Uskoisitteko, että kuvan tiilitalossa asuu onnellinen mies, joka vielä muutama vuosi sitten vannoi, ettei koskisi ranskalaisiin autoihin.
Serkkukin varoitteli vielä ensimmäistä Xantiaa ostaessani, että sitikkatauti tuppaa usein pahenemaan.

Uskoisin. Joskus aikoinaan, kun olimme äidin kanssa kiertämässä autokauppoja ja kohdalle osui Xsara, niin muistan sanoneeni "ei nyt mitään ranskalaista ainakaan".

Vähän sama täällä, pyörittelin päätä kun isäukko hurhati ensin ja kirosin mukavakyytisiä bexejä. Sitten tuli auton vaihto eteen kolme vuotta sitten ja nyt on beksiä, xanttua, visaa ja kauhee hinku vielä kaikkiin muihin ...ja vääränmerkkiset häviää hissukseen patonkien tieltä pois

Olis mulla vielä pari foorttia mutta en mä niitä ainakaan vielä raaski hävittää, Cortina tarvis ainakin laittaa kuntoon...

Myös auton ulkonäkömakukin muuttuu. Jossain vaiheessa aloin pitää BX:n näöstä. Pari bexiä itselläkin oli, myös muilla perheenjäsenillä. Enimmillään oli 3 bexiä pihassa. Eikä nyt Xantiakaan ole hassumman näköinen. En näe järkevää/tunnepohjaista syytä luopua mehujousisista. Tässäkö olisi autovalintojeni kliimaksi, kun valinnat alkoi Minifarkusta. Sen hienossa, vihreässä moottorissa öljy-bensiiniseos sytytettiin kipinällä sen verran vauhdikkaasti, että koko virranjakaja alkoi pyöriä...Sitten 29,9 vuotta Warrea, se oli hyvä auto, totteli, kuin Zorron hevonen...

Voiko tästä taudista jotenkin parantua?
Oma taudinkuvani alkoi ihan vähitellen -69. Rättäri vm 61. luulin että se menee vitsinä yhden kesän mutta ei.
sitten tauti paheni. Ami6 vm62
Niitä sitten ameja olikin useampia. Tosin yksi kerrallaan.
Eikös vaan iskenyt GS virus.En ollut vielä huomannut taudin pahentuneen.
Geesua seurasi DS.Ollessani kerran tilaamassa Deesuun pakoputkea nojaili vierassäni tiskiin kaveri joka kuultuaan
putken hinnan tokaisi että sillärhahallahan saapi kokonaisen ehjän auton. GSA..
Päästyäni eroon lopulta Gsa.sta vannoin mielessäni ettei minun pihamaalle tule enää yhtään mehusitikkaa.
Kuinkas kävikään. BX BX BX Xantia ja vielä kaikenlisäksi XM.
Onhan siinä vuosien varrella ollut Warrea mossea mersua skodaa hondaa escortia ym ym.
Onhan vaan niin että ei kai ole tuplaviiksisen voittanutt olipa malli mikä tahansa.
Tosin niistä kyllä 2pyttynen vie voiton.
Eikä siinä vielä kaikki! Tartutin taudin sen ollessa tartuntavaiheessa sisareeni ja veljeeni.
Mitä teen kysyy nimim.mörrimöykky

Saabistien sanoin: Voiko se olla sairaus, kun kela ei korvaa lääkkeitä?

Tälläkin foorumilla vaikuttava nimimerkki "Jussi" pohdiskeli taannoin klubifoorumilla Saabistien taudinkuvaa:

http://foorumi.saabclub.fi/viewtopic.php?f=24&t=81166

Niin, ja tuossa ekassa kuvassa ei näy pihalla oleva Saab 99.

Niin kauan kuin mehujousia on tarjolla en näe syytä olla parantumatta.

Sitikaton olo taas. Mutta asianlaita korjataan perjantaina

Isäukko kysyi minulta vuonna 71 ostetasko 21 ds citikka? Minä siihen, että ei ikinä sellaista, no ukko ei ostanut vaan osti Vivan.
Muistan vielä sen Ds hyvin, vuosimalli oli 68 ja hintaa sillä oli 13500 mk, Oli myynissä Hatakalla Imatrankoskella, nykyisin liike myy vai toiotaa. Olis ollut paremoi kun isäukko ei olis minulta mitään kysynyt, vaan ostanut sen citikan.

