Taas minä mainostan tätä, mutta kun kyse on auttamisesta!
Menkää nyt mars mars verenluovutukseen. Luovuttajia on taas liian vähän. Itse kävin juuri. Täällä meillä tarjoavat kolmioleivän, kahvia, mehua ja pullaa ja karkkia siitä hyvästä. Kannattava lounas!
Joku läheinen tai itse voisi joku päivä tarvita verta tai verivalmisteita ja jos luvouttajia ei ole tarpeeksi niin ... en halua kuvitellakaan...

Ja minä komppaan
Itse käyn aina kun mahdollista ja nyt olis karenssiaika ummessa. Eli seuraavan mahdollisuuden tullen taas luovuttamaan.

Aikoinaan on tullut käytyä, mutta nyt ei kelpaa enää. Menkää ihmeessä, jos vain voitte.

Juu, kaikki mukaan, itse käyn säännöllisesti 2kk:n välein eli niin usein kuin mahdollista.

eiks se oo normaalisti 3kk välein? kysyy epätietoinen savosta.

Kävisin mutta veriarvot on liian huonot luovuttamiseen.

Yh, siinäpä syy olla menemättä ainakin
Arvot kohdillaan, mutta putkenkin kun ottaa verta niin on kyllä sen jälkeen pitkään melkoisen huono olo. Ei kyllä oikein ole motivaatiota hommaan siis valitettavasti

Aina käyn kun vaan tänne tulevat
Miehillä luovutusväli on 2kk ja naisilla 3kk ( niillä kun on se oma luovutus joka kk )

suosittelen menemään, tulee kaikella tavalla hyvä olo senjälkeen, itse luovutin ennen, mutta enää diabeetikko 1:sen veri ei käy

Kultainenmerkki on ansaittu vuosia siten. Aloin luovuttamaan verta heti kun ikä salli ja jatkoin niin kauan kun terveys salli.
Mitä verenluovutus minulle antoi. Hyvän mielen, että pystyin antamaan jotain kanssaeläjille, vammatuneille ja sairaille. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka oma lapsi ja tai läheinen tarvitsisi juuri sinun tukea luovutetun veren muodossa. Pieni vaiva suuri lahja.

Kyllä se veri sinällään kelpaisi. (Melkein) samaa insuliinia sä pistät ittees mitä haimakin erittää. Kyse on diabeetikon omasta turvallisuudesta ja sokeritasapainosta. Eli hätätapauksessa diabeettinenkin veri kelpaisi

Linkki veripalvelu.fi -> AINEENVAIHDUNTA- JA UMPIERITYSSAIRAUDET

Kyllä siellä Veripalvelun sivuilla kerrotaan ihan suoraan että ykköstyypin diabeetikot on täysin luovutuskiellossa..! Ei poikkeuksia...

Muistelin se olleen niin, ja niinhän se olikin. Viimiset pari vuosikymmentä on tästä "tullut kuultua", kun ei "epäkelpona" ihmisenä käy suorittamassa "kansalaisvelvollisuuttaan"... Joillekin ei riitä edes se, että on lääketieteellinen este...

Mennään mennään kunhan 60 päivää taas tulee täyteen.... ei pääse ennen.
Kerran menin päivän liian aikaisin ja käännyttivät pois.
41 tai 2 muistaakseni on kertoja kasassa.

Hienoa että meistä moni niistä jotka VOIVAT ja SAAVAT käyvät luovutuksessa
Ei tämä nyt sentään mikään käsky ollut eli ei kannata hermoilla jos ei voi vertansa luovutta.
Halusin vain asiasta kirjoittaa sillä itse elin 10 vuotta täysin siinä uskossa ettei vereni kelpaa lääkityksieni takia ja en saanut aikaiseksi ottaa asiasta edes selvää...
Muutama vuosi sitten kävin ja selvisi että kelpaa.
Nyt on 12 luovutusta takana.
Itse kävin ahkeraan minimi luovutusvälein muutaman vuoden ajan, kunnes viime syksynä olikin veren rautapitoisuus romahtanut. Puoli vuotta kesti saada hemoglobiini takas ylös. Lääkärin määräyksestä pitää nyt sitten pidentää luovutusväliä.
Toivottavasti tämä viestiketju saisi edes yhden uuden luovuttajan liikkeelle.

