Kotiutin tänään kuvassa näkyvän auton. Autokuumeilu on pyörinyt viime kuukausina siihen malliin, että mietin pitkään talouden käyttödieselin vaihtamista tehokkaampaan, kun on noita bensasitikoita jo liikaa. Arvottuani eri merkkejä ja malleja törmäsin sattumalta tähän ja ostin sitten luonnollisesti yhden bensasitikan lisää. Ei vaan voi mitään, olen ykköskoppaisten ceevitosten mies henkeen, vereen ja loppuun asti. Miksi ostaa uudempi ja järkevämpi dieselauto, tai edes kakkos- tai kolmoskoppainen vitonen, kun nyt löytyi se alkupään kuuvetonen, jota olen liian pitkään haikaillut.
Sanottakoon ensiksi, että V6:ssa täyttyvät juuri ne seikat, mitä olen muissa C5:n koneissa poikkeuksetta kaivannut. Sivistynyt rauhallisuus, joka vaihtuu tarvittaessa kuuden sylinterin hulluun raivoon, ja jossa kierrosten yltyminen ei kuulosta mopoa kiihdyttelevältä hyttyseltä vaan kaasun runttaaminen pohjaan antaa palautteena rauhallisen, mutta vahvan huminan huomaamattoman taustamurinan saattelemana. En tarvitse loputtoman suurta käyttötehoa vaan moottorin ja voimalinjan, jonka luonne on nautittavan vaivaton ja välitön. Vanha hyvä ZF:n nelonen ei käytä aikaa vaihteiden arpomiseen, koska vähästä on helppo valita, jolloin auto saa rauhassa kiihtyä. Jos olisin jahkaillut vähemmän, olisin ostanut tällaisen jo ajat sitten.
Tämä yksilö on lähes yhtä siisti kuin uutena, vaikka ikää on tasan 20 vuotta. Pelleissä ei ole naarmuja eikä klommoja, ainoastaan yksi pesurinläppä puuttuu. Kilometrejäkään ei ole mittarissa kuin 185 tuhatta, eli autolla on ajettu jopa alle 10tkm vuodessa. Myös ESP löytyy, mikä on tämän kanssa hyödyllinen: kotimatkalla oli sen verran liukasta, että kun vähän koski kaasuun, ajonvakautuksen valo paistoi kuin neonvalo. C5:n normisähköheebelit toimivat takalasinlämmitintä myöden ja xenonienkin umpiot ovat kirkkaat eivätkä samentuneet. Jopa ovien tiivisteet ovat oudon hyvässä kunnossa. Käsijarrukaan ei ole jumissa. Muutamat oireet, kuten lämppärin lämmönsäätöläppien epämääräinen käyttäytyminen, toimimaton ajotietokoneen nappi, tai yhden oven pätkivät johdot haitarin sisällä ovat tuttua kamaa C5:sten kanssa leikkineelle ja korjaukset voi hoitaa rutiinilla vaikka silmät ummessa.
V6 on kauttaaltaan hienostuneempi. Jarrutuntuma on erilainen. Muuttuvatehosteinen ohjaus tottakai erottuu edukseen. Jousituksessa on selvästi eri tuntuma kuin muissa ajamissani C5:ssa. Tähän koneeseen ainoa oikea korimalli on Berline, joka on paitsi virtaviivaisempi myös Breakia selvästi hiljaisempi.
Päivittelen tähän ketjuun auton taipaleella vastaantulevia korjauksia ja kommervenkkejä. Katsotaan, jos osoittautuu hyväksi yksilöksi, niin uusitaan sitä mukaa kaikkea järkevää ja järjetöntä. Pistän nyt aluksi etupään nivelet ja puslat tilaukseen, ja tämän yksilön kohdalla rengastus pitää myös hoitaa kuntoon. Ja koitan etsiä niitä pesurinläppiä jostain. Uusia saisi reilulla kolmellakympillä. Aika paljon parista muovilevystä.
Jos patonkilaisilla on vinkkejä V6-osista, joita kannattaa jemmata talteen, niin saa listata. Normaalit C5-I:n osatarpeet onkin aika hyvin tiedossa.
| Liitteet: |
|
IMG_20210220_160527.jpg [ 116.08 KiB | Katsottu 19227 kertaa ] |
|
IMG_20210220_160515.jpg [ 115.65 KiB | Katsottu 19227 kertaa ] |
|
IMG_20210220_160509.jpg [ 116.55 KiB | Katsottu 19227 kertaa ] |
Kyllähän se hienosti vaihtaa, kunhan ensin keksii, mille vaihteelle 
Yhtään ei osunut kohdalle (tai tahtotila ei ollut riittävän korkea) ja harrasteautoille ei oikein ole enempää tilaa saati aikaa nykyään.
Auto oli kuitenkin täysin käyttökunnossa kaikin puolin ja paremmin varusteltu kuin ilmoituksen perusteella osasin odottaa. Nyt odottelen, että saan sen nosturille tutkittavaksi ja vaihdettua kolisevat alapallon/koiranluut. Ja takakonttiin pari varapuolaa motonetistä... Aiempi muhku saa lainata kuukalle talvirenkaat loppukautta varten, koska vain ajamallahan ne viat selviävät.
