Markkinatalouden ahneus on syy rekkaturmiin, sillä eihän henkilöautonkaan perään saa laittaa tuplapainoista kärryä vetoautoon nähden.
Katsoin tänään jyrkissä alamäissä, ja juuri Konginkankaallakin, miten yhdistelmä käyttäytyy alamäissä, kun perävunupaino on suurempi kuin vetoautopaino.
Perävaunu alkaa työntämään kevyempää vetoautoa ja muuttaa ajolinjaansa sivusuunnassa tien kaltevuuden mukaan, paitsi kunnes ja jos kuljettaja pystyy jarruilla hillitsemään käärmemäisen liikkeen.
Kesällähän se onnistuu, ja perävunun ajolinja vakiintuu.
Se ei liukkaalla onnistu kuin kaasua lisäämällä.
Nopeudenrajoitin taas tappaa sen avun, ja lisäksi ei saa tarvittavaa vauhtia liukkaaseen ylämäkeen.
Minä ajoin aikoinaan oikein suhteutettuja yhdistelmäpainoja ja siitäkin huolimatta alamäissä tosiliukkaalla jääkelillä oli ainoa vaihtoehto lisätä vauhtia.
Onneksi ei ollut rajoittimia, ettei tullut Konginkankaita.
Tutkijalautakunta on yleensä pihalla, kuin lumiukko ilman käytännön kokemusta koko asiasta.
Bussit pyritään aina toteamaan syyttömiksi.
Kokemusta on siitäkin, mutta voitin jutun.
Ahneus tappaa, ja se tulee muualta.
Se pienin kuljettajaparka on helppo leimata mediassa sylliseksi, kun todelliset vastuunkantajat, lainsäätäjät, kuljetusyrittäjät ja tienpitäjät vetäytyvät vastuusta.
Sitten on vielä nämä meidän tavan tallaajat, jotka ovat periaatteesta aina hakemassa vikaa rekkakuskeista ja yleistämässä joidenkin kuljettajien virheitä koko ammattikuntaa vastaan.
Sitä hommaa ei kanna kadehtia.
Se ei ole todellakaan niin helppoa, miltä se näyttää.
Saahan sitä mennä kokeilemaan, jos luulee osaavansa homman.
Sekin jo muttaa käsitystä, kun menee istumaan veturiin, ja katsoo peruutuspeleihin.
.
