Vuonna 2007 marraskuun lopussa Nokialle iski vesikriisi ja minä vein Pitkän Sinisen kaupungin keskustaan erään kerrostalon talliin odottamaan projektin aloittamista.
Kolme ja puoli vuotta myöhemmin lauantaina saimme puhelinsoiton, että auto olisi saatava pois tallista - mielellään vaikka alkuviikosta. Viikollahan on tietysti kova kiire, joten siirto pitäisi hoitaa heti viikonloppuna. Juuri ja juuri ehdin hakemaan siirtokilvet katsastuskonttorilta sunnuntaille ja kun vielä eräs harrastajakolleega suostui lähtemään apuvoimiksi, niin homma oli jo puoliksi tehty.
Hieman jännittyneenä avasin tallin oven, jonka takaa löytyi pölyinen, mutta kaunis CX Prestige. Pienien tarkastusten jälkeen päätin pyörittää konetta ensin vaan startilla, että näemme onko missään isompia vuotoja. Olen ollut liian kauan CX:stä erossa, koska epähuomiossa irrotin vain toisen puolan ja autohan yritti jo kahden pytyn voimin lähteä käyntiin.
Laitoimme toisenkin puolan kiinni ja CX hörähti iloisesti käymään. Olen varma, että se kysyi minulta, että "missä viivyit, joko mennään". Kanssaharrastajan läsnäollessa en kehdannut vastata, hymyilin vain takaisin ja silitin ohjauspyörää.
Kotiin ajellessa oli varsin kotoisa olo. Etupallot olivat ihan tyhjät ja sisustan muoviosat rapisivat, mutta heti muisti sen, miksi CX on niin loistava auto. Automaattilootakin toimi hienosti ja kone tuntui vetävän pirteästi.
Oli hyvin lähellä, ettei ison miehen silmäkulma kostunut
Sai hyvälle mielelle lukijankin 