Toisessa ketjussa kerroin tapauksesta, jossa yllätyin avuntarjouksesta. Tarina väärän otsikon alla, varsinkin kun tuo juttu jo rönsyili huoltoasemien pihoihin ja siellä koettuihin huulenheittoihin, siksi tein kokonaan uuden.

Tien vieressä auto konepelti ylhäällä. Pysähdytkö kysymään avuntarvetta? Tuollaisessa tilanteessa sitä voi olla myös muuta, kuin autoon liittyvää:
- Ei puhelinta matkassa, jolla pyytää apua.
- Tai akku tyhjä puhelimesta.
- Autossa sairaita, lapsia, vanhuksia joiden tarve päästä pois kylmenevästä autosta.
- Jotain muuta.
Jos taas tuosta tienvierestä innokkaasti viitotaan pysähtymään, onko syytä pysähtyä? Miten silloin arvioit tilanteen?

Pysähdyn, jos ei ole romanialaisten näköisiä veitikoita ryöstöretkellä.

Näinhän meillä Vihdissä on tapana

Vanhassa moottoripyöräkirjassa neuvottu avun tarpeen/tarpeettomuuden merkkaaminen laittamalla huivi roikkumaan peilistä ei tainnut ikinä saavuttaa suosiota autopuolella... ja kaksipyöräistenkin puolelta on tapa kadonnut jo aikoja sitten.

"Jos taas tuosta tienvierestä innokkaasti viitotaan pysähtymään, onko syytä pysähtyä?"

Juu en pysää sillä täällä etelässä kyse on AINA Venäjältä, Liettuasta, Latviasta tai Romaniasta

Kyllä ihan ensin siis katson kivet tosi tarkkaan.

Kerran pysähdyin kun oli Liettualainen BX tien laidassa pelti pystyssä, olin tosin Liettuassa tosin eikös sekin ole etelässä

Mut eipä tuossa ilman yhteistä kieltä juuri auttamaan pysty

Kerran pysähdyin "korpitaipaleella eli kt56:lla". Joku iso japsiauto nokkapelti pystyssä. Aavistin kyllä tilanteen mutta pysähdyin. Iso, tumma mies sanoi bensan loppuneen. Pyysi kahtakymppiä, tarjosi "kultaista" kantasormusta maksuksi. Siihen tuumasin että morjes, ja oikea jalka suoraksi. Mitähän heppu sillä rahalla olisi tehnyt, kun lähimmälle bensa-asemalle oli 25 km matkaa. Ja nokkapellin avaaminen bensan loppuessa: mitä se auttaa

Kerran olen tien varressa päässyt auttamaan, viime kesänä oli erään soratien varressa Mondeo vasen eturengas lutussa. Lainasin rengasavainta ja tunkkia, mutta rengasta en saanut vaihtaa vaikka siihenkin tarjouduin.

Tilanteen mukaan on aina autettu. Kerran mm. annoin transitista toisen akun kahdelle neidille, kun heidän auto oli herennyt lataaamasta enkä saanut sitä toimimaan. Toivottavasti pääsivät täältä Keski-Suomesta Ouluun. Hinattu on tarvittaessa yms. Kerran tarjouduin kyyditsemään erästä rouvaa kun siltä oli polttoaine loppu. Katseli minua koko ajan pelokkaasti, että mitähän tuolla on mielessä, no polttoaineet saatiin ja rouva pääsi jatkamaan matkaa, tosin oli joko oikeasti peloissaan tai paniikissa, unohti meinaan ensteks maksaa sen polttolttoaineen sinne huoltamolle.

Muutama avunantotapaus muistui mieleeni. Kerrottakoon ne tässä kun kerran kysytään.