Lähipiirissä on yks tyyppi jonka keliakia hiffattiin alhaisista rauta-arvoista. Tosin sitä varten piti lääkärin vaihtua muutamaan kertaan ennen kun tajus ottaa keliakian vasta-ainetestin. Diagnoosin jälkeen on hemppa ollut kunnossa ilman lisärautaa. Niin ja saa luovuttaakin taas

Jasu: Tarkoitin että jos olisi jokin erikoinen hätätilanne niin insluliinihoitoisen diabeetikon veren käytölle ei sinällään olisi mitään estettä. Linkkaamani sivu vaan halusi tukea lähteenomaisesti esittämääni väitettä

53 kertaa jo luovutettu.

Aina käydään luovuttamassa kun voidaan ja ehditään. Jo senkin takia kun hemoglobiiniarvot on
kuin huippuhiihtäjällä.

T.Mupez: Työterveys juoksutti minua tuon hemoglobiinin romahduksen takia kaikissa mahdollisissa testeissä. Myös keliakian mahdollisuus tutkittiin, mutta se ei ollut syynä. Viimeisenä testinä otettiin luuydinnäyte rintalastasta. Mitään sairausperäistä syytä ei romahdukselle ja hitaalle palautumiselle löytynyt. Syyksi todettiin lopulta liian tiheä luovutusväli.
Onneksi juoksuttivat, kun nyt on sitten todettu että olen terve. Ja verenpainelääkityskin laitettiin kohdalleen, jolloin migreenit vähenivät huomattavasti.

Olet onnekas kun olet päässyt juoksemaan. Liian usein tohtori toteaa että kattellaan vielä - siinä kun jää sitten epävarma olo että mitäköhän se vaiva oikein onkaan.

Meillä on firman kustantama Terverysturvavakuutus... siitä lienee johtunut työterveyden innokkuus tutkia ongelmaa pohjamutiin...

voisi kokeilla tuota luovutusta, parempi varmaan myöhään ku ei milloinkaan

Mieheni exän(teho-osaston sairaanhoitaja) mukaan suurin osa verilahjoituksista
menee puliveivareiden yms. käyntiinlaittoon.
Tämä toki saattaa olla totta vain pääkaupunkiseudulla.
Itse miellelläni autan kaikessa missä voin, mutta verta en luovuta.

Niin... ne puliveivarit vois varmaan jättää kuolemaan...

No en mä ihan niinkään tarkoittanut
Mutta minusta ei pidä luoda auttamispaineita.

Olen pari kertaa istunut Turun kaupunginsairaalan päivystyksessä tytön kanssa iltayöstä, ja tosiaan nämä "puliveivarit", joita kahden poliisin voimin talutettiin ovesta sisälle, pääsivät jatkuvasti jonon ohi hoitoon. Sinänsä ymmärrettävää, siten hoitohenkilökunta niistä pääsi nopeammin eroon, mutta tuntikausia apua jonottavalla potilaalla ei liene kovinkaan lämpimät tunteet näitä jonon ohi otettavia puliveivareita kohtaan! Eivätkä ne olleet ensimmäistä kertaa ensiavussa, koska hoitajat tunsivat nämä "puliveivarit" nimeltä: "Pekka, nyt sinä olet pissannut vessan lattialle"... Yhteinen päätöksemme oli, että jos vielä joskus joudumme odottamaan vuoroamme päivystyksessä, alamme riehua tai olla muuten niin sietämättömiä että hoitohenkilöstö ei jaksa meitä, vaan ottaa meidät heti sisälle.
Ja jokainen päätelkööt itse, miten kannattavaa on illasta toiseen paikata verorahoillamme näitä samoja kännikaloja, jotka eivät ilman poliiseja edes pysy pystyssä, ja kuluttaa hoitajien ja lääkäreiden aikaa toistuvasti samojen itse aiheutettujen kolhujen ja haavojen paikkaamiseen...
Tuohon "kuolemaan jättämiseen" en ota kantaa...