Juu, rekristallisaatiohehkutus on kyllä tuttu juttu. Itse asiassa tarjoilin sitä tuolloin taannoin vähän liiankin innokkaasti sillä seurauksella, että prikan reuna ennätti jo vähän sulamaan ja siihen tuli paksumpi kohta.
Kyllästyneisyys projektia kohtaan kesti näköjään nelisen viikkoa. Tällä ajalla on toki puuhattu muita autoja, ainakin vähäsen. Tänään purin taas remonttikohteen paremmin esiin (vasen lokasiipi, akkukehikko sekä akku, lämppärin kotelo ja jotain letkuja pois edestä niin pääsi käsiksi. Vanhan helicoilin sai irti helpommin kuin pelkäsin. Sitten kasaan niin kuin olisi pitänyt heti ekalla kertaa tehdä, eli uusi irtokierre + uusi pultti samalla kertaa paikalleen. Pienen koekäyttelyn perusteella vaikuttaisi nyt pitävän, mutta eipä huudeta hurraata ennen kuin on kunnon lenkki ajettu. Viimeksikin alkoi vuotaa vasta kun ajoi kunnolla kuumaksi.

Eipä isompia tällä rintamalla. Tänään kaivettiin hyvin edenneen kevään kunniaksi kanssaharrastajan D-malli esiin talvisäilöstä. Tätä varten piti Pallastakin siirtää. Kerkesin startata pari muutaman sekunnin pätkää kun akun suunnalta kuului naks ja virta loppui kerrasta. Laitoin akkulaturin kiinni, mutta ei suostunut ottamaan virtaa ollenkaan. Pakko oli todeta hiukan yli vuoden ikäinen akku (kts. päivitys 14.11.2012) oli selvä. No, onhan sillä ajettu melkein 500 kilsaa ja startattukin ehkä useita kymmeniä kertoja Merkki oli Sznajder ja vuoden takuu sillä varmaan oli, että aika hyvin mitoitettu.

Taitaa kuitenkin olla 2 v takuu noissa.

Juu 2v takuu on. Juuri kävin vaihtamassa Motonetissä reilun vuoden ikäisen AGM-akun Boschin tavalliseen. Eikä tartte sitä kuittiakaan olla jos muistat suurinpiirtein koska ostit ja kortilla maksoit.

Hmm, olisiko sellainen hyytelö akku pitkäkestoisempi ratkaisu?
Ainakin muistaakseni yksi vaihtoehto on Vartan Optima? ja on kait niitä nykyään muitakin, taitavat kestää pitkiäkin seisonta aikoja rikkoutumatta.

Ajattelin laittaa itselle tuollaisen kunhan asiat on siinä vaiheessa.
Tykkään lukea tätä ketjua, we wan't more!

Suosittelen Optimaa. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että SM:stä on ollut unohtua akku kokonaan autoa viimeisteltäessä ja sitten sille on hätäpäissä jouduttu etsimään sijoituspaikka hiekkapellin sisältä. Sieltä se vaihdetaan nostamalla auto pukille, irrottamalla oikea etupyörä ja sen jälkeen peltisen luukun kahdeksan pikkupulttia. Kun se pellinrimpula on saatu väänneltyä aukon edestä pois, pitäisi akkua ulos ujuttaessa olla ainakin yksi nivel lisää kyynärvarressa. . .

Tämän vuoksi maksoin Optimasta tavalliseen akkuun nähden kolminkertaisen hinnan enkä ole yhtään katunut. Nyt alkaa viides ajokausi Optimalla. Kertaalleen olen keväisin ennen ajoon lähtöä ladannut eikä sen jälkeen ole kertaakaan ollut huolia, vaikka auto joskus saattaa ajokauden aikanakin seistä monta viikkoa. Optiman itsestään purkautuminen on hyvin pientä ja starttivirta lähes kaksinkertainen tavalliseen verrattuna. Hankin Optiman muihinkin museoautoihin sitä mukaa, kun niiden nykyiset akut tulevat matkansa päähän.

Tässä hieman 3:n akun käytännön kokemuksia punaisesta optimasta Näiden teoriasta en osaa sanoa mitään. Optimat ovat jostain syystä virrananto- ja vastaanottokyvyltään yksilöitä. Liekö syynä korkean hinnan aiheuttama varaston hidas kierto, jolloin uusikin akku on voinut maata pitkään hyllyssä. Syväpurkautuminen pilaa myös optiman. Elvytys ei onnistu elvytyslaturin nimellä myytävillä vehkeillä. Kapasiteetti on ilmeisesti liian suuri. Yrittää voi 4A pienellä "oikealla laturilla". Itse suurensin vielä tuollaisen laturin sulaketta 10A koska vakio 6A paloi viidessä minuutissa. 1,5 vrk latausta ja akku toipui. Tällaiset temput omalla vastuulla ja optimaakin ladattaessa on syytä muistaa tilan hyvä tuuletus. Ylikuormituksellekin optima voi olla arka. Keskikokoisen turbodieseltraktorin (norm.lyijyakku 125 Ah) talvistartissa täysi optima hyytyi ja sai siipeensä peruuttamattomasti. Osasyy oli varmaan että traktorissa ei ollut alennusvaihteellista starttia, joka tuonkokoiseen kuuluisi. Lyijyakku ei tuollaisesta piittaa mitään. Akkua voi vielä käyttää, mutta kapasiteetti ja kylmänkesto alenivat kerrasta. Virta loppuu optimasta kerrasta poikki -tyylillä. Virkeän startin jälkeen seuraavaa yritystä voi seurata hiljaisuus, jolloin on syytä ladata akku heti, muuten syväpurkaus uhkaa. Nuo optimat ovat olleet kiertävässä käytössä siten että yksi pienessä traktorissa, jossa lataus ei toimi (oivallinen siihen), yksi harrasteajoneuvoissa ja yksi varalla. Vanhin näistä täyttää kohta 10 vuotta ja yhtään ei tosiaan ole vielä heitetty pois.

Tallissa on vähän käytettyjä ja toimivia akkuja useampikin, eli laitoin nyt vain sellaisen törsäämättä Optimaan joka mielestäni ottaa hiukan ikävästi silmään vanhan auton konetilassa. Päättyneellä viikolla olisi ollut muutamakin sopiva päivä heittää työmatka Pallaksella mutta ovensuupaikkaa pitänyt Fiat sai nyt kunnian toimia kauden ekan mobilismiajelun välineenä. Seuraavia kelejä odotellessa.

Uusi akku tuli sittenkin hankittua, yllättävän heikko oli valikoima tuollaisella mallilla jossa navat on päinvastoin kuin normaalisti. Löytyi sentään klassinen musta versio jossa navat ovat koholla eikä kulmiin upotettuna.
Viime kesän kansirempan jälkihoitoa tässä vielä tuli suoritettua kauden alkajaisiksi, eli kannen jälkikiristys ja venttiilien säätö. Aika runsaasti sai kannenpultteja vetää vielä kiinni päin, eli eipä tuo homma mitään ämmien hömpötystä ole. Pakosarjan pultit kirrasin samalla. Huomenna sitten vajaa 400km kestotesti Lahteen ja takaisin

Lahden reissu sujui hyvin, mitä nyt jäähdytysjärjestelmästä tuli vihdoin loputkin ilmat pois eli nestettä sai lisätä alkumatkasta. Kaasarin etupuolella olevan kytkimen säätäjän panta oli ilmeisesti löysällä koska loppumatkasta kytkin tarttui tosi hitaasti vaihtamisen jälkeen. Säädin ohjeen mukaan 3mm poranterän avulla ja kirrasin säätöruuvin kunnolla.

Huomiseen Ranskalaiseen Visiittiin valmistauduin vaihtamalla öljyt (Pennasol HD 20W-50) ja suodattimen (Purflux). Samalla auton alla könytessä painoin ulompien vetonivelten rasvanippoihin voidetta kun siinä tyrkyllä olivat. Aika hyvin on paikkansa pitänyt että jokaista käyttötuntia kohti kannattaa varata tunti huoltoihin ja korjauksiin

Autoa ovat seuranneet sitkeästi jo muutaman edellisenkin omistajan ajan oikeanpuoleisten ovien alareunassa olevat vauriot. Jossain vaiheessa on ilmeisesti käännytty liian tiukasti betoniporsaaseen tms. Kävin alustavasti juttelemassa maalarin kanssa jo toukokuussa, ja nyt tänään sitten napsin parannusten kohteeksi päätyvät korin osat irti. Itse ovet saa kyllä irti helposti mutta verhousten ja etenkin sisäkalujen purkamisessa vierähtää tovi jos toinenkin. Erityisen mielenkiintoinen on ikkunahissin yksityiskohta, joka estää nostamasta ovilasin pois vaikka kaikki kiinnitysnastat on vapautettu. No, nyt on peltivalmiit ovet ja myös takalokasuojat Picasson kyydissä valmiina menossa maalarille.

Ovet tulivat sitten maalarilta joskus heinäkuun puolimaissa. Hiljaksensa siitä lähtien on paketti mennyt takaisin kasaan päin. Ovien sisäkaluja kasatessa sai samalla mukavasti herkisteltyä ikkuna- ja lukkomekanismeja ja shimmattua ikkunakiskot siten etteivät lasit heilu holtittomasti. Listat ajattelin vielä kiillottaa huopalaikalla ennen asentamista. Takalokasuojien maalipinnan kohtaloksi oli koitunut ilmeisesti eri vuosimallin autosta peräisin oleva takapuskuri. Tällä sivullahan noita eri tavalla leikattuja lokasiipiä ja puskureita voi ihmetellä. Kun osia on sekoitettu, niin takalokareita on käytännössä mahdoton irrottaa ilman että nirhaa maalipintaa melko raskaasti puskurin kulmaan. Onneksi rosteria voi muokata joten muotoilin "lentävällä" tuon puskurin kulman hiukan ohuemmaksi.

Autoa on tosiaan viimeksi liikuteltu Juhannuksen tienoilla ja tänään tallista ulos otettaessa tuli vähän ongelmia kaasupedaalin kanssa. Ekan kerran polkaistessa se poljin jäi lattiaan ja nousi vain kädellä auttamalla ylös. Ihmettelin tilannetta myös konehuoneen puolelta mutta tuo mekanismin alapää jää näkymättömiin. Tovin renkkaamisen jälkeen polkimen vaikutus kaasuläpän asentoon lakkasi kokonaan. Sain auton ryömitettyä tallista pihalle ruuvaamalla joutokäyntiä kaasarista isommalle. Jousitus yläasentoon ja auton viereen makamaan, niin käteen tupsahti läpivientikumin näköinen rinkula joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Tuolla kumilla sidotaan poljinvivun päässä oleva tappi ja välitystangon silmukka toisiinsa. Pitänee tilata sopiva osa samalla kun muutakin pientä sälää tulevan talven ratoksi hankitaan. Saa nähdä jaksaako tämän kauden nimiin enää baanalle nyt kun on hiukan modernimpikin museoauto ja -prätkä käytettävissä.

Vissiin liikaa autoja taloudessa kun ei jaksa tällekään ihmeempiä tehdä. Korjatut ovet ovat paikoillaan mutta verhoiluita pitäisi vielä kiinnittää. Kaasupedaali on edelleen "valeella" kiinni vivustossa, se pitää laittaa ennen kuin lähtee kotipihaa pidemmälle. Tilasin viime viikolla Franzosesta kaasuvivun pidikkeen, vähän kumi- ja listatavaraa sekä jäähdyttimen korkin kun vanha vaikuttaa olevan perin löperö. Katsastusaikakin vaanii tässä muutaman viikon päässä, eli kaipa sitä voisi toimeentua.

Tänään taas auton kimppuun, katsastuskin on rästissä ja edellisestä ajoreissusta on yli vuosi. Kiinnitin maalauksessa olleet takalokasuojat ja sitä ennen toisen sisälokarin takapään joka repesi jo tossa kesänä kun ahneuksissani peruutin takakuraläpän yli jousitus ala-asennossa. Takapuskurin pikku muotoilu auttoi, nyt siivet saa asennettua ilman että rahnaa maalipintaa puskurin päätyihin. Etsiskelin myös ovien ja lokarien alalistoja jotka irrotin ennen maalausta vuosi sitten, mutta ei heti ottanut löytyäkseen...

Päätin startata auton ekaa kertaa viime syyskuun jälkeen. Sahautti aika kauan mutta sitten tärähti ihan varottamatta tasaisesti käymään. Nostin jousituksen yläasentoon, sammutin ja aloin touhuta jotain muuta kunnes huomiota herätti laajeneva nesteläikkä auton alla lattialla. Etukorkeudensäätimen tienoilta tuli hydeöljyä ihan norona joten heitin kiireesti sahanpurua perään ja laskin auton takaisin alas. Mikähän sieltä nyt hajosi?

Olivat sitten pikku jyrsijät käyttäneet ravinnokseen etujousisylinterin suojakumia aiheuttaen tuon äsken havaitun vuodon. AInakin kolmessa kohtaa oli terävin hampain nakerrettu reikiä ilmeisesti herkullisen Biosafe-öljyn houkuttelemana. Sain tänään vähän varaosia, sylinterin suojakumit joka nurkkaan, korkeudensäätimen remppasatsin ja korkeudensäätimen tangon läpivientikumin tulipeltiin. Nyt kun vasen etukulma on purettuna niin putsailin muutenkin paikkoja, asettelin irroneen alapallon kumin paremmin paikoilleen ja irrotin jopa vetoakselin että saisi heikossa hapessa olevan suojakumin vaihdettua. Aika veikeä on tuo vetarin ja pyöränlaakerin rakenne kun en ole siihen aikaisemmin joutunut huomiota kiinnittämään... Korkeudensäätimen tempaisin myös irti sillä auton korkeus on ollut taipuvainen vaihtelemaan eri ajokerroilla hiukan epämääräisesti. Tuo säädin on ilmeisesti tullut Magèsin Paulin kynästä ns. "kerralla hyvä" kun kovasti saman näköinen on vielä Xantiassakin. Säätimen sisusta oli akselin tasoon asti täynnä mustanpuhuvaa mönjää ja tiivisteenä käytetyt letkun pätkät hiukan perstaantuneet. Koetetaan fiksata nämä.

Nyt on kunnostettu korkeudensäädin, vaihdettu vetarin suojakumi, rasvattu voitelukohteet ja uusittu jousisylinterin haitarikumi. Nämä siis vasempaan etukulmaan. Samalla ruiskin hiukan kotelosuojasprayta sopiviin paikkoihin ja remontoin kaasuvivustoa joka alkoi oikutella viime syksynä. Laitoin paikoilleen uuden tämän näköisen kaasuvivun pidikkeen ja polkimen puoleiseen päähän auton alle uuden kumin tankoa paikoilleen pitämään. Motonetin yleismallisesta lajitelmasta löytyi läpivientikumi joka sopi juuri eikä melkein.

Pääsin jo koekäyttämään autoa ja ilmeni että putsattu korkeudensäädin toi todella eloa keulan liikkeisiin. Nyt pitää vielä suorittaa sama toimenpide flegmaattisen peräpään piristykseksi Keula olisi vielä niputtamatta ja sitten tietty ajokorkeus säädettävänä.

Takapäässä ilmeni pienehköä öljyvuotoa kummallakin puolella. Lähemmässä tarkastelussa vikapääksi osoittautui poikki syöpynyt kiristyspanta oikean jousisylinterin kumissa ja korkeudensäätimessä. Otin säätimen irti ja putsasin, sieltäkin paljastui sitä tuttua harmaan vaseliinin näköistä tatinaa.

Kuuluuko muuten takajousisylinterin suojakumien muistuttaa tuntumaltaan löysähköksi puhallettua vesi-ilmapalloa? Nestettä oli sisässä reilusti eikä se tuntunut pois menevän vaikka kumia pusersi sen mitä nyt uskalsi. Ihan kuin paluupuoli ahdistaisi...

Vielä oli ohjelmassa auton kasaaminen remonttien jäljiltä, valojen tarkastus ja pikaremontti lasinpesurin suuttimiin niin uskalsi lähteä leimalle. Inssi oli lupsakalla tuulella ja hyväksyi auton ilman huomautuksia. Pari vuotta saa taas kruisata.

Eka Tampereen reissu yli vuoteen, kävin perinteiden mukaisesti Mustanlahden mobiilikokoontumisessa. Hiukan jännitystä toi tyhjäkäynnin epämääräisyys, eli rempattu kaasuvivusto ei aina palauta kunnolla vaan kiekat jää sinne reilusti yli 1000 rpm paikkeilla ja toisella kertaa sitten vetää niin alas että sammuu. Vivustossa on nähdäkseni vain yksi jousi ja vaikuttaa siltä että se joutuu kamppailemaan takertelevaa "asentoanturia" (tai miksi tuota automaattikytkimen tarttumisen joutuisuutta säätelevää kapistusta kaasarin edessä nyt halutaankin kutsua) vastaan. Loppumatkasta nimittäin kytkimen tarttuminen vaihteen vaihdon jälkeen oli hyvin hidasta eli säätöpanta läppäakselilla lienee luistanut säädöistään? Vinkkejä, mikä aiheuttaa ko. säätimen takertelua?

Kukapa olisi uskonut: DS lähtee käyntiin -23C pakkasesta ilman apuvirtaa ja käynnistyssumua. 20W-50 öljyt sisällä vieläpä. Sisätilalämppärin laitoin lohkon kylkeen puhkumaan pari tuntia aikaisemmin ja käynnistyksen ajaksi kuumailmapuhaltimella lämmintä ilmanottoon. Enpä nyt pelkästään huvikseni tällaista testiä tehnyt, vaan hoksasin tallin ylisillä kierrellessäni että jäähdytysneste oli jo alkavassa hileessä ja kelien on vieläkin tästä ennustettu kylmenevän. Nyt saa väkevämmät seokset koko systeemiin.

Hieno, pitkä elinkaariketju! Hyvä ettei päässyt pakkanen panemaan, ruosteen raiskaushan oli jo estetty!
Se jagge jäi hiukan kaivelemmaan, mutta maailma on täynnä harrasteautoja.

Talven selkä taittuu pikku hiljaa ja nyt on jopa ällistyttävän lauhaa joten oli sopiva aika käydä navetan ylisillä meditoimassa ja mietiskelemässä tulevan kauden metkuja. Tärkeämpiä ja vaivalloisempia remontointeja odotellessa hommasin
uudet lisävalot kun sattui oikeaa merkkiä ja aikakautta edustavat vastaan.

Noiden kuorrutteeksi sitten eBaysta tämmöiset ettei klasit mene pirstaksi heti ekalla reissulla.


Kaasu ei tosiaan oikein palauta ja niitä listoja on edelleen kiinnittämättä viime kesäisten maalausten jäljiltä. Ehkä D-miittiin mennessä?

Siirsin D-mallia (korrekti ilmaisu) tallissa toisen auton saamiseksi ulos. Talven aikana on jarrujärjestelmään siunaantunut viivettä vähän turhan kanssa. Siinä talliin takaisin karauttaessa pelkäsin jo että edessä olevan Alfan loosteriin tulee puskurinkäpyjen jäljet muistoksi ennen kuin jarrut viimein nappasivat kiinni. Mistäs tätä kannattaisi lähteä setvimään? Auton ylösnousemus startin jälkeen on myös sangen verkkaisaa. Pitkään aikaan ei tapahdu juuri mitään, mutta sitten kun liike alkaa niin korkeus saavutetaan sentään kohtuullisen nopeasti. Taaempia jousisylintereitä olen kuullut joskus epäiltävän, voisiko olla?

Oliskohan vielä vähän viileää BioSafe-hydeöljyille? Normaalistihan DS:n jarrut tekevät tuota, kun ovat saaneet ilmaa, mutta ei kai ne ilmaa seistessään voi saada?

Ja aikatauluja laatiessasi muista: tänä vuonna D-miitti = D-Paraati! 28.5. auton on oltava ajokunnossa!

Tänään viimeksi käytelty, ainoa välitön ajamista hankaloittava seikka on takerteleva kaasupoljin (tai en ole muuta vielä havainnut). Vakaa aikomus on näyttäytyä miitissä.

Kysymys asiantuntijoille: Jos päättäisin kunnostaa kattoverhoilun, niin katto pitäisi kaiketi irrottaa? Sehän sitten taas puolestaan on liisteröity jollain sikaflexillä kiinni. Jos sen nyt ylipäätään saa raastettua irti, niin mitä kaikkia osia kannattaa hankkia varalle että saadaan kasattua asiaan kuuluvasti? Samalla hoituisi tietysti maalaus sillä sävyllä kuin pitääkin (ei saman värinen kuin muu auto).

Itse vaihdoin kattoverhoilun katon paikallaan ollessaan mutta siinä on ongelmansa. Jälki näkyy.
Verhoilu on liimattava kattoon ja itsellä (yksinään tyhmänä tuhertaessa) sprayliimaa ei tarttunut jokapaikasta vaikka parhaansa yritti.
Paras tulos tulee jos ottaa sen katon pois. Pulteilla se on kiinni ja sinun pitää hommata ainakin vuosimalliin sopiva kattotiiviste. Voihan se olla lisäksi liimattukin. Itselläni katto on liimattu paikoilleen jollain ihme parvekeliisterillä...
Sen lisäksi pitää varautua siihen mitä sieltä löytyy kun katon raapaisee pois.