Sanoi vaimo pari viikkoa sitten. Olihan se ollut ilmassa jo pari vuotta. Tulee pihaan tilaa yhdelle lisäsitikalle...
Kyllä se tästä iloksi vielä muuttuu vaikka nyt on paljon avonaisia kysymyksiä.

Miä taas sanoin päinvastaista... Viimeviikolla...

Jasulle onnittelut ja Putkimiehelle osanotto
Nyt on sit Jasun elämässä hallitusneuvottelut arkipäivää ja Putkimies on moisesta päässyt eroon...

Ensin on nää yt-neuvottelu saatava päästökseen...

Tälläistä sitä täälläkin ilmassa..katsotaan yt -neuvottelut loppuun. Pihaan ei tulee enempää autoja ellei sitten Volvosta pääse eroon..

Osanottoni ja onnittelut, kukin valitkoon siitä sitten itselleen sopivan
Omat YT:t päättyivät, tiedä sitten hyvin vai huonosti, työpaikka säilyi, henki ja motivaatio ei...Ehkä jossain vaiheessa. Tsemppiä!

Muotoilin hieman väärin eli Yt:t käydään avopuolison kanssa ei työpaikan (vielä).

...kannattaisi varmaan kysyä ääneen ne kysymykset, jos vaikka saisi vielä vastauksiakin?

Jasulle onnittelut, kun tuntuu, kuin miehen tuntisi, vaikkei tunnekkaan. On kuitenkin täältä palstoilta jo niin pitkään saanut seurata myös tuota perhe-eloa. Ja muille sitten valinnan mukaan osanotto tai onnittelut, nuo on sitten aina sevverta kimurantimpia juttuja, ettei vierestä tiedä, mikä tunne on päällinnä. Mutta kumminkin eteenpäin, sano mummo lumessa.

Kyllähän nuo erot ja yt:t on raskaita. Mutta kun jotain loppuu, alkaa jotain uutta.
Mun kohdalla tää citikkaharrastus pääsi vauhtiin vasta "vapauden" myötä. On se jotenkin vänkää kun voi hankkia sitikan (tai kaksi tai kolme...) ilman hallitusneuvotteluita ja lausuntokierroksia ja lakkoja ja....
Tsemppiä!

Sama oli täälläkin tuo sanan tarkoitus. Lopputuloskin on jo selvillä mutta ei kaikki yksityiskohdat.

Huomasinkin tuossa jo viime viikolla Putkimiehen viestistä, että lusikat taitaa olla menossa jakoon. Harmillista.
Erot ovat aina vaikeita, vaikka jo pidemmän aikaa olisi tiedossa ollutkin. Sittenhän se vasta oikeasti konkretisoituu, kun toinen on lähtenyt tavaroineen ja itse tulee tyhjään kämppään. Illathan ne pahimpia on kun tulee ikävä. Päivät menee vielä jollain tavalla touhutessa.

Yrittäkää tosiaan jutella, jos ei nyt onnistu, niin vaikka vähän myöhemmin kun tilanne on rauhoittunut. Ikävää, jos jää asiat kalvamaan. Mutta kyllähän aikuiset nämä asiat tietää, turha meikäläisen täällä viisastella. Jaksamista vain, ja muistakaa, että täällä ollaan tukena!