Onko kenelläkään kokemusta suuremman mittaluokan elektrolyysipuhdistamisesta ja -suojaamisesta? Tarkoituksenani (haaveenani?) olisi autojen koko alustan, korin ja peltien käsittely. En löytänyt yhtään firmaa joka tälläistä kokonaisuutta tekisi, joten tietenkin asia pitää ratkaista itse!

Olen ajatellut rakentaa ison altaan tai pari, jossa autovanhuksiani vuorotellen lilluttaisin. Ajattelin ensin kokeilla rättärilllä mahdollisten vahinkojen minimoimiseksi

Suunnitelma seuraava:

1. auto purkuun
2. alusta lillumaan
3. kori lillumaan
4. kaikki pellit ja metalliosat lillumaan, pl. moottori/vaihteisto/sähköosat

Itse lillutus olisi neljävaiheinen:

1. soodapuhallus
2. elektrolyyttinen soodapuhdistus
3. elektrolyyttinen sitruunahappopuhdistus
4. elektrolyyttinen sinkkisuojaus

Soodapuhallus aluksi poistaa maalit, pintaruosteet ja pakkelit. Elektrolyyttinen soodapuhdistus ensimmäisenä tekee suurimman osan piilo- ja hienoruosteen poistosta niin pinnalta kuin saumojen välistä ja palkkien/koteloiden sisäpuolelta. Toisen vaiheen sitruunahappopuhdistus tunkeutuu vielä syvemmälle ja hajoittaa mahdolliset jäämät soodapuhdistuksesta. Kolmannen vaiheen sinkkisuojaus suojaa metallin välittömästi ilman, että puhdistettu metalli joutuu ilmakosketukseen.

Sinkkisuojauksen jälkeen metalli on aika herkkää naarmuille, yms, mutta pois kosketuksesta ruostuttavan ilman/kosteuden kanssa. Tässä kohtaa kuvioon tulee pohjamaali sinkkipinnan päälle lisäsuojaksi ja tarvittavat peltityöt. Peltitöiden jälkeen ei muuta kuin maalaamoon.

Aika suoraviivaiselta näyttää ainakin näin auki kirjoitettuna, vaikka vaimo pitääkin mielenvikaisena

Ajatukset, vinkit, kokemukset, kaikki otetaan mielellään vastaan!

Mielenkiintoista.. melkoiset altaat saa olla. Kuinkas wanhan auton, esim. sätkän rungon sisällä todennäköisesti olevat ruosteensuoja-aineet tms reagoivat aikomiisi liemiin??

Alustalle vielä altaan koko on aika kohtuullinen, mutta korin täydellinen upotus kyllä vaatii hieman pähkäilyä ja rakentamista. Toinen vaihtoehto saattaisi olla puolittainen upotus ja korin kääntäminen kertaalleen.



Kaikki pinnat, joissa altaan vesi pääsee kosketuksiin metallin kanssa puhdistuvat täysin. Jos olemassa olevat(?) ruosteensuoja-aineet ovat pettäneet, ne vain irtoavat. Jos taas suoja-aineet eivät päästä metallia veden kanssa kosketukseen jäävät ne vain paikalleen, olettaen että eivät liukene/hajoa soodasta tai sitruunasta. Millään muulla mahdollisella reaktiolla ei ole väliä. Kaikki mikä lähtee irti vajoaa joko altaan pohjalle tai nousee pintaan.

Sooda ja sitruunahappo ovat itsessään hyvinkin tylsiä ja turvallisia aineita. Se pitää kuitenkin huomioida, että prosessissa syntyy vetyä! Altaiden täytyy olla hyvin tuuletettuja tai äkkiä jäljelle jääkin vain monttu ja muutama irtopala citikkamiestä.

Ei taida elektrolyyttinen puhdistus tai pinnoitus tepsiä koteloiden ja onkaloiden sisäpintoihin. Joskus taannoisessa työpaikassa tehtiin teräsputkesta valmistettuja vääntövarsia, jotka sähkösinkittiin. Sinkki meni putken sisälle ehkä noin puolikkaan putken halkaisijan verran päästä mitattuna, ei sen pidemmälle. Tietysti jos saa elektrodin asennettua sinne sisälle niin tilanne muuttuu.

Tässä 20:15 alkaen.

Hmm.. Hyvää infoa! Täytyypi kokeilla tätä ensiksi jollain putken pätkällä ja peltiämpärillä. Vaikuttaa jonkinlaiselta Faradayn häkki -ilmiöltä. Jos elektrolyysi ei tehoa, niin voi sitten tuupata täyteen kotelonsuoja-ainetta. Tai riippuen paikasta ehkä kotelot tai onkalot voi aukaista lillutuksen ajaksi.


Näin maailmalla

Yritin löytää Suomesta vastaavaa. Ainakin Aurajoki Oy tekee niin kuumasinkitystä kuin sähkösinkitystäkin. Kuumasinkitys soveltuu valitettavasti vain alustalle; kori ja pellit eivät kestä vääntymättä 450-asteen sinkkikylpyä. Ja taas heidän sähkösinkitysaltaansa näyttäisi olevan liian pieni kokonaiselle korille. Otan kuitenkin huomenissa heihin yhteyttä ja tiedustelen vähän lisää.

Nuo kunnon vahvahappoaltaathan olisi parhautta, mutta tuollaisia en takapihalle lähtisi missään nimessä väsäämään. Siinä lähtisi todennäköisesti pahimmillaan joko henki tai vähintäänkin saisi mojovan linnatuomion ympäristörikoksesta vaikka kuinka yrittäisi sitikan entisöinnillä selittää

Aikoinaan oli Virossa kymmenkunta firmaa, jotka tekivät erilaisia elektrolyysi/metallinpinnoitustöitä isoillekin kappaleille, luokkaa lentokenttätutkan osat. EU-säännösten astuttua kuvaan ympäristömääräyksineen kaikki niistä lopettivat toimintansa. Tänä päivänä on jotain pajoja jotka pinnoittavat puskurin kokoisia kappaleita, muttei suurempia.

Tuolla britannian harrastajavideolla nähdään ison harrastajamaan edut. Kaikenlaista palvelua löytyy ja järkevään hintaan, tuossa mainitaan 500-600 puntaa tuon käsittelyn hinnaksi. Jos nyt tuollaista suomessa edes tehtäisiin, hintaan voisi varmasti lätkäistä nollan perään.

Yleisenä huomautuksena toteaisin, että koska tuo autojen ruostuminenhan yleensä alkaa niistä paikoista johon mikään korinsuoja/pinnoitusmenetelmä ei tunkeudu (pellinpokkausten alta, koteloiden liitossaumojen sisältä, jne.), niin mikä on todellinen saavutettuva hyöty pinnoituksesta joka ei koskaan tunkeudu jokaiseen rakoon. Ehkä se sen lattipellin puhkiruostumista hidastaa, mutta etteivät ovien ja lokasuojien pokkaukset ruostuisi ihan entiseen tahtiin.

Projektina kyllä hyvin mielenkiintoinen ja kannatettava tällaisten altaiden rakentelu.

Suomalaiset firmat suhtautuivat kovin nihkeästi ainakin vanhojen osien kromaukseen, eivät halunneet ollenkaan epämääräisiä osia joissa on onkaloita mahdollisesti pilaamaan prosessin litkuja. Puolassa oli ennen yksi firma jota ainakin MP-harrastajat käyttivät, mutta valitettavasti omistaja kuoli ja firma loppui.

EU-säädökset ovat Suomestakin lopettaneet kai paljon firmoja, Reikko Oy on ehkä joskus ollut isoimmilla altailla?

Mutta luulen samaa kuin tuolla muutkin, normaaleja päällekkäisiä pistehitsattuja välejä tai päällekkäin kantattujen peltien välejä ei nuo elektrolyyttiset puhdistukset kunnolla puhdista ja vielä vähemmän sinkitys niitä suojaa.

Olen käyttänyt sitruunahappoa vain ilman sähköä. Kun antaa pinnan puhdistua kunnolla, se menee tumman harmaaksi. Pinnan olemus on sellainen että suoraan siihen päälle ei kannattane maalia yrittää. Olen hionut pinnan kiiltäväksi, kevyt pyyhkäisy hiomapaperilla riittää ja sitten pyyhkinyt tärpätillä tai asetonilla. Ja maalia pintaan.

Sen tumman harmaus tuskin edistää hyvää sinkkilöitymistä. Jos on noin, niin noiden kahden stepin välissä pitäisi tapahtua jotain millä saa kiiltävää peltiä näkyviin. Ja pääsee eroon sitruunahappojäämistä. Sen jälkeen nopeus on valttia. Syistä tai toisista metalli voi alkaa ruostua todella nopeasti. Taannoin puhtoinen maalia odottava kappale muuttui puolessa päivässä kauniin kirkkaan oranssiksi. Ei tapahdu aina.

K-a-r-i