Ekaa kertaa uskaltauduin kotipihaa pidemmälle sitten viime syyskuun. Ajoonlähtötsekkaukseen kuului mm. nestetasojen tarkistus. Muuten hyvä mutta hydraulinestettä oli kovin nirkoisesti. En nyt mitään isompaa vuotoakaan ole bongannut joten olisiko täydennystä annettu vähän niukasti viimekesäisten remonttien jäljiltä? Alkuvaiheessa ilmentynyt pieni pätkiminen asettui kun kone lämpeni ja muuten ei ajossa tuntunut ihmeempiä, mitä nyt kaasu ei edelleenkään palauta kunnolla. Tankkasin tuoretta bensaa ja kotiin tultua kurkkasin vielä varoiksi pellin alle. Silmille tuprahti sankan puoleinen öljynkäry, venttiilikopan tiiviste oli kauttaaltaan öljyinen ja pakosarjan päältä erittyi savua. Tarttis vissiin tehdä jotain jos meinaa ensi viikonloppuna ajaa 500 kilsaa...

Oliko venttiliin koppa irti? Se tiiviste voi helposti jäädä huonosti ja se heti kostautuu.
Siitä selviää kun löysää kopan ja varmistaa että tiiviste on varmasti paikoillaan.
Samoin huohottimen putket tarkistaen ettei ole halkeamia.

Ei ole koskettu 3.5.2014 jälkeen, eli ihan "itsestään" on alkanut falskaamaan. Tänään siirtelin autoa pihassa ja jälleen kerran ilmeni pahaenteistä nykimistä tms. sivuääniä. Saapi nähdä onko tällä mitään asiaa pidemmälle reissulle.

Tuli sitten kuitenkin heitettyä liki 500 kilsaa D-miitin merkeissä ja tapahtuma oli ehdottomasti osallistumisen arvoinen! Menomatkalla ei ollut teknisiä ongelmia mutta palatessa vähän ennen Hämeenlinnaa motarilla alkoi julmettu nykiminen ja moottorin veto hiipui. Kohdalla oli sopivasti levähdysalue, jonne kurvasin asiaa selvittämään. Konetilan pesu ajoa edeltävänä päivänä ei ehkä ollut kovinkaan loppuun asti harkittu teko, nimittäin tulpanhatuissa oli vesihelmiä sillä osalla joka jää sylinterinkannessa olevan putken sisään. Kuivasin nuo ja katselin vielä jakajan kannen sisäpuolelle ja hypistelin puolan johtoa josko jotain löytyisi.

Moottori alkoi käydä kunnolla ja ajoin H:linnan keskustaan tankille. Sieltä palatessa auto sammahti viimeisiin liikennevaloihin ennen motaria, eikä pirullakaan käyntiin. Akkukin alkoi osoittaa pahoja tyhjenemisen merkkejä. Työnsin kaaran loivaa alamäkeä sopivampaan paikkaan ja kurkkasin konehuoneeseen. Vika löytyi kokolailla heti, eli korkeajännitejohto oli hypännyt irti puolasta ja roikkui siinä sivulla. Mitäs piti mennä sitäkin hiplaamaan hetkeä aikaisemmin... Eipä muuta kun menoksi kotia kohti. Vielä kerran Pirkkalassa Bauhausin jälkeen alkoi nykiminen mutta syy ei sillä kertaa selvinnyt.

Tänä aamuna töihin tullessa sama rynkytys alkoi taas maantiellä heti ensimmäisen pidemmän mäen jälkeen. Tien profiili on sellainen että diagnoosi muodostui melko nopeasti: Moottori potee bensan puutetta aina ylämäessä. Soppaa liruu ilmeisesti juuri tarpeeksi 100 km/h vauhdin ylläpitämiseksi tasaisella mutta mäkipaikassa syödään kohokammiossa olevaa reserviä kunnes pinta on niin alhaalla että menee laihalle. Sama probleemi taisi olla kyseessä jo lauantaina. Nyt sitten mietiskellään että onko syynä bensapumppu, -suodatin vai jotain kaasarissa?

Vai tankin imuputken yhteydessä oleva tiivis siivilä, jonka ainakin ykkössarjalaisesta saa alakautta pois (tai niin ainakin olen antanut itselleni kertoa)? Semmoinen "prikoista koottu paketti" jonka läpi bensa tankista putkelle tulee...

Saattaapa hyvinkin olla imusiivilä kyseessä. Juurisyy on tietenkin sisältä ruosteinen tankki jolle ei mahda mitään helppoa taikatemppua olemassa. Eilisten yo-juhallisuuksiin liittyvien ajojen pohjustukseksi nappasin bensan imuletkun irti pumpulta ja puhalsin paineilmaa takaisin tankkiin päin. Auttoi ainakin sen verran että kesti kotinurkilla olevasta liikenneympyrästä kiihdyttää täysillä 110 km/h asti lievään ylämäkeen neljän hengen kuormalla eikä mitään pätkimistä ilmennyt.

Varaston siistimisen seurauksena sain aikaiseksi haalia kasaan 5 kpl D-mallin peltivannetta. Näissä oli päällä ihan aidot Michelin äksät jostain 30 vuoden takaa ja kunto oli sen mukainen. Kumit pois ja vanteet kiikutin paikalliselle hiekkapuhallusyrittäjälle. Puhe oli, että puhkutaan nuo kauttaaltaan ja vedetään epoksipohjamaali niskaan. Jatkan siitä sitten itse tarvittavalla pakkeloinnilla ja pintavärillä. Couleur on vissiin Blanc Paros, mitähän RAL-sävyä se suunnilleen vastaa?

Sain vanteet takaisin puhalluksesta ja ihan siistiltä vaikuttaa. Muutamaa syvempää kuoppaa pitänee ehkä pakkeloida ennen pintaväriä, jollaiseksi valikoitui Normadur 65 HS sävyllä RAL 7035. Pari uutta rengasta tuli myös hankittua.
Tänään ohjelmassa ajokorkeuden säätöä. Varsinkin keula oli ollut jo pitkään aivan liian korkealla joten lokasiipi pois ja säätimen kimppuun. Siinä jousitusta jumpatessa huomasin myös, että vakaajan välitangon alemmassa nivelessä oli silminnähtävä klappi, ei kuulune asiaan?

Uusi ajokausi tekee tuloaan. Viime yönä satoi tosin 25cm lunta mutta melko nopeasti näyttäisi onneksi myös sulavan. Tarkoitus olisi osallistua huomiseen Vanhojen autojen Vappuparaatiin. Koekäytin autoa tallissa, täydensin nesteet ja renkaisiin ilmat. Tarkoitus oli pikku koeajollekin mennä mutta keliolosuhteiden vuoksi jääköön huomiseen. Autoa tavlen jäljiltä käyntiin sahatessa muistui taas mieleen että startti pyörittää kovin vaivaisesti vaikka akku on täynnä. Tämä on jo toinen startti autossa minun aikanani, molemmat olivat yhtä onnettomia. Onkohan joku sovittanut näihin modernimpaa käynnistysmoottoria?

Vappuparaatin osallistujalistaa kun katsoo on lähes tarpeellista, että viet eleganssia paikalle. Ei noissa amerikanraudoissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta ehkä yksi D vähän raikastaa ilmapiiriä.

Ja harmittaa miksen itse ilmoittautunut, vaivaiset 2x 2cv on listalla

Joo, oli ranskikset aika vähissä. 200 kulkuneuvon joukossa 3 sitikkaa, 2 pösöä ja 1 rellu. Väkeä oli saapunut paikalle aivan mielettömästi ja fiilis oli kyllä kohdallaan siinä letkassa ajellessa. Auto toimi yllättävän hienosti, tavallisesti on aina teettänyt jotain remonttia ennen kevään ensimmäisiä ajoja. Saapa nähdä mitä tässä saisi aikaiseksi.

Ranskalainen Visiitti oli tänä vuonna Orivedellä ja reissu sujui lähestulkoon selkkauksitta. Paluumatkalla nimittäin tuo vuosi sitten ilmentynyt nykiminen kovemman kuormituksen jälkeen alkoi taas, paheten loppua kohti. Käyn tässä jaakobinpainia itseni kanssa, että suhautetaanko taas paineilmalla moskat imusiivilästä takaisin tankkiin vai pitäisikö pureutua ongelman lähteeseen vähän syvällisemminkin?

Tänään oli meininki tehdä pieni katsastustarkastus, leimahan meni umpeen jo kuun vaihteessa. Käynnistymisen jälkeen konehuoneesta kantautui jälleen tuttu kolahtelu, ikään kuin pitäisi vasaraa löysästi varren päästä kiinni ja päästäisi sen pomppimaan jonkun jousen päällä. Voimakkaimmillaan tuo on joutokäynnillä, lakkaa kun kierroksia nostaa. Ääni kuuluu mielestäni hydrauliikan keskipakosäätimestä, onko tuttu ilmiö kenellekään? Tänään kolkotus jopa jatkui kymmenisen sekuntia sammuttamisen jälkeen kun kaikki osat olivat jo pysähtyneet.

Toinen melko akuutti vika ilmeni myös. Hydraulipumpun akselin suunnalta tuli nestettä tahdilla pari tippaa sekunnissa. Tuo kun vielä mukavasti noruu oikean etujarrun päälle niin melko selkeästi autolla ei nyt tarvitse ajaa yhtikäs mihinkään. Otin pumpun jo irti, vaikuttaisi vuoto olevan kotelon ja päätykappaleen välisestä o-rengasliitoksesta. Uuden tehdaskunnostetun pumpun hinta on melkoisen hapan joten etsiskellään nyt ensi hätään toimivaa käytettyä.

Löytyi hyväkuntoiseksi väitetty käytetty hudraulipumppu, tosin arvossaan ovat nämäkin jo nyt, hintatason pH oli jossain 2:n paikkeilla Hihnapyörä pitää vielä vaihtaa 3-uraiseen vanhasta nyysittyyn. Keskipakosäätimen puslat olivat aivan soseena joten pyöräytin joutessani sorvilla nylonista pari uutta joilla kapistus istuu aloillaan paljon nätimmin. Ehkäpä edellisessä viestissä mainittu melupäästö johtui säätimen irrallaan olosta ja mahdollisesti lopuillaan olevan varaajapallon aiheuttamasta kombinaatiosta. Sekin täytynee tässä vaihtaa.

Maalasin pumpun ja asennusvaiheessa vasta huomasin että imuputki onkin hiukan eri kohdassa kuin edellisessä. Imuletku oli liian lyhyt uuteen paikkaan joten asennukseen tuli pieni tauko. Täältä landelta kun ei sunnuntaisin mistään kyseista tavaraa saa. Väliajalla päätin vihdoin kiinnittää ties kuinka monta vuotta sitten irronneen takakuraläpän ja toisen puolen koko sisälokasuojan. Olivat irronneet kun peruutin autolla vaikka se ei ollut ajokorkeudessa. Samalla kun takalokarit olivat irti, paikkailin hiukan ruostesuojausta.

Uusi letku löytyi tänään. Se ei tietty ole yhtä hieno kuin se alkuperäinen punaraitainen jossa on neljä harjannetta, mutta hankasin sentään santapaperilla tekstit pois ettei nyt ihan hyppää silmään. Samalla tuli öljyn imusiivilä pestyä. Luritin pumppuun Biosafea siemeneksi ja käyntiin. Hetken odottelun jälkeen auto nousi kuin nousikin maasta eikä öljyä tursunut mistään joten ilmeisesti remppa onnistui. Ilmasin vielä systeemin kolmesta eri paikasta ja pesin konehuoneen sekä lopuksi koko auton. Jokohan sitä kohta leimalle..?

Auto tulikin katsastettua huomautuksitta pian edellisen postauksen jälkeen. Pumpun vaihdon ja keskipakosäätimen puslituksen jälkeen ei olekaan kuulunut sitä omituista napsahtelua enää. Polttoainesuodattimen vaihdoin, koska edellinen oli melkoisen täynnä ruostemoskaa ja nythän auto vaikuttaisi toimivan oikein hyvin. Tänään poikkesin Tampereen Mustassalahdessa jossa vanhat autot kokoontuvat aina keskiviikkoisin. Viereiseen ruutuun osui Jaaaag E-type V12 Roadster mutta väittäisin että DS:n ympärillä pyöri enemmän porukkaa

Kauden ajelut taisikin olla siinä. Ei mahtanut tulla kuin reilu 300 km kaikkiaan. Yhtenä päivänä autoa tallista siirtäessä tuo omituinen hydrauliikan pong-pong ääni palasi. Kuuluu siis jopa moottorin sammuttamisen jälkeen. Vaihteenvalitsin vavahtelee äänen tahtiin ja sitä hiukan siirtämällä ääni lakkaa. Mikähän voisi aiheuttaa?

Autoa on kiusannut koko omistukseni ajan ja ilmeisesti jo vähän kauemminkin, roikkuva kattoverhoilu. Aloin tänään paremman tekemisen puutteessa napsimaan tuota irti. Tumman harmaa topattu kangas on joskus liimattu alla olevan vanhemman kattoverhoilun päälle, ja tämän kattolevyä vasten olevan kerroksen vaahtomuovit ovat murentuneet. Siitä syystä kangas on ollut kiinni vain reunoilta. Ajattelin nyt tehdä raskaamman kautta, eli katto irti ja kunnon putsaus. Samalla pääsee eroon inhasta sikaflex-mönjästä katon reunoilla ja voisipa itse asiassa katon maalatakin nyt.

Galluppia: Omasta mielestäni auton värinen harmaa katto tekee kokonaisuudesta aika tylsän näköisen. Auton alkuperäinen sävy on Gris Palladium ja sen kanssa kuuluisi musta tai hopea katto. Kumpikaan ei lukeudu suosikkeihini eikä auton nykyinen värikään ole enää täysin alkuperäistä sävyä. Valkoinen miellyttäisi ehkä eniten. Vuonna 1966 sellainen oli kyllä saatavilla tiettyjen korinvärien yhteydessä. Mitä mieltä on raati?

Auton luonnonvalossa nähneenä sanoisin, että sellainen kermaan (ruskeahkoon, ei keltaiseen) hennosti taittuva valkoinen voisi kyllä sopia? Ihan blanco-valkea ei ehkä niinkään... Mjaku-asioita. Miten olisi viinin-/tummanpunainen oikein rohkeana vetona?

Musta

Hyviä ehdotuksia, katsotaan kuinka käy. Katto on jo irti, kiikutan maalarille parhaassa tapauksessa vielä ennen Joulua. Hiukan pähkimistä on aiheuttanut, että kannattaisiko katto maalata vai verhoilla ensin. Ehkä maalipinnan suojaus verhoilun ajaksi on kuitenkin helpompaa kuin koveran sisäpinnan tilkitseminen maalisumun ja hiontapölyjen torppaamiseksi. katon tiivisteet ja muuta pientä sälää tuli myös tilattua joku aika sitten. Toimittajaksi valikoitui uusi tuttavuus minulle, Citroen Classics tuolta Brittein saarelta.
Laitetaan nyt erikoisuuden vuoksi oikein kuvakin työmaalta, vaikka onkin melko suttuinen (siis kuva, ehkä myös miljöö)

Luumu tai joku tumma minunkin mielestäni, googlen kuvia katsellessa mikään vaaleakattoinen tuossa harmaassa ei miellyttänyt mun silmää (olen tottunut olemaan mielipiteideni kanssa yksin ).

Kyllä se lievästi taitettu valkoinen (kerma,norsunluu,vanilja,eggshell) on lähinnä ollut mielessä mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Nyt mielipidevaikuttaminen uusille kierroksille! Lupaan tarjota toteutunutta väriä ehdottaneelle virvokkeen jossain tulevassa tapahtumassa.

Kannattaa värittää siten että omat silmät ei särje joka kerta kun ajoneuvon näkee, muiden mielipiteistä veisaisin 5. Mutta silti Cactuksen luumunvärinen ehkä hiukan lakalla helmenvalkoiseen taittaen (flaketyyppinen mutta ei niin paljon). Tai ehkä lakassa vois olla jopa toi perusväri gris palladium, ruudulta on hankala erottaa onko se tarpeeksi kirkas erottuakseen tummasta taustasta.