Kävimme eilen melkein koko perhe (2 aikuista, 1 lapsi, 2 koiraa) pienellä vappuajelulla vm. 1974 Väärämmerkkisellä, koska Sätkän leimaaminen on kaiken säätämisen keskellä jäänyt ja C5 vaan tuntui turhan tylsältä. Puolustukseksi sanottakoon, että matkasimme paitsi morjestamaan mukavia ihmisiä ja kahvittelemaan heidän kanssaan, niin myös katsomaan yhtä BX:ää.

Matkalla poikkesimme Helvetinjärven kansallispuistossa eväitä nauttimassa ja jostain syystä vaimo halusi ajaa sieltä eteenpäin. Minähän sulloin siis pienen ruhoni (193cm/100kg) takapenkille koirien seuraksi. Voin vakuuttaa, että tunnelma oli katossa, vaikka Väärämmerkkisellä liikuttiinkin.

Ei ole tuulesta temmattua, että nykypäivän autot ovat kaikki sellaista harmaata massaa, myös Citroënit. Helvetinjärven ruotavaurioiset tiet muistuttivat neljän vuosikymmenen takaisesta maailmasta, jossa Sitikan matkustusmukavuus oli aivan toiselta planeetalta muihin peltilehmiin verrattuna. Siinä missä Väärämmerkkisessä tunsi routaheitossa takapuolensa tapaavan auton lattiaa ja hetkeä myöhemmin päänsä kattoa, olisi Citroënilla kuljettu eleettömän tasaisesti.

Illalla tarkastin vielä vanhasta Tekniikan Maailmasta (vuoden 1978 numerosta tosin) autojen hintatietoja saadaksen vähän kuvaa sitä, mitä tämän Väärämmerkkisen hinnalla olisi saanut. Tämä Suomessa kasattu pulkka maksoi 34500mk, kun Sätkä olisi irronnut 18000 markalla. Viisi tonnia lisää pistämällä olisi saanut halvimman Geesun ja taatusti paremmat kyydit. CX:t olivat tietysti ihan omassa hintaluokassaan, joten niihin ei ehkä ole korrektia verrata.

Voi siis aidosti hämmästellä, miksi tällaista Väärämmerkkistä ylipäätään myytiin, kun mukavampaakin olisi ollut tarjolla. Mutta sitten mieleen palaa se, ettei ranskalaisten autojen maine ollut tuolloin ihan tuulesta temmattu ja vaatiihan se tekniikka hieman enemmän ajattelemista, kuin tuollaisen perusyksinkertaisen pulkan kanssa puljaaminen.

Älkää ymmärtäkö väärin, pidän tuosta Väärämmerkkisestä, ja muistakin pihassani olevista kärryistä. Niitten kanssa saa tehdä aikamatkoja ja kaihoisasti muistella niitä oman lapsuuden autoretkiä. Kyllä nykyajan kakaroilla on helppoa!

Tälläisiä juttuja on mukava lukea, mutta mikset kerro mistä autosta on kyse? Ei se nyt niin kauheasti voi hävettää jos kerran ajelulle uskalsit.

Piti viljelemäni vihjeitä tarinan sekaan, mutta se V4 jäi näemmä uupumaan. Ysikutonen Saappihan kyseessä on, ei se mikään salaisuus ole.

Tämäkin tarina päättyi onnellisesti. Arvatkaa, kumpi osti, ja kumpi myi...

Melkein meni punkut väärään kurkkuun tämän kuvan nähdessäni

Nikottelin minäkin täällä. Niitä kun oli lisääkin.

Ihan selvästikin vasemmanpuoleinen henkilö on ostaja ja oikealla on myyjä. Perustelut: oikieanpuoleinen henkilö nauraa kun pääsi ongelma jätteestä eroon ja vasemmanpuoleinen henkilö tajusi juuri ostaneesa noin 1100kg ongelmajätettä

Noin sen täytyy olla.
Punainen paita vielä sopii takana olevan rättärin väriin ja sillä pääsee huimaa vauhtia pakenemaan paikalta.