Jätin tänään C6:n takuukorjaukseen (juuri vaihdettu etujousisylinteri vuotaa) ja kun lähdin jalkamiehenä Veholta köpittelemään poikkeensa, tuli mieleen käydä taksia odotellessa katsastamassa viereisen Renault-liikkeen tarjonta. Kävellä lopsuttelin nahkapohjakengissä ja Rado ranteessa myyntitiskille ja heitin vanhimman ja pomoimman näköiselle krakakaulalle:

"Jätin tuohon naapuriin C6:n huoltoon. Mikäs on Renaultin vastine tuolle jo edesmenneelle PSA-autolle tai onko sellaista?"

Mies aloitti pitkän puheenvuoron, joka alkoi jotakuinkin näin: "Jaa C6 on hieno auto, tunnen sen kyllä, minulla oli puolenkymmentä vuotta sitten työsuhdeautona sen diisselimalli. Bensahan sinulla kellosta päätellen on? Joo, niin arvelinkin. No, nythän on tullut markkinoille ihan tupituore Renaultin Talisman, joka on Vel Satisin henkinen jälkeläinen ja ihan oikea Sedan-tyypin auto eikä mikään tila-auto/kaupunkimaasturiviritys. Nyt koeajolle!"

Estelin muodon vuoksi ja sanoin että Taksi on pihassa ihan justiinsa, näitä vastalauseita myyntitykki ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa varsinkaan kun oli nähnyt ja tunnistanut Barracuda-kenkäni.

Koeajettavaksi versioksi valikoitui malliston huippu ja "tehotykki", 1.6 bensaturbolla (200hv/300NM) hönkivä DSG-automaattivaihteinen Initiale Paris-luksusmalli. Mennäänpä ensimmäiseksi varusteisiin, vaihtelun vuoksi:
- ilmastoidut ja hierovat nahkapenkit (mutta ei shiatsu niinkuin Lexuksessa, vain ristiselän alueen pumppaus ja ylös-alas liike)
- kaistavaroitin (toimii äänellä eikä tärinällä niinkuin C6:ssa)
- adaptiivinen iskunvaimennus (joka olikin se syy että halusin tätä koeajaa, esim Peugeothan ei tällaista tarjoaa enää missään mallissaan).
- laajakulmainen peruutuskamera ja lisäksi piiparit myös auton kyljissä
- aktiivinen nelipyöräohjaus
- täysin LEDistetyt valot, myös kaukovalot; valojen adaptiivisuutta ei päässyt kokeilemaan kun on aurinkoinen päivä ja päivä kellonajankin puolesta.

Pahimmat puutteet varustelussa olivat adaptiivisen vakionopeustutkan puute sekä sähköratin puute. En tullut tarkistaneeksi oliko sähkötoiminen peräkontin luukun sulkeminen - toivotaan että oli, muutenhan vajotaan jo aivan kansanomaiselle tasolle.

Ja ei kun vaihdekeppi D-asentoon ja liikkeelle. Sähköinen käsijarru kytkeytyy automaattisesti pois, mutta heti huomaan että tunnelma kabiinissa on varsin tiivis ellei jopa ahdas. Monissa nykyautoissa, isoissakin, kuljettaja istuu ikään kuin ammeessa jossa verhoilu ympäröi lähietäisyydeltä niin jalkoja, käsiä kuin vartaloa. Tästä en pidä, C6:ssakin on enemmän tilaa.

Ajo jatkuu merkkiesiintymön risteykseen ja heti panen merkille, että näkyvyys ulospäin on tavanomaisen nykyauton luokkaa eli suoraan sanottuna huono. Korkealla olevat ikkunalinjat ja paksuhko A-pilari tekevät sen että päätä pitää ihan liikuttaa sivusuunnassa nähdäkseen onko suojatiellä ketään. No, en anna tämänkään masentaa vaan kiihdytän moottoriliikennetielle jossa rajoitus on 110 - virallisia moottoriteitä ei Virossa olekaan.

Neloskoneen pörinä tulee hienonhienona läpi eikä herätä kaunotunteita, hyvin värinättömäksi se on kuitenkin saatu ja Rellun tuore kaksoiskytkinvaihteisto vaihtaa ainakin näin uunituoreena sulavasti, melkein mutta ei aivan oikean nykyautomaatin sulavuuteen päästään. Keskikierrosten tehoa ja kiihtyvyyden tunnetta on enemmän kuin bensa-C6:ssa vaikka siellä vain 1.6-kone jyllää. Mitään kaasu pohjassa kiihdytyksiä en rupea repimään, ei kuulu tyyliin, niinpä robottiautomaatti vaihtaa nakuttelee aina alle neljän tuhannen kierroksen isompaa pesään.

Päästäkseni ajamaan vapaammin teen U-käännöksen moottoriliikennetiellä (laillista Virossa ja erikseen U-käännösyhteiskaistat keskellä "motaria" mikä hämmentää monia Suomalaisia, vasemmalta kaistaltahan tuonne U-käännösyhdykkeelle poistutaan...). Ai perhana kun on pieni kääntöympyrä, pyörähtää tuon nelipyöräohjauksen avulla melkein paikallaan! Kääntöympyrä puskureista mitattuna lienee metrin parikin pienempi kuin C6:ssa jolla on suuri merkitys kaupunkioloissa.

Tällään ei-adaptiviseen vakionopeussäätimeen 112 km/h ja rupean makustelemaan ja tunnustelemaan alustaa ja ohjausta. Ohjaus on sanoisinko Passatmainen, mitään huonoa tai hyvää siitä ei osaa suoraan ajaessa sanoa. Keskialue ei ole tunnokas, auto ei ole ihan suuntavakaa mutta ei kyllä erikseen vaeltelekaan. C6 kulkee suorempaan ja ohjauksessa on herkempi eli kevyempi tunne kuin tässä Rellunpojassa. Tässä mallissa vakiona olevat 19 tuuman vanteen makkarankuorien paksuisilla kumeillaan varmasti vaikuttavat niin tähän kuin jousituksenkin mukavuuteen hyvinkin negatiivisesti, halvempia malleja saisi 17-tuumaisillakin...

Askartelen 8-tuumaisen kosketusnäytön menuista työläästi jousituksen Comfort-asentoon, onnistuuhan se lopuksi kun löytää oikean menun (Main->Personal->Driving dynamics -> Advanced -> Suspension -> Comfort, heh heh... Vaikutus on selvä, vähän kuin pudottaisi C6:n sport-asennosta normaaliasentoon. Jousitus on parempi kuin passatissa tai c5:ssä mutta paljonkin kovempi ja huonompi kuin C6:ssa, paitsi tien terävissä leikkauksissa joissa ollaan hyvällä pintapehmeystasolla ja hyvinkin C6-luokassa. Mutta ei siinä tule sitä TGV-tunnetta mikä C6:lla tai XJ-Jagella hyvällä tiellä tulee. Joku voisi vieläkin kutsua jousitusta "jämäkäksi", kun taas saksanseisojien koulukunnan kannattajien mielessä tämä voi jo olla "vellova". Kompromissia Renault on tässä hakenut, kaikki pyritään miellyttämään eikä niinollen ketään miellytetä oikein paljoa...

Melutaso on pieni pettymys, jälleen osittain 19-tuumaisista kiekoista johtuva. Rengasmelua on paljon enemmän kuin C6:ssa, muita hälyääniä ei oikeastaan kuulu. Tuo rengasmelun "Kohinan" tapainen ääni ei ole niin epämiellyttävä kuin joidenkin autojen rengaskumina, tässä ei ole bassomelua paljoakaan mukana- joka tapauksessa niin melumittarin kuin korvan kertomana pykälää paria meluisampi kuin 10 vuotta vanha, 300.000 ajettu bensa-C6.

Koeajon lopussa leikittelen vielä jarruilla ja ne ovat mielenkiintoiset - herkimmät eli pienimmän poljinvoiman jarrut vakioautossa joita olen tähän mennessä kokeillut. Jarrua ei kestä kuin hipaista niin ne "imaisevat" kiinni joka ei ole kovinkaan miellyttävä tunne, tuntuu kuin jarrutusvoima lisääntyisi vaikka poljinvoima pysyy samana. No, kyllähän näihin varmasti tottuisi, eikä ainakaan kenkänpohja kulu jarrutellessa.

Yhteenvetona koeajon jälkeen huomaan ajettelevani, että olipas siinä auto joka ei herättänyt mitään tunteita. Nelipyöräohjauksen aiheuttama pieni kääntösäde oli oikeastaan ainoa "hauska" juttu, muuten kaikki jotenkin tuntui peruskauralta eikä edes kovin maittavalta peruskauralta. Tämä auto ei edes puhunut ranskaksi kuskille koko ajan kaikenlaista hauskaa tai nuhtelevaa niinkuin vuosikymmentä vanhemmat Renaultin huippumallit.

Kyllä Vel Satis sentään...

Tässä se tärkein olikin, ja noi Talismanin sisätilat, egoni ei vaan kestä autoa josta pitää ängetä pää vinksallaan pihalle

Nyt on taas aivan pakko!
Tuolla habituksella ja vaihtoautolla olisin vienyt tarkastelemaan Twingoa ja kysynyt, miten pitkän maksuajan tarvitsette välirahalle?

Itse asiassa uusi takamoottorinen twingo on mielenkiintoinen pikkuauto, sellaista ranskalaista innovatiivisuutta mikä sitikalta nykyään puuttuu. Jos siitä joskus joku renault sport-tehomalli tulee voisin hyvin haksahtaa.

Mutta... millä habituksella? Ettei nyt vaan tarkoiteta sitä remonttivideota jossa kalju paistaa... ei se näy alaviistosta katsottuna.

Vaimo raahasi tuollaiseen jonkinlaiseen tyylianalyysiin minut jossa ammattimaiset koreograafit arviovat ihmisen ulkonäön ja millaisia vaatteita muka pitäisi käyttää. Arvioksi minun ulkonäöstäni tuli "ystävällisen näköinen", en tiedä pitäiskö ottaa kohteliaisuutena vai hattuiluna...

Muuten se ystävällinen pomoäijä joka minua palveli ja koeajatti näytti käyntikortin mukaan olevan "suurasiakkaiden kaupan johtaja". Haistoiko...?

Niin alas toivottavasti en tule koskaan vajoamaan, että arvostelisin kenenkään ulkonäköä. Se kuitenkin, että mainