Pitänee aloittaa pitkähkö projektikertomus, kun nyt kerta jotain on alettu tekemäänkin useamman vuoden säntäilyn jälkeen.
Jokaisella meillä on mieltymyksemme ja siihen otsikkokin viittaa. Puolassa 2015 rättäreiden Maailmankokouksessa leirissämme vieraili puolalaisen autolehden päätoimittaja, joka oli valkoisella D-mallilla liikenteessä. Jutustelumme edetessä paljastui kyseisen heebon varsin ronski kielenkäyttö ja se, että kyseinen D ei olekkaan hänen, vaan hänen vaimonsa. Hän selitti tarkemmin ajokkiaan seuraavin sanoin: "The DS is like a big dildo for women!" Tämä oli varsin hupaisa lausunto, sillä oman avovaimoni D-positiivisuus diagnosoitiin 2 vuotta aiemmin Ranskan maailmankokouksessa leirimme vieressä majoittuneesta varsin hienosta DS:stä. Vaimoke käveli joka aamu torille ja takaisin tuon D:n ohi ja takaisin tullessaan huokaili leirissämme kuinka hieno se on.
Taustani tuntevat varmasti ymmärtävät, että näissä kanjoneissa sanonta "parempi varoa mitä toivoo" pitää varsin hyvin paikkaansa. Noilla yo. huokauksilla ei tosin vielä varsinaista toivetta esitetty, mutta määräsin silti lääkityksen krooniseen D-vitamiinivajeeseen. Tämä määräys oli tosiasiassa puhelinkonsultaatio faijani kanssa, jolla tiesin projektikuntoisen D:n olevan "joutilaana". Hän lämpesi ajatukselle, sillä kyse oli synttärilahjasta täysien vuosien täyttämisen johdosta. Naiset eivät pidä ikävuosien julkituomisesta, joten jätän loppulukemat mainitsematta, mutta nuori yksilö siis kyseessä. Ainakin huomattavasti nuorempi kuin tuleva lahjansa
Päästiin vuoden 2014 kesäkuuhun ja vaimoke lähti etelä-ranskaan anoppini kanssa, ja synttärilahja tämäkin...siis se matka, ei anopin vienti pois kotoamme. Tähän olin jo ennakkoon valmistautunut ja sovimme faijan kanssa, että kun kissa on poissa niin me hiiret hamstraamme lisää joustoa nurkkiimme. Taisit lukea juustoa, eikö totta? No kuitenkin, faija toi sovitusti D:n pihaan ja appiukkoni pyöritteli päätään lastinpurkupuuhillemme, koska D ei siis ollut käyntikuntoinen ja täysin maassa. Oli melkoinen operaatio ottaa se lavalta, mutta jälkeenpäin kuulin lausunnon: "teidän toiminnastanne näki koko ajan, että te tiesitte mitä te teitte, vaikkei edes sanoja vaihdettu juuri missään vaiheessa!". Tämän jälkeen pykäsin D:n ympärille pressukatoksen ja virittelin punaisen rusetin konepeltiin. Lahja oli valmis juhlakalulle.
Sankari palasi reissustaan ja näki pihassa mystisen uuden pressukatoksen. Ensireaktiosta on hyvä video olemassa ja julkaisen sen ehkä tulevaisuudessa, jos saan tämän takaisin liikenteeseen...
Pureskelimme tätä lahjaa myöhemmin saunan lauteilla ja vaimoke totesi, että tiesi antamani lahjan sisällön sillä hetkellä, "kun puhuimme puhelimessa reissussa ja sanoit, että "jälkitoimitettu lahjasi saapui tänään" ".
Olin täysin hämmästynyt, sillä en ollut ennakkoon väläytellyt sanallakaan D-mallin hankkimisesta, enkä vaihtanut mitään viestejä isäni kanssa ko. lahjaideasta, eikä kukaan lähipiiristä hiiskunut tästä mitään siihen suuntaan. Siispä joko salaa toivonut sitä, ajatustenlukija tai jatkuva puheluseuranta meikäläiselle
Tämän aiemmin mainitun puolalaisen toimittajan kanssa jutustelu johti siihen, että vaimokkeeni pääsi itse koeajolle tuolla valkoisella kaunottarella Puolassa. Huom.: itse en ole ajanut metriäkään D:llä, mutta kyydissä olen ollut. Tästä olenkin saanut palautetta keulimisen muodossa...
Valitettavasti moisilla projektikuntoisilla lahjoilla on se seuraus, että sen jälkeen luonnollisesti alkaa eräänlainen hellasärö muiden projektien priorisointijärjestyksestä suhteessa D:hen. 2016 ICCCR:ssä oli huomattavan hyvin D-osaa tarjolla ja sieltä mukaan tarttuikin yhtä jos toista. Tämä tarvelistan osittainen täytäntöönpano ei vähentänyt hellasärön määrää, vaan päinvastoin lisäsi sitä. Tämän vuoden keväällä päätin, että hankin rättäriini ohjelmoitavan 123:n ja samaan pakettiin otan D:n jakajan, jotta siihen saa eloa "helposti".
Kansallisarkistosta tuli paperit ongittua ja vasta tuossa vaiheessa sain tietää tarkemman vuosimallin, eli -71 Dsuper (5) . Paperittomana tämä siis tuli isällenikin, mutta onneksi tuo palvelu auttaa nykyisin paljon, kunhan tietää edes jotain identiteettitietoja etsittävästä kuljettimesta. Tämä oli muuten tämän vuoden synttärilahja; lupasin ojentaa puuttuvat paperit kouraan
Piti tulla jo synttäripäiväksi, mutta lomien vuoksi arkiston prosessi venyi. Ei ehkä romanttisin lahja maailmassa, mutta onneksi ollaan käytännönläheistä porukkaa.. Samalla viikolla tuli emotionaalista lisää juuri tälle autoyksilölle ja kaikelle tälle junailulle jo tähän mennessä, mutta sen purkamiseen en halua käyttää tätä topicia. Aihepiiri kun on ilon asia, sillä harrastaminen jatkuu.
Tehtyä tähän mennessä:
eka syksy:
-jäähynesteiden pakkasenkeston varmistaminen
-tuoretta öljyä koneeseen
-akku hankittu (ja käytetty myöhemmin Xantiaan
)
2016
-pisteosia Hollannista
2017
-tulpat
-123-perusmalli
-tuoretta bensaa ja riittävästi apuvirtaa--> Ensisavut 23.9.2017
Piilota foorumit
