Sanoista tekoihin ja auto ylisiltä talliin katseltavaksi. Starttasi puolentoista vuoden seisonnan jälkeen ihan kuin olisi viime viikolla edellisen kerran ajettu. Ei täysin umpisurkea laite siis

Kuva klikkaamalla isommaksi (erityismaininta sille joka tunnistaa reunoilla olevat mustan ja punaisen auton). Krapsuttelin pohjasta irtonaista massaa, sitä löytyi lähinnä etupyörien takapuolella olevien muovitulppien ympäristöstä. Alimmaisena on sellainen "kiva" muovikerros joka kuoriutui pieneltä alalta paljastaen pintaruosteessa olevaa peltiä. Putsaus ja maalaus onneksi riittää, vahinko ei ole ehtinyt edetä.

Pakoputki oli jo hiukan rapsakka, itse asiassa rälläkkää ei tarvittu ollenkaan takaputken irrottamiseksi keskipöntöstä. Uudet osat ovat lähituotantoa Fenno-Steeliltä. Olkoon ilman putkea sen ajan että kerkiää käymään pohjan massauksen läpi.

Tätä ei luultavasti beksin takia tarvita, mutta pitää nyt vähän lesottaa kun eilen tuli uusi hitsuukone viime vuosituhannen tekniikkaa edustaneen muuntajan tilalle.

Italialaiset? Vai onko ne alkaneet jo tehdä itse beksin putkia, viimeksi sain "alihankkijan" teettämän putkiston fennon hinnalla kun fennolta tilasin.

Milloin olette viimeksi puhdistaneet beksinne vararenkaan suojapussin? Omalta kohdaltani suoritin tämän välttämättömän toimenpiteen tänään. Purin takakontista ja sen alta roinaa pois. Vararengastelineen hissi oli sentään voideltu mutta itse kehikko ruosteinen ja tämä mainittu vaaleasta tekonahasta tehty pussukka kuran ja alustamassan peitossa. Sisältä löytyi ajamaton 165/70R14 misukka. Samoilla lämpimillä lähti ilmeisen vähän käytetty mutta minulle tarpeeton vetokoukku pois. Renkaan teline pitänee puhaltaa ja maalata, muuten ei mitään ikäviä yllätyksiä.

Kaapelimiehelle vielä: Bongasin Parkanon firman tarran putken päältä ja sillä tiedolla hehkutin kotimaisuutta, mutta saattaa tosiaan olla (ja varsin todennäköisestikin) että putket tulevat muualta.

Auton alla krapsin irtonaiset massat pois ja kevyen putsin jälkeen epoksimaalia ja massaa päälle. Myös irrotetun vetokoukun kiinnityspisteet ja varapyörän telineen koukut tuli "huollettua" samalla. Kaivelin kaikki alustasta löytyneet koteloiden muovitulpat irti ja ruiskin kotelosuojaa.


Ohjausakselin rättinivel oli aika epäilyttävän näköinen joten uusin samalla senkin. Homma onnistui ainakin tässä tehostamattomassa versiossa kohtuu mukavasti auton alta käsin.


Huoltoa myös sen verran että ainakin nelisen vuotta systeemissä olleet LHM:t ja moottoriöljyt vaihdoin. Hydesäiliö ja suodattimet olivat kyllä tosi siistit sisältä eikä nesteen väri juuri uudesta poikennut, mutta parempi näin. Ihan hölmö muuten tuo 8-tappisen TU:n venttiilikoppa, öljyä pitää kaataa todella hitaasti ettei tulvi yli... Uusi pakoputkisto tuli mallattua paikalleen vielä lopuksi.

Onko mahdollista lähettää sitä 3d tiedostoa? Täällä olisi nimittäin kiinnostusta neljälle tuollaiselle

^ Ei ihan heti löytynyt. Osa on mallinnettu koneella joka ei ole enää käytössäni ja tiedosto ladattu ilmeisesti suoraan 3Dhubsin sivuille kun ei löytynyt outboksista. Pitää vähän kaivella...

Viimeisin pyrähdys tallille liittyi muutaman osan irrottamiseen maalausta varten. Jäähdyttimen ja lukkopellin välissä oleva pikku pelti oli aika helppo mutta puskurin listat vähän haasteellisemmat, kun lampunpesurin sisältävä "käpy" menee niiden ylitse. On ilmeisesti kiinni puskurin sisäpuolelta? Kuinka hitossa ne ilmanottoaukon yläreunassa olevat peltiklipsit vapautetaan että saan puskurin irti?

Siinä kun tuli hiki tuota ährätessä niin vaihdoin kohdetta ja uusin oikean ulomman vetonivelen kumin. Alapallo lähti ehjänä irti ja muutenkin remontti meni ilman isompia vastuksia, mitä nyt kerran löin vasaralla peukaloon.

Se puskurinsuoja irtoaa pientä voimaa käyttämällä. Jos olet irrottanut ne yläpuolen kolme ruuvia ja alapuolen x-määrän ruuvit, niin siiten vaan kiskomaan aloittaen puskurin päädyistä. Kun päädyt on vapautuneet niin nykimistä vaan, kyllä ne keskiosan klipsit päästävät muovin luisumaan irti otteestaan.
Lampunpesurin letkuja täytyy irrottaa ennen kuin puskurin saa täysin irti autosta. Pesurin kävyt on kiinni puskurin sisäpuolelta parilla mutterilla.

Jep, puskuri irtosi kyllä kun kevensi hiukan ruuvarilla niitä klipsuja etteivät haranneet vastaan niin kovin. Listat ovat siis alumiinia, poistin niistä maalit käyttäen ruuvipenkkiin kiinnitettyä rälläkkää ja teräsharjalaikkaa. Toisen puolen takalistassa oli pari lommoa joita kilkuttelin parhaani mukaan suoraksi mutta piti sitten pikkuisen pakkeliakin laittaa että oikeni. Hommasin tallille uuden 5,5 kW kompressorin jonka ensimmäisenä hommana oli syöttää hiekkapuhallinta varapyörähissin, jäähdyttimen pellin ja ja parin toisesta autosta peräisin olevan osan putsausta varten. Seuraavaksi maalausta, pitäisi varmaan hommata joku teltta talliin ettei sumua olisi joka paikassa.

Pisteosat maalattu ja takaisin asennettu. Etupuskurin irrotuksesta oli se hyöty, että pääsi paremmin ruostesuojaamaan hiekkapellin seutuja.

Varapyörän pussi putsattu ja teline puhallettu + maalattu. Kyllä kelpaa.

Talvirenkaiden kanssa sattui outo tilanne, venttiilit olivat niin pitkät ettei pölykapselin peitelevyt sopineet paikalleen. Ei auttanut muu kuin painaa rengasta pois vanteelta ja sujauttaa lyhköisemmät venttiilit tilalle.

Jotain pientä taas saatu aikaan. Kuten mainittu, niin sinkitysfirman hukkaaman tuulihaan korvikkeeksi hankittu osa piti pintakäsitellä. Samalla sinkitsin muutaman konehuoneen osan toisesta autosta.

Kylvyssä tällä erää hihnapyörän puolikas. Taustalla pilkottaa virtalähde jolla saa säädettyä virrat sopivasti ettei astiassa kuohu liikaa mutta tapahtuu sentään jotain muutaman kymmenen minuutin kuluessa.


Osat asennettuna konemuoviin. Onneksi löytyi pienellä hakemisella tuo orkkis vetolenkki vielä jonka sai niitata paikoilleen.


Jakohihnakin oli ennättänyt olla paikoillaan jo lähes 10 vuotta, vaikka kilsoja ei isosti ollutkaan. Siispä vaihtamaan. Samalla sai vaihdettua kampuran etupään stefan, joka oli aika ihmeellinen malliltaan. Tiivistehuulen takana ei ollut jousta ollenkaan ja materiaali oli muutenkin menettänyt joustavuutensa kokolailla täysin.


Käytin kaikki jousipallot paineistettavana Francessa hyvin kohtuullista korvausta vastaan. Takapalloissa ja varaajassa oli vanhastaan Buromecan venttiilit, etupalloihin väkersin Tecnosir-venttiilit.

Kävi pikku hama jakoremmin kanssa, nimittäin tilasin 101-hampaisen hihnan joka osoittautui liian lyhyeksi tähän alulohkoiseen koneeseen. Pitäisi olla 108-hampainen. No, stefat on joka tapauksessa vaihdettu ja homma opeteltu että uusi remmi sujahtanee paikoilleen ihan käden käänteessä. Venttiilit säädin samalla, imu 0,10 ja pako 0,25 eikös juu? Kaikki välykset olivat ison puoleiset, onkohan säädetty uudempien koneiden arvoilla viimeksi. Niputin siis koneen kasaan, että pääsin motivaatiolenkille talon ympäri. Kyyti huollettujen jousipallojen kanssa oli kyllä mahtavaa.

Kuinka beksin käsijarru säädetään? Kahvan vapaaliike on melkoisen suuri, vaikka pito sinänsä tuntuu olevan ihan ok. Koetin renkata kahvaa ylös alas samalla kun seisoin jarrulla mutta eipä tuolla tuntunut suurta vaikutusta olevan.

Säätöhän on "automaattinen" eli kun painaa käyttöjarrun täysillä pohjaan, pitäisi sen ottaa väljiä vähemmäksi. Tämä siis kun käsijarru on pois päältä.

Toisinaan tulee katsottua vielä, että käsijarrun vivut satulassa ovat palauttaneet kunnolla ja että vaijereissa ei ole turhia väljiä asennuksen jäljiltä.

Ei kai siinä muuta?

Vaijerin löysät pois sieltä satulan pään säätöruuvista. Ei kannata kiristää katsastuksen speksiin asti, muuten mekanismi jumittaa (eli sen satulan vivun tulee palautua kokonaan lepoasentoon). Joku 5-7 hammasta ennenkuin tarttuu kiinni on ok muistaakseni. Löysää tulee sitten lisää tai se vähenee automaattisäädön toimiessa. Sitä voi vähän avittaa painamalla jarrun pohjaan ja vetämällä käsijarrun päälle, vapautetaan poljin ja kas, kun irrotetaan käsijarru niin säätö on toiminut (ehkä).

Sekalaista pikku puleerausta ja fiksiä on tullut tässä harrastettua, ei mitään erityisen merkillepantavaa. Auto alkaa olla kokolailla valmista kamaa huomenna koittavaan museoajoneuvotarkastukseen, puuhakilvet jo hainkin. Toivottavasti kelpaa.

Kelpasihan se, peräti kiitosten kera. MA-todistus tulee myöhemmin postissa niin pääsee muutoskatsastukseen sitten. Olikin eka kerta melkein pariin vuoteen kun autolla ajoin ja hyvinhän se sujui. Paineistetut pallot eivät missään tapauksessa ole liian pehmeät vielä, pitää harkita josko vähän porailisi. Talvirenkailla ajotuntuma on aavistuksen epämääräinen, mutta parin viikon päästähän ne voi jo laskea kesälaitumille. Jatketaan tästä katsastustarkistuksilla seuraavaksi.

Leima tuli kiitosten kera, joten auto on museostatuksella nyt kirjoissa ja kansissa katsastus voimassa 2022 kesäkuun loppuun asti. Toukokuuhun odottelemalla olisi saanut peräti neljän vuoden leiman, mutta hankalaa sekin vähän on jos kaikissa viidessä museoautossa katsastus ekspiroituu samalla hetkellä, eli porrastetaan nyt sitten näin.

Todo-listalla nyt se jakoremmin vaihto, kesärenkaat alle pikapuoliin ja paineensäätimen tiivisteet pitäisi jostain bongata kun se näyttäisi vähän hikoilevan.

Onnea! Ranskalaisessa visiitissä nähtäneen?

Minä olen tuohon joskus vaihtanut ne paineensäätimen tiivisteet jo kertaalleen, onhan tuosta toki aikaa jokunen vuosi, mutta silloinkin oli vain pientä hikoilua...

Eilen käytiin retkellä koko perheen voimin beksillä. Kiinnitti huomiota, että juuri paineistetut ja porauksiltaan viistetyt pallot eivät suinkaan ole erityisen pehmeät sitikaksi. Hyvin kärsisi vielä rahtusen porata venttiiliä. Mutkatiellä kyllä pystyy ylläpitämään auton voimavaroihin nähden varsin hyvää kyytiä ilman että matkustajista tuntuisi kaahaamiselta. Auto on juuri sen taktisen pykälän verran hiljaisempi kuin samalla tekniikalla varustettu ZX, tosin tuntuu että sisätilojen muoviosista lähtee tässä enemmän nirinöitä kuin selvästi 90-luvun tuotteeksi luettavassa Zeksissä jossa laatuvaikutelma on parempi. Nuoremman tyttäreni istuessa kyytiin tuli mairitteleva kommentti "Oo, onpa pehmeät penkit"

Keväinen tuulahdus rohkaisi kaivamaan kesärenkaat varastosta. Käytin varmuudeksi tasapainotuskoneen kautta, mutta ei ollut syytä painoja muutella. Renkaita pyöritellessä auto nosturilla tuntui että edessä eivät pyöri ihan niin vapaasti kuin takana, mahtavatko satulat olla vähän ryyteessä? Pikku vaahtopesun jälkeen paikalliseen sekatavarakauppaan koronavapaille ostoksille, pihassa tuli napattua oheinen iltahämyinen kuva. Taustalla olevissa säkeissä saattaa hyvinkin olla jokunen vähän enemmän käytetty beksi seassa

Tässä karanteenin kourissa on tullut ajeltua beksillä aina satunnaisesti ja kuljettua koko perheenkin voimin, viimeksi tänään palattiin pikku mökkireissulta. Jostain syystä BX valikoituu ajopeliksi herkemmin kuin toinen tallista löytyvä saman ikäluokan museoauto, Audi 80. Tässä on tilaa hiukan enemmän sekä ihmisille että tavaroille ja koneen käytännön suorituskyky on vähintään yhtä hyvä kuin 4 desiä isommalla iskutilavuudella varustetussa saksanseisojassa. Totuuden nimissä on mainittava että takkiin tulee ainakin sisämelussa ja hallintalaitteiden käyttömukavuudessa. Jousituksen mukavuus ja tietty erikoisuusarvo korvaavat toki asian mennen tullen.

Jakoremmi on hyllyssä mutta vaihto edelleen rästissä. Mielenkiintoisempana seikkana sain hankittua ihkauudet kylkilistat tehtaan paketissa noiden hiukan jo nakerrettujen tilalle. Yleisilmettä pääsisi siis hiukan kohentamaan halutessaan. Näinkin on ihan hyvä, ilmeisesti moni on jo herännyt beksin poistumiseen katukuvasta ja markettien parkkipaikoilla satelee hyväksyviä katseita ja kommentteja

Nyt taitaakin olla aika tämän projektitopicin viimeiselle päivitykselle.

Rästissä aina viime vuodenvaihteen tienoilta ollut jakoremmi tuli viimein vaihdettua. Eihän siinä hommassa mene näin harjoiteltuna enää kuin kolme varttia aikaa.

Beksi lähti siis tällä päivämäärällä oman tallin hoteista tuonne Kymenlaakson suuntaan. Vielä viimeinen (huonolaatuinen) kuva oman tallin syövereistä. Onnea uudelle omistajalle!