Näin Heinolassa Ifa F 9 niitä ei liene paljon liikenteessä. Yritettiin samanlaista kaataa 70 luvun alussa, muttei saatu tarrpeeksi vauhtia.

Ei se olisi kaatunut vauhdissakaan. Oli tunnetusti ajo-ominaisuuksiltaan loistava, olisi yhä. Moni on katunut, kun ei säännöstelyaikaan ostettua IFAansa säilyttänyt. IFAa tai olla kahta sorttia, materaalilaadun suhteen, hyvää ja erittäin hyvää.. Ja miksi 30-40 hv:n olisi pitänyt kovaan vauhtiin saada, siis jonnekin toiselle sadalle, tasaisella.....Virtaviivainen korimalli a´la DKW/Donau, merkissä 4 ympyrää...Niissä taisi jossain lukeakin: AutoUnion.

Ifasta tuli mieleeni. Oli varhainen aamu, kevät, linnut oli juuri heränneet ja minä muutaman muun kanssa. Ajelin Pasilasta Herttoniemeen päin työmalle. Mitä lie kello ennen vittä. Tullessani Kulosaarensillalle ampaisi Sörnäistenrantatieltä rinnalleni wehrmachtin harmaa Ifa. No kilpailuksi se meni. Ifa kuski tykkäsi, luulen niin, kyllä hän rättikotteron pesee mennen tullen itäsaksanihmeellään. No minä tykkäsi, ei ...lauta noilla vehkehillä länsiauto hoidella. Armoton kaahaamista alkoi molemilla Kulosaarensillalla. Kotterossa lepatti ovet jo niin, että sormet sai yläreunoista tuulen puolele. Ifa savuutti ja huojui rinnalla ettei ohitulijoista ollut pelkoa. Herttoniemen kohdalla kotteroni oli jo kiihtynyt puskurin verran voitolle. Mutta sitten alkoi Ifa piristymään. Se oli siinä Tiedonantajan toimituksen maisemilla. Totta, vääjäämättä se alkoi ohittamaan minua. Itku alkoi nousta kurkuun... silmäkulmat kastui, eikä se ollut tuulesta tai sinisestä Ifan pakokärystä johtuvaa. Sitten tapahtui kuitenkin jotain yllättävä, juuri kun Ifa pääsi hoippuen ohi, sen perästä pöllähti armoton savu, viimeinen henkonen sanoisin ja tosa kaarsi tien laitaa. Jatkoin kotterollani täysillä ohi välittämättä kaverin ongelmista ja myös työpaikkani ohi. Unohtui kääntyminen sinä vauhdinhuumassa. Kyllä Ifa hetken pärjäsi vauhdissa mutta laadussa jäi kakkokseksi, tunsin olevani voittaja.

Torstaina näin kirkkaanvihreän Rellu 4 liikenteessä

Melkein tekisi mieli kysyä, kun monessa yhteydessä esiin on tullut, että miksei Ealab enää ajele Warrella jos se kerran oli/on niin mahtava peli kaikkinensa..?

Vai olisiko aika mennyt muistoja kultaamaan...

Nostalgiset ajatukset tulee mieleen, meillä oli tollanen juuri kirkkaanvihreä joskus itse asiassa meillä oli kaksikin vihreää peräkkäin, toinen oli vähä vaaleempi

Ei liity tämäkään Sitikkaan mitenkään, kun ei niitä näkynyt.

Nostalgiannälkäisille tuli kuvattua viime viikonloppuna Räyskälästä elävää kuvaa Historic Rally Trophy -osakilpailun EK3:lla. On Warrea, Austin Healeytä, Rellu 8 Gordinia, tähtiperä-Cortinaa, Plymouth Barracudaa, Pösö 404:ta ja tietenkin Datsun 100 Ampeeri + joukko muita ajoneuvoja joita ei enää liikenteessä näe.

Kilpailijanumerot 2-14
Kilpailijanumerot 13-28
Kilpailijanumerot 29-43
Kilpailijanumerot 44-61
Kilpailijanumerot 59-71

Kaikkia jos ei jaksa katsoa, löytyy videon lisäinfosta lista videoilla esiintyvistä automalleista.

Vähän jäi harmittamaan, että ennen kajakkikaksikoita loppui muistikortista tila ja kamerasta latinki.

Alkuviikosta bongattiin Tukholman Södermalmilla myöskin tippa liikenteessä.

Hyvänäköinen perä siinä ainakin välillä vilkkuu

Se on tämä pelarguunia vai mikä se nyt oli

http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/historian-kamalimmat-testiautot

Yksi syy oli varaosien hinnoittelun muuttuminen D-markkatasoisiksi, toinen syy maahantuonnin lopettaminen. 4-tahtiversiota ei Suomeen enää tuotu. Tuulilasin ao. testeillä pyyhittiin jo silloin.....Tämän tiesivät Warrella ajavat, tekniikasta kiinnostuneet, autonsa kunnossa pitävät. Vain kerran Warre jäi tielle (vetoakselin kaksoismurrosnivelen keskitappi oli katkennut, toinen akseli kotoa, vaihto vartissa ja taas mentiin)koko sen 30V:n aikana, jolloin minulla noita oli. Vielä on -88, vähän ajettu moottori jemmassa, samoin lootia. Warre vaihtui sitikkaan, toiseen tekniikaltaan persoonalliseen.

Itselläni ei ole Warrea ollut, mutta kaverillani sellainen on ja sitä kautta olen osallistunut myös kyseisen auton ylläpitoon. Onhan siinä vikoja ollut, mutta kun vehje on niinkin yksinkertainen kuin on, niin eipä ne kauhean monimutkaisia ole ollut. Sytytyksen kanssa oli taannoin runsaasti riesaa kun ei halunnut pysyä yhtään kohdallaan, mutta se saatiin kuntoon kun Saksasta tuli kärjetön sytysyksikkö. Ennen sitä aika monta kertaa irroiteltiin etumaskia sytytyksen säätämiseksi, jotta nyt irroitus varmaan sujuisi jo silmät sidoittunakin. Warren sytytykseenhän ei pääse käsiksi irroittamatta koko etumaskia valoineen päivineen, puskuri sentään voi olla paikoillaan.

Ei Warren ajaminen minusta aivan niin kamalaa ole kuin mitä siitä pahimmillaan kertoillaan. Ratin vääntämisessä toki on olemassa sellainen seikka, että sen mitä väännät oikealle tai vasemmalle, joudut myös vääntämään vastakkaiseen suuntaan. Ohjaus ei todellakaan palauta Cx:n tapaan... Vehjehän on ollut aikanaan halpa hankkia ja ymmärrän todella, että varsinkin farmarin tapauksessa ei samalla rahalla ole kulljetuskapasiteettia muilta merkeiltä yhtä paljon saanut.

Hauskaakin Warren kanssa on ollut. Oli varsin mukava reissu kerran kun kauniina kesäpäivänä köröttelimme Kangasniemeltä Helsinkiin päällystettyjä teitä kartellen. Ei ollut kiirettä. Muistaaksen jossain Porvoon seutuvilla oli pakko antaa periksi ja erehtyä asfalttipinnalle.

Tämä jorina liittyi ainakin yhden virkkeen verran Sitikkaan.

Meillä oli joskus olevinaan kaverin kanssa kiire Warpusella Anjalankoskelta Lahteen ja päätettiin oikasta muutamien hyvien hiekkateiden kautta, mitkä kaveri tunsi. Oltiinkohan jossain Korian tienoilla jo, kun Warpunen eteni mukavassa sivuluistossa tien leveydeltä kahden syvän ojan välissä. Sitten vastaan tuli tukkiauto täysperän kanssa. En tiedä, miten ne kaikki kymmenen kättä, mitkä kuskilla näyttivät siinä tilanteessa olevan, mahtuivat sinne Warpusen ohjaamoon, mutta jotenkin tilanteesta selvittiin puoliksi ojan päältä kulkien.

Warpunen on siitä hieno auto, että se ei kyllä kerää perässäroikkujia taakseen. Jos näin meinaa käydä, niin ei tarvitse kuin vähän vetää ryypyn hantaakista ja perässätulija joko lähtee välittömästi ohi vastaantulijoista välittämättä tai jättää reilun välin

Warpusellahan saa myös paukuteltua putkessa melko äänekkäästi vanhalla kunnon sytytysvirralla ja kaasun pumppaamisella kikkailuilla. Pamahtaa muuten niin kovasti, että viereisessä pankkiautomaattijonossa väki vetää matalaksi. Herkemmillä saattoi tulla vetelät housuun, mutta sitä asiaa en onneksi päässyt todistamaan. Ah, on se Warpunen vaan hieno peli...

tämä ei liity sitikkaan eikä varpusiin eikä muihinkaan kulkimiin ,mutta löytyykö kenenkään vanhoista tietokoneromuista ns: nolla kaapelia ( toiset sanoo nolla modemi kaapeli ) 9 pinaiset D ( Cannon ) liittimet molemmissa päissä ( muistaakseni narttu ainakin toisessa päässä ) . jos löytyy jostain ,niin voi vaikka ilmoitella täällä tai suoraan osoitteeseen varapostiloota@gmail.com. ki toooksia.

Tokihan tuommonen löytyy, mutta 9-napasta cannon-liitintä en ole kyllä nähnyt, varsinkaan tietokoneissa . Ylimääräinen se ei ole.. Luulisin että tuommoinen löytyy ihan Haagasta hyllystä (Partco) muutamalla eurolla?

Löytyyhän niitä minultakin, mutta ei varmaan kannata kauempaa lähetellä, kun kaupoista saapi lisää suht. edukkaastikin, vaikkapa
http://www.halvathinnat.fi/magento/noll ... li-1m.html

9-pinnisessä nollamodeemikaapelissa on naarasliitin molemmissa päissä, perinteisessä sarjakaapelissa naaras-uros.

(Cannon muuten keksi D-liittimet vuonna 1952, D-subminiatyre, vaikkei ne nykypäivänä enää niin pieniltä tunnukkaan ja valmistajia on tullut sittemmin jokunen muukin, http://www.ittcannon.com/content.aspx?id=56 )

Eiköhän tuommoinen jostain vielä löydy, mutta ei sentään ylimääräisenä. Partcolla tosiaan näyttäis olevan alvittomana 1,95 € (2 m) tai 3,95 € (3 m). Ja löytyyhän noita vähän joka putiikista kalliimmalla sitten.

kiitoksia tiedoista. ite oon ettiny hartaasti eri puodeista ,mutta en sieltä reservaatista.

ja vielä ,että en tarvii moista mihinkään muuhun kuin tietokoneen ja digiboxin väliin ,että saan päivitettyä poksin toimimaan.

oli hyvä vekotin vielä viime kesään asti ,kunnen sonera rukkasi kaapeli verkkoaan ,jonka jälkeen poksi kieltäytyi yhteistyöstä ja jouduin turvautumaan johonkin handanin tekeleeseen.
päivitys ohjelma ois koneella valmiina kunhan sais siirrettyä tuohon härveliin ja siihen tarviin sen kaapelin.

Tuoltakin saa ja posti tuo €urolla. http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=7064

Warrea en ole koskaan päässyt (joutunut) ajamaan, penkillä olen kerran istunut, se riitti

Kohdalle osuneista itäautoista kamalin ajettava oli Moskovits Elite 1500, kulki 150 jos uskalsi ajaa, minä en uskaltanut, 140 kohdalla loppui kantti kesken ja se nyt ei ihan pienestä yleensä lopu

Itse ajelin armeijassa kerran ns."sikakiikulla" Sellainen piikkinokka Gaz-69?
Mentiin ressujen ja kantahenkilökunnan kanssa metsäleirille. Armeijan upseerin mielestä ei keritä mihinkään,joten määräys tuli "paina poika kaasu pohjaan nyt on kiire! Se maastoauto ei kulkenut kun 90 km/h (onneksi ei kulkenut enempää)ja joka paikka tärisi ja ressukatto lepatti, mutta kaasupohjassa mentiin. Ne renkaatkin oli aika "matomaiset" (todella hyvä auto maastokäytössä,mutta ei kaasupohjassa maantiellä)
Päästiin perille. Seuraavaksi tuli herra upseereilla tarve päästä metsästä kaupungille. Muttei auto käynnistynyt. Ihan kuin olisi moottori leikannut kiinni. Siinä sitten kehumasanojen myötä käskettiin etsimään veivi.Sillähän se ainakin lähtee.Enpä saanut pyörähtämään silläkään. No sitten upseeri kutsui kaikki suomalaiset entiset metsänhaltiat,maahiset ja mitä P.rrk...siinä seassa sitten olikaan ja sanoi että tänne se veivi,eihän noista nykyajan sotamiehistä mihinkään ole. Otti veivin,veti keuhkot täyteen ilmaa..ja kyllä lähtee!!, nykäisi ja ähkäisi! Eipä liikkunut mottorissa mikään osa vaan ainoastaan upseerin selkärangan välilevy! Ukko sairastuvalle Gaz:i vaihtolavalle ja varuskuntaan.
Korjaamolla selvisi että oli sikakiikku saanut kovaa kyytiä oli nimittäin vauhtipyörän kehä lähtenyt vauhtipyörästä irti ja kiilannut paketin juntturiin. Melkein kävi niinkuin niille Zetoreille, joista koko vauhtipyörä tuppaa irtoamaan.
Mutta rekisteriotteessahan oli maininta että maastokulkuneuvo,eihän sille olisi maantielle pitänyt lähteäkään ))

En tiedä missä kunnossa olevan kyydissä olet ollut. Tuota kyytiä oma (t)Warre kulki, kuin juna. Mittari tappi 150:ssä ja vauhti vaan lisääntyi. Taisi vilahtaa ylikierroksille. Oli vm.-73 henkilömalli. Farmarimalli tarjosikin hyvät yöpymistilat kahdelle, takapenkit vaateriin, niin siinä oli 2m tasaista. Farmarinkaan -73 kyytiä ei tarvinnut hävetä. Ainakaan suhteellisesti: Kiskaisi telttaperävaunua siinä, missä 2l:n Sierra asuntokärryä, hyvin pysyttiin perässä, kiire kun oli. Matkalla Joensuuhun. Warrenkin kone kehittyi, tuon -73 koneen kanssa piti kepittää kolmoselle, kolmen hengen ja 80 kg:n kuormalla eräässä mäessä. Seuraava- 78 nousi nelosella tyylikkäästi saman mäen, samalla lastilla. En varmaankaan kehuisi ajettavuutta alkuperäiskumeilla ja iskareilla. Kun nämä oli päivitetty, kyyti muuttui. Uskokaa, tai älkää, mutta Warren ohjaus/ajotuntuma/-ominaisuudet olivat vallan toista luokkaa, kuin esim. BX/Xantia, joita ei voi edes verrata. Warre oli kuskin auto, joka teki, mitä kuski tahtoi. Se on nähty ja koettu. Tässä oli yksi, varsin kokemusperäinen asia. Muitakin kokemuksia varmaan on muillakin.

Oliko peräti tyyliin sopiva neuvostovalmisteinen Skif-M? Sellaisen kun vielä jostain saisi hyvän...

Tyylistä en tiedä, mutta kun katsoin käteväksi ja hyvin perässä kulkevaksi, niin mikäs siinä. Olihan erillisjousitus kierrejousin ja säädettävin nesteiskarein. Hyvä valojärjestelmä releineen. Helposti käyttökuntoon oli laitettava, etuteltta teetti vähän enemmän. Pinta-alaa siinä oli 9m2, olisi tanssit pitänyt! Vaunun takahelman alle laitoin boxin, mihin sai kannen- ja muut tukijalat. Takakulmien tukijalat saranoin, joten saivat olla paikoillaan. Kansi makuusijana oli metrin irti maasta. Kannen ja laverivanerin väliin laitoin lämpöeristeen. Vähän muuallekin. Ja vaunun lattiassa oli upea plyyshimatto! Etusivun päällystin millin alumiinilevyllä, kun hiekkasuihkut maalia....Mukava kärry.