Muutamia vuosia sitten Kuopion keskustan rännikadulla rouvashenkilö körötteli vastaan Suzuki Altolla, josta oli toinen eturengas tyhjentynyt. Viittoilin kuljettajan pysäyttämään auton ja kysyin, oliko hän huomannut tyhjän renkaan. Ei ollut rouva huomannut, mutta kertoi ihmetelleensä autonsa kummallisen vaivalloista etenemistä. Kohteliaana tarjouduin vaihtamaan renkaan "in situ" kuten sanotaan. Ilahtunut rouva kaiveli kiitokseksi taskunpohjalta kolikkonsa vaivan palkaksi.

Toisella kertaa nuori neitonen yritti talvikelissä ajaa Nissan Sunnylla, jossa toinen takarenkaista ei pyörinyt. Menin tarjoamaan apua ja työnsin auton kadun laitaan sekä kyyditsin neidon kotiinsa.

Olen auttanut myös romanivähemmistöä auto-ongelmissaan, vaikka jotkut kehuvat henkseleitä paukutellen ajavansa heistä ohi. Vanhan pariskunnan auto oli simahtanut Varkauden kadulle keskellä helteistä päivää. Pysähdyin paikalle (työaikana erityisesti joutaa muita auttamaan, silloinhan ei ole kiire minnekään muualle kuin kotiin ). Mies epäili auton käynnistyvän kunhan sitä vähän työntäisi alkuun. Siinä sitten minä ja rouva hienossa hameessaan työnsimme Mazdan liikeelle miehen istuessa ratin takana .

Yksi avustustarjous jäi pelkäksi kysymykseksi kun kotikylällä Vectra oli pyörähtänyt talvi-iltana katolleen ojaan. Murheellisen näköinen autokunta ei tuolloin kuulema ollut lisäavun tarpeessa, joten jatkoin matkaa.

Pari kesää takaperin eräs kaupparatsu oli mersuineen jäänyt silloisen kotini lähettyville. Auto ei suostunut käynnistymään. Vähän aikaa siinä mersua ihmeteltiin, kunnes sain idean, josko vika olisi Mercedeksen avaimessa. Patterin irroitus kaukosäätimestä ja kontaktipintojen hinkkaus ruuvimeisselillä oli taikaisku saksalaiselle laatuautolle: Mercedeksen diesel raksutti jälleen! Kauppamies muisti vielä seuraavana päivänä soittaa ja kiittää avusta.

Itsekin olen apua ja avuntarjouksia tienpäällä saanut. Kerran silloinen ajopelini Toyota hyytyi keskelle nelihaararisteystä estäen kulun kaikista ajosuunnista . Silloin löytyi monta auttajaa nopeasti työntämään autoni tien laitaan .

Parasta noissa avunannoissa on, kun huomaa saaneensa toisen hyvälle mielelle.

Onnistuu meiltä enemmistön edustajiltakin. Tosin emännälle ei ollut hametta päällä, kun istuin Transitin puikoissa ja emäntä naapurista kämppää katsomassa olleen miehen kanssa työnsivät Transitin käyntiin. Tämä sen vuoksi, että oli kokonaisvaltaisesti helpompi saada se Transitti ekalla yrityksellä käyntiin... emännällä kun ei ollut työntökäynnistyksistä pahemmin kokemusta.

Aina sitä emännän vanhempien Transitia saakin olla korjaamassa, kun se lainaan sattuu... olihan se vähän heikohkosti starttaillut kuulemma pidempään, mutta vasta tuolla lainausreissulla sitten ne startin hiilet luovuttivat lopullisesti.

Aikoinaan oli yks eläkeläismies yöllä bensa-automaatilla samaan aikaan ja ihmetteli kun auto ei lähde käyntiin, latausvalo oli kuulemma palannut viimeiset 50km mut ei se siinä vika ole, virtaa ei ollut sen vertaa että olis valot palaneet

Ihmeteltiin vähän, matkan pää oli melkein sama ja akutkin oli melkein samanlaiset, vaihdettiin ne päikseen, ajettiin perille ja vaihdettiin takaisin.