BMW- ja Volvo-tauti meni minulta ohi -84, kun koeajoin ekan ison Pösöni. Siitä lähtien niitä on ollut minulla aina. Citroën-tauti tarttui viisi vuotta takaperin ja nykyisin vaimolla ja minulla käyttiksenä Citroën. Tyttärelleni ajoon tulee kohta Xsara Clion sijaan.
Pojalla on vielä käytössä retro-Pösö 305, mutta tilanne muuttunee...

Joo,enpä ole ainakaan monesti katunut mielenhäiriötä. Etsin 2004 muistaakseni farkkudieseliä ja kohdalle osui no mikäpäs muu ku VANI ja siitä tauti lähti kehittymään. Camryn jälkeen vani oli aivan unelma. Meinasin jo langeta vuonna 2002 bx.ään kun kävin koeajamassa bx 1.6gti.n,tosin 450tkm säikäytti vaikkakin auto toimi todella hyvin. 2003 kävin katsomassa ykköskoppaista beksiä joka oli hydrauliputkivikainen,kuitenkin silloinkin jätin väliin. Nyt kuitenkin ollaan oikealla polulla

Minut haettiin synnytyslaitokselta kotiin perheeseen juuri hankitulla punaisella verosyistä pakettiautoksi rekisteröidyllä piilofarmarilla (link), ja kai siitä joku veronkiertobasilli pesi elimistöön, kun parin kajakkikaksikon ja (petro-)99:n jälkeen moottoripetrolin saannin tyrehtyessä 15 vuotta sitten päädyin BX Vaniin. Ja parin totutteluvalkoisen jälkeen värikin on (pyhäautoa lukuunottamatta) pysynyt punaisena. Mukavuus tulee kaupan päälle - minulla pääargumentit ovat edulliset kilometrit ja puolijohteettomuus. (Ja nyttemmin tietysti erikoistyökalukokoelma sekä varaosavarasto estävät turhanaikaiset haihattelut uudempien mallien perään.)

Muksuna kun oltiin taas vanhempien kanssa autolla reissussa (tais olla Taunus...) ja ajettiin vankilan ohi (joku näitä Suomen historiallisia tiilivankiloita) veljeni tokaisi vierestä pokkana "Tiilitalossa asuu onnellinen perhe"....

Se oli jotain sitä aikaa kun (olikos tuo -80 luvun alkua) joku tiilifirma käytti tuota mainoslausetta...

Tuo Mazda 1500/1800 on mielestäni kauneimpia japanilaisia autoja. Se vertautuu mielessäni eräisiin muihin saman aikakauden italialaisten suunnittelijoiden tuotteisiin, kuten Triumph 2000/STAG ja Fiat Dino...

Enpä olis 10 vuotta sitten itsekään uskonut sotkeutuvani ranskalaiseen, mutta anopin jäämistöstä meille ilmestyi pihaan Saxo kauppakassiksi... näin salakavalasti se tauti voi iskeä

Vaikka olinhan mä vaarin sitikan ratissa ottanut tuntumaa jo 70-luvulla...

Tuo Mazda onkin Bertonen toimiston tekeleitä, suunnittelijana Giugiaro, jos olen oikein ymmärtänyt, tosin ei se kyllä ulkonäössä BX Vanille vedä vertoja Stag oli Michelottin töitä ja Dinon coupe ainakin oli Bertonen kynästä, Spider taisi olla Pininfarinaa, kaikki kuitenkin italialaista muotoilua joka on ollut nättiä

Scrat

Igor tosi hieno kuva!
Vaarillasi oli melkoisen asiallinen laite!

Kyseinen punainen Mazda on suulin perällä odottelemassa että olis joskus aikaa käydä se Kempin kanssa läpi. Ja tulipa mieleen, että olisi ylimääräisenä myöskin yksi punainen Vanin kattomuhkura. Ainahan sitä Bertonen toimiston jäljiltä vähän olisi parannettavaa...