80-luvun jälkeen olin selväjärkisten joukossa n. 30 vuotta. Sitten se taas iski. Oli uusintaottelun aika, D-malli vs. omistaja. Etsin autoa pitkään ja 2014 syksyllä sellainen löytyi, Ranskasta. Ei kun paikalle, valittavissa oli 2 kpl , 1 23 IE ja D Super 5, molemmat vm. 1974. Onneksi reissu onnistui työmatkan yhteydessä.

Autot eivät olleet Citroen pajan omia vaan he myivät niitä asiakkaan piikkiin. Ie ei innostanut lähinnä siihen tehtyjen muutosten vuoksi ja toinen tekijä oli ruoste, ei paha mutta halusin välttää hitsihommia. D Super 5 puolestaan oli sisätiloiltaan, vaikka nahkapenkit omasikin, huomattavasti karumpi ja kulahtaneempi. Ehkä nostalgiasyistä ja muutenkin terveemmän alustan takia aloin paikallaolijoiden hämmästykseksi purkaa autoa pajan parkkipaikalle. Irrottelin lokarit takaa, toisen etulokarin, takapenkit, tankin suojapellin... Huomasin Dinitrol tarrat ( 3 kpl ) takalasissa ), kasasin auton ja hetken tinkaamisen jälkeen tein Fransmannin kanssa ehdollisen kaupan koeajon jälkeen. Maksaisin auton Suomeen päästyäni ja jos sopuun päästäisiin hinnasta haluaisin paikalla tehtäväksi eri hinnasta "pientä remonttia". Auto jäi siis Ranskaan. Hinnaltaan auto suomalaisia D-malleja edullisempi. Tässä vaiheessa.

Tämä "pieni remontti" sisälsi aluksi kannen l. mm. venttiilien laiton mutta kun kuvat projektista sain oli halvin vaihtoehto laittaa koko kone. Se kävi koeajon aikana varsin hyvin mutta puristusmittaus ja kannen irrotus paljasti yhden ylikokoon XL hoonautuneen sylinteriputken. D 5 5 - uusi omistaja 0.
Kone irti ja samalla uusi kytkin, uusi startti, uusi laturi ja uusi syyläri. Taidan vaihdattaa samalla uudet letkutkin... D5 10- uusi omistaja 0. Uudet putket, laakerit kansi, tiivisteet yms. ja kasaan sekä nokalle. Tämän jälkeen se ei ollut edullisempi.

Hain auton keväällä 2015, ajamalla. Kevään lomahetki sujui kaverini kanssa hienosti. Pari kertaa pysähdyimme säätämän sytkää myöhäisemälle mutta muutoin matka sujui hienosti. Matkaa kertyi n. 2500 km ilman öljyn kulutusta tai litkun lisäämisä. Keskikulutus 10 L / 100 km.
Kesällä ajoin toisen 2500 km ja ainut vika oli kaasari, korjaaminen oli helppoa, väljä läppäakseli holkitettiin uusiksi, uudet tiivisteet, pintakaasulla tapahtuva kilistäminen hävisi ja auto alkoi vetää kuin juhta, lienee muukin ultraääni yms, käsittely auttanut osaltaan. Kustannukset 60 € 10-1

Syksyllä päätin ottaa autosta kostoksi tyrmäysvoiton. Purin auton palasiksi ( pellit, katto, sisusta...) Ovipanelien irrotuksen jälkeen päätin hyökätä lisää ja puhallutin kaikki auton pellit lasimurskalla, sisältä ja päältä. Konepelti ei uskallettu puhaltaa, edes soodalla, oli liikaa riskiä siitä, että lurpahtaa koko "pelti " l. alumiini. Ilokseni huomasin rungon täysin terveeksi, kki. kotelot olivat vielä paksun Dinitrolin peitossa, käytännössä kuin uudet. 10-5.

Puhalluksen jälkeen oli selvää, että auton oikea puoli oli varsin hyvä ja vasemmalla ( siis ulkopellit ) tilanne oli paljon huonompi. Oikeaa etulokariin tuli uusi alaosa, kiinnike, etuoveen uusi skini, takaoveen mm. uusi tiivistelista...
Peltityöt jätin näiltä osin ammattilaiselle. Eyeball products Orivedeltä hoiti hommat hienosti ja kustannukset olivat kohtuulliset.

Tämähän on kohta valmis, ei puutu kuin maali, Brun Scarabee, edellisen omistamani D Super 5:n mukaan,( muita hyviä ehdotuksia ?). "Vähän" kokoamista, sisustyöt, katon asennus, kojelaudan entisöintiä ja muuta pientä.

Kuvia tulossa.

Mikä on sisätilojen väri?
Tämä on upea, mikäli toimii jotenkin sisustan kanssa yhteen.

Mulla on parinsadan kuvan kirja erilaisista D-malleista ja niitä kuvia katsellessa en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen mikä on paras väri D-malliin. Sen sijaan olenkin miettinyt niiden kuvien pohjalta, että aika tyypillisesti ajossa olevat D-mallit ovat jokseenkin puunattuja ja originaaleja asultaan. Siksipä ehkä haastaisinkin löytämään tyylikkään värin Citroen-maalikirjan ulkopuolelta ja naittamaan sen vanhan D-ajokin kanssa yhteen välittämättä ympäristön lausunnoista. D mallina rikkoi aikoinaan rajoja, joten miksei myös D:n rajoja saisi rikkoa edes maltillisesti?

Tässä häilytään sen välillä, yrittääkö ns. kunnioittaa vanhaa l. alkuperäisiä värejä vai käyttääkö muita värejä ?
Tuo ehdotettu punainen on kieltämättä myös upea. Le Nuancierin / nuancier imaginaire alta löytyi Vert de Bangkok, olisiko liian rohkea veto ?
Sisustus ei aiheuta vielä ongelmaa kun ei ole kuin mustat nahkapenkit joista todennäköisesti luovun ja siirryn kankaaseen.

Kunhan väri on tuolta aikakaudelta en usko, että paljon pieleen menee ?

Vaikka itse tykkään että jokainen tekee autostaa juuri sen värisen ja mallisen kuin haluaa, niin kyllä se vain omaan silmään kuitenkin käy parhaiten nuo citikan omasta värikartasta poimitut sävyt.
Sieltä juuri joku sininen, vihreä tai muu, runsaspigmenttinen sävy toimii aina.

Ja tosiaan, hienoa kuulla "järkiin palaamisesta"

Eikun mukaan Toukokuiseen D-Paraatiin jos ehtii saada nippuun!
Jos ei ehdi niin viimeistään seuraavaan D-miittiin.