Kiva tämmönen omakehupalsta Kun muut ei kehu täytyy itte
Joo ollaan mekin autettu kun ollaan kohdalle satuttu mm. antamalla virtaa kaapeleilla, työntämällä auto käyntiin ja puhelinta lainaamalla (tässä oli kyseessä Ahvenanmaaalla fillariretkellä oleva perhe) mutta näissä nyt ei ole mitään värikästä kerrottavaa

Tarjoan kyllä, pari kertaa itsekin apua tarvinneena ja sitä saaneena...

Mulla oli viime kesänä Turussa auto tien vieressä konepelti pystyssä ja ohi ajoi lukemattomia Citikoita. yksikään ei pysähtynyt.

Jos ne oli niitä samoja kuskeja, joista 2CV-Kimmo kertoi tuolla toisessa jutussa Ajattelivat että joku taas tekee huoltohommia eikä halua häirittävän
Mutta vakavasti puhuen, tottakai pitää pysähtyä auttamaan, jotain voi ehkä tehdä vaikka ei mekaanikko olisikaan...antaa apuvirtaa esim.
Nuo ryöstöjutut kyllä pistävät monet varovaisiksi, ymmärrettävää sekin.

Ei ole pitkä aika kun otin belgialaisen kyytiin tienpäältä. Vielä vähemmän on aikaa, kun olin itse pelti pystyssä ja n 47 min ajoi autoa molemmin puolin ohi koko ajan. Se on tämä kännykkä aika tämmöinen. Ei auttanut, vaikka heilutin lamppua koko ajan ja välkytin valoja ja hälyvalotkin toimi silloin.

Sain apua Venäjällä

Olin iäkkään äitini kanssa kotiseutumatkalla Venäjän Karjalassa, kun C15-paku nielaisi metsätiellä vettä ja kone meni vesilukkoon. Maantielle oli matkaa toistakymmentä kilometriä. Olimme jo lähdössä jalkaisin ihmisten ilmoille, kun venäläisperhe tuli maastoautolla sieniretkelle. He lupasivat hinata meidät pois, kunhan päivän sienet on poimittu. Ensin oli kuitenkin ohjelmassa ruokatauko. Kun he kuulivat, että olimme olleet menossa äitini kotipaikalle muutaman kilometrin päähän, isäntä tarjoutui käyttämään meitä siellä sillä aikaa kun muu perhe laittoi ruokaa. Kapusimme Gaziin ja lähdimme rytyyttämään äitini antamien ajo-ohjeiden mukaan. Paikka löytyi helposti, sillä olimme käyneet siellä ennenkin. Palattuamme jaoimme sitten aterialla eväämme heidän kanssaan.

Paluumatka meni kovaa kyytiä narun jatkona, paitsi kerran pysähdyttiin jäähdyttelemään Gazin konetta. Tuuletuksen aikana sienestys jatkui. Sitten pääsimme Sortavala-Värtsilä-maantien varteen. Sanoin että liftaan siitä meille toisen hinauksen parinkymmenen kilometrin päähän Ruskealaan, koska heillä oli matka eri suuntaan, Sortavalaan. Korvausta he eivät pyytäneet, mutta ottivat maksun vastaan. Heidän hinausköytensäkin jäi meille, koska oma köyteni katkesi hinauksen aikana.

Työnsimme auton näkyvälle paikalle tien reunaan ja laitoin varoitusvilkut päälle. Sitten asetuimme, äitini ja minä, köyden kanssa auton viereen liftaamaan kyytiä.

Ensimmäinen avuntarjoaja isolla tiellä oli venäläinen nuorehko mies, joka oli farkku-Fordilla matkalla pienen lapsen kanssa Suomeen. Hän olisi ottanut hinaukseen, mutta ei löytänyt irtovetokoukkuaan mistään. Ja lapsikin hänen piti saada illaksi nukkumaan, joten kiitin tarjouksesta ja sanoin, että saan varmasti toisen kyydin. Hän oli kovin pahoillaan ettei voinut auttaa.

Seuraava avuntarjoaja oli vanhaa nelivetopakettiautoa ajava venäläinen nuori mies. Hän lupasi hinata meidät Ruskealaan. Äitini kiipesi hänen autoonsa oppaaksi ja minä jäin C15:n rattiin. Perille päästyämme hän kieltäytyi maksusta huitaisten kädellään, veti oven kiinni ja jatkoi matkaansa.

Tien varressa noin puolet ohiajaneista oli suomalaisia autoja. Niistä yksikään ei pysähtynyt.

Kerran oli Rolls Royce tien poskessa konepelti pystyssä. Olin kyllä menossa ihan toiseen suuntaan, mutta meinasin kiepata takaisin ja tarjota hinausapua. Siitä olisi voinut jopa maksaakin sille kuskille vähän, jos olisi siitä saanut kuvan. Pikkufiatti ei varmaan olisi saanut sitä tankkia hievahtamaankaan.
Kyllä joskus on tien päällä apua saatu ja myös tarjottukin jokunen kerta.

Veljeni hinasi joskus Nissan Sunny N13 1.6:lla luokkakaverinsa Dodge Darttia, eikä tehnyt tiukkaa edes

Itse joskus jouduin siirtämään kaverin 626:sta rempan kesken hinaamalla pihalta talliin, kun keli muuttui. Matkalla oli sen verran ylämäkeä, ettei työntämään ruvettu, vaan päätin kiskaista 1.3-litraisella Suzukin voimanpesällä. Ei muuta kuin narua väliin ja nykäisyä Mazda perä edellä. Ihmettelin, että mitähän se kaveri Mazdan puikoissa tekee, kun oja näyttää lähestyvän sitä ja stoppasin ihmettelemään. Oli kuulemma mennyt rattilukko päälle ja kaveri oli hypännyt koko painolla jarrun päälle, mutta eihän sitä Suzukissa huomannut

Joskus on tullut hinattua myös Sisu SK-181:stä hinattua, eikä sekään juuri perässä tuntunut, mutta ehkä se johtui riittävän isosta autosta hinaamassa (tosin ei siinäkään ollut kuin 380 hv / 1800 Nm ja massaa reilu 12 t, pikkunen Sisun reppana sekin, automaatilla sentään)... Ainiin, jos joskus olette ojassa ja ohi sattuu menemään puolustusvoimien autoja, jotka eivät suostu hinaamaan teitä ojasta ylös, vaikka se kävisi niiden kalustolla näppärästi, niin se johtuu ihan vaan tornifirman käytännöstä, jolla vältytään makselemasta korvauksia väelle, jotka väittävät sen metsään ajetun autonsa hajonneen metsästä hinauksen/vinssauksen aikana.

Omakohtainen kokemus viime kesältä. Olin matkalla keskustasta kotiin ja ensin hyytyi Xantian radio, sitten mittariston valot, ajovalot ja bensapumppu. Laturi teki tenän. Siihen jäin keskelle risteystä. Eihän siinä muu auttanut kuin ruveta työntämään autoa tien sivuun muun liikenteen seasta. Ei mikään helppo homma tällaiselle 160 senttiselle 50 kiloa painavalle naiselle.
Autoja kulki sujuvasti ohi koko ajan ja kukaan ei pysähtynyt edes kysymään tarvitsenko apua. Töllöttäjiä riitti sitäkin enemmän.
Ilmeisesti ajattelivat, että sitikan kanssa sellaiseen on pitänyt jo tottua..

Onneksi oli naapurin eläkkeellä oleva setä kotona, jolle soitin ja hinattiin auto pajalle. Uusi laturi paikalleen ja kaikki ok.

Mutta kieltämättä tuli vähän paha mieli ihmisten piittaamattomuudesta.

Ei tarvitse punttisalille sitten sinä päivänä mennä... Jos sattuu tasainen maa kohdille ja autossa on kaikki kunnossa (jarrut eivät laahaa, pyöränlaakerit rullaavat kevyesti ja renkaissa on riittävästi painetta) niin loppujen lopuksihan tuollainen Xantian kokoinenkin auto on melkoisen kevyt työntää. Muistelisin joskus nähneeni oman emännänkin (joka ei mahdottomasti tuosta mainitusta kaliiberista poikkea) tönäisevän Xantiaa vähäsen, kun ei ole viitsinyt käynnistää ja melkoisen kevyen näköisesti on häneltäkin liikkunut. Onneksi meitä oli useampi työntämässä, kun maastokuorma-autoa jouduttiin kerran lumella lykkäämään, siinä oli jo jonkun verran vastusta
Eikö Xantia varoittanut laturin hyytymisestä mitenkään? Mie ajelin joskus 1-pisteruiskullisella beksillä Punkaharjulta Taipalsaarelle laturin valo palaen, kun hiilet loppuivat. Välillä sai vähän latailtua kun kierroksia tarjoili riittävästi. Vastaavasti taas kierroksien tipahtaessa sopivan pieniksi kaupunkialueella latausta löytyikin taas myös. Taipalsaarella tuli vielä pysähdyttyä huoltoasemalle tankkaamaan ja jaksoi beksi vielä käynnistyä sen jälkeen.

Nykyinen kännykkäaika ja autojen melko suuri varmuus (puhuttakoon elektroniikan epäluotettavuudesta mitä vaan... se meinaa aika vähän perille pääsyyn, jos lämpömittari tai sähkölasi ei toimi) ym tekijät lienevät tehneet sen, ettei nykyään kyllä avun tarvitsijoita edes näy tien sivussa pahemmin. Itse en ihan heti muista edes semmoista tilannetta, jossa olisin avuntarvitsijoita nähnyt. Tien sivussa on ollut joko hylätynnäköisiä ajokkeja tai avustajia on ollut jo paikalla.

Joo0, aika vähän on avuntarvitsijoita kohdalle sattunut. Viime syksynä otin venäläisen liftaripariskunnan kyytiin. Olivat rankkasateessa liftaamassa motarin rampilla. Yhteistä kieltä meillä ei juurikaan ollut mutta tytön silmistä sain kiitoksen kun pysähdyin tankkaamaan ja viittasin aseman suuntaan sanoen toilet.

Tästäpä tulikin mieleeni tapahtuma jostain 10-15 vuoden takaa, veikkaan tuon 15 vuoden olevan lähempänä totuutta. Silloin alkoi olla Haminan suunnalla ainakin Venäjällä tankkaamassa käyminen varsin yleistä ja eräs veljeni kaveri oli Vaalimaalla palaamassa tankkaamasta. Rajan tuntumassa tapahtui sitten kohtaaminen parin venäläisen tytön/naisen kanssa ja sen verran löytyi kommunikaatiota (en muista oliko joku tulkkaamassa), että Kotkaan täytyisi päästä ja rahaa kyllä löytyy. Kotkassa sitten osoitteeksi selvisi Satamakatu ja siellä eräs punainen tiilitalo. Kotkan lähistöltä olevat tietävätkin jo tässä vaiheessa, mistä on kysymys ja muille selvinnee myöhemmin. Perillä tärkeän näköinen herra tuli hakemaan tytöt ja antoi kuskille tukun rahaa kovasti kiitellen ja taisi vielä kysellä, onko muillekin palveluille (joita nyt tyttöjen kuskaamisen myötä oli tarjolla) tarvetta. Raha oli kuulemma riittänyt sillä kertaa ainakin

Moista joskus ajanut ja moinen malmikasa liikkuu yllättävän kevyesti, pienessä alamäessä kun heittää vapaalle niin menee pitkälle rullaamalla.