekryfirmojen "apua". Mielestäni yrityksen johtajalla tai vastaavalla pitää olla sen verran ihmistuntemusta, että osaa palkata työntekijän. Kun se aluksi epävarma tyyppi voi jatkossa jalostua huippuosaajaksi. Rekryfirmojen hakutilanteissa kun parhaat esiintyjät jatkavat todennäköisesti aika pitkälle, ja saavat ehkä paikan.

Miksi mietin näitä. Sain juuri tietää oman työnantajan vähentävän (taas) työntekijöitä. Itsekin olen pelko peessä odottamassa tietoa. Me 6-kymppiset ei enää näissä hakutapahtumissa olla kovinkaan kovaa valuuttaa. Ja hommia pitäisi tehdä vähintään viisi vuotta.

Onneksi olemme maailman onnellisin kansa, joten ei mitään hätää

Joskus taitaa silti se perinteisempi tapa tuottaa tulosta? Ainakin näin oli meidän kasiluokkalaisen TET-paikan kanssa. Meinasi jäädä vähän viime tippaan, kun ykkös-kolmos vaihtoehdot eivät tulosta tuottaneet, niin otti sitten niskasta itteensä kiinni ja marssi paikalliseen kauppaan kysymään sopisiko heille tulla. Hetken keskustelivat, ja aika nopeasti toivottivat tervetulleeksi. Kyseistä kauppiasta sit ohimennen nähdessä tuli tämä puheeksi, niin tämäpä totesi yksikantaan että "tekstiviestikyselyihin ei edes vaivauduttu vastaamaan, puhelinsoittoihin reagoitiin siten että pyydettiin paikanpäälle käymään, ja tämä reipas kaveri joka tuli kasvotusten kysymään ohitti kyllä jonon kirkkaasti". Positiivinen yllätys oli tämä toimintatapa, niin kauppiaan kuin ilmeisesti teininkin...

Tuommoiset moniportaiset hakuprosessit, varmasti motivoi vähän kehnosti etenkin usempaa paikkaa hakevan, pitempään etsineen sekä ihan niitä ensikokemuksia työnhausta kohtaavilla...

Itsekin olen lähes jokaisen työpaikkani saanut menemällä suoraan firmaan ja esittämällä asiani. Siinä samalla saa hieman esimakua siitä, minkälaiseen taloon on menemässä. On nimittäin tullut sellaisiakin tapauksia, että olisin saanut työpaikan, mutta kieltäydyin yön yli nukuttuani.

Kannattaa muuten tehdä hyvä esityö firman suhteen, ennenkuin tekee päätöksen aloittamisesta. Esimerkiksi selvittää työvoiman vaihtuvuus.

Omalla kohtaa iaka laidasta laitaan on menty. Joskus on hommia saatu tosiaan vain sisään kävelemällä ja reilusti kysymällä, joskus on soitettu jonkin some-kanavan kautta perään ja kyselty joskos tulisit meille töihin. Yleisimmin kuitenkin varmaan ihan sillä perinteisellä hakemus-haastattelu -putkella, joskus jopa monivaiheisellakin useamman haastattelijan haastattelulla. Vaan yli 20v tässä ollaan jo huorattu konsulttina, niin asiakkuudethan ovat ikäänkuin "uusia työpaikkoja", lyhimmät muutaman kk, pisimmät useamman vuoden mittaisia. Vaan työn (=asiakkaan) haku on siis ollut enempi tuon palkanmaksajan päänsärky. Toki tuota palkanmaksajaakin on tässä muutaman vuoden välein vaihdeltu kun edelliseltä on hommat loppuneet tai kilpailija on iskenyt paremman työtarjouksen pöytään. Tietty pientä ikärasismiakin tässä jo 50+ kohdalla alkaa olemaan, mutta asiantuntijahommissa tuo on enempi rautaista kokemusta kunhan vain pitää siitä osaamisestaan jatkuvasti huolen ja kykenee keikkumaan alan tekniikan kärjessä.

Milläs tuon selvität? Aika salapoliisi saa olla, tai sitten ala on sen verran rajattu ala että tuntee kaikki kollegat..

Yhden firman "salaisuus" selvisi alan kollegoilta kyselemällä. Talon tavat, suhtautuminen uusiin työntekijöihin ym. ei ollut kovin positiivista kuultavaa...

Tällä väestökehityksellä työvoimapula on väistämättä tulossa jossain vaiheessa.

Tällä talouskehityksellä taas ne työpaikat tulevat aika kurjia olemaan, ainakin taloudellisessa mielessä ja keskimäärin.

Meidän tilastointiimme liittyy valtava harha.

Esimerkiksi opettajan paikkoja on niin-ja-niin paljon auki, ja työttömiä työn hakijoita on myös tietty määrä.

Noita lukuja kun verrataan, niin mennään kirkkaasti metsään.

Auki julistetaan valtava määrä työpaikkoja, joissa todellisuudessa jatkaa sama henkilö, joka on postia jo vuosikaudet hoitanut.

Työpaikka näkyy tilastoissa avoimena, mutta siinä jatkava työtekijä ei missään vaiheessa näy tilastoissa työttömänä työnhakijana.

Hän kun tietää hommiensa jatkuvan, ei hän työttömäksi ilmoittaudu.

No, toki osa ilmoittautuu heti työttömäksi, esimerkiksi siksi, että muutoin jäisi kesäksi ilman tuloja. Mutta talvikauden ajan harha on ilmeinen.

Johtajilla yms. ei välttämättä ole aikaa eikä osaamistakaan rekrytointiin. Osaava rekrytoija näkee kyllä oleellisen ja tarvittaessa testailee. Hyvähän se on jos osataan nähdä muutakin kuin pelkkä osaaminen. Huippuosaaminen saattaa jättää varjoon mm. asenteen ja mulkkuisuusasteen. Osaamisestakin voi tinkiä, jos on asenne kohdillaan. Paskamaisia työantajalle on ne, jotka osaa näytellä koeajan verran, jonka jälkeen todellinen persoona alkaa paljastua ikäväksi.

Tuotakin on vaikeutettu, koeaika kun alkaa miltei järjestäin olemaan se lain sallimat max. 6kk, ainakin näissä meikäläisen hommissa ollut jo pitkään. Toisaalta tuo kun antaa myös työnantajalle sen luistelun mahiksen, joskos vaikka asiakkaan projekti katkeaakin alta, niin pääsee koeajalla duunarista eroon ihan vain sormia napsauttamalla = miksi ihmeessä työnantaja moisesta palkkauksen "takuusta" ihan hevin luopuisi jos ei ole pakko

Jos asiakkaan projekti katkeaa alta, niin kyllä se työnantaja yrittää löytää uutta asiakasta ja uutta projektia. Jos ei löydy, niin kyllä se ihan validi syy on potkia uusi työntekijä pois.

Jättirikkaita firmoja on vähän. Ei firmat pysty puolityöllistettyjä työntekijöitä kovin pitkään palkkalistoillaan pitämään.

Mitä parempi irtisanomissuoja työntekijälle annetaan, sitä korkeammalle nousee rima työllistää uusia ihmisiä. Erityisesti tämä korostuu huonoina aikoina: helposti jää moni työpaikka perustamatta, kun ei vain uskalleta työntekijöitä palkata. Olemassa oleva henkilökunta ajetaan helposti ihan piippuun, kun uusia juttuja kuitenkin edelleen kokeillaan mutta ilman, että noita uusia asioita varten palkattaisiin tarvittavat työntekijät.

Kolikolla on kaksi puolta. Entisenä yrittäjänä voin sanoa, että on ihan helkkarin vaikeaa löytää työtekijälle (pitkän päälle) niin tuottavaa puuhaa, että hänestä jää yritykselle ihan oikeasti voittoa. Jos kannattava työllistäminen olisi helppoa, niin kyllähän työtekijöille kysyntää olisi: kaikkihan haluavat voittoa tehdä.

Paljoa ei ole tarvinnut ukkoja palkata mut mestaria etsiessä oli huvittavaa kun muilta sopivaa kysellessä oli yleisin suositteluperuste että se oli ihan mukava kaveri, ja mä kun etsin mestaria enkä kaveria

Kivikovia ammattilaisia olivat vanhan polven mestarit. Isäni kuoli pari kuukautta sitten 93 vuoden iässä. Nelisensataa työmaata ehti kuulemma läpi käydä rakennusmiehenä, mestarina, vastaavana tai valvojana. R.I.P. poikasi ylpeä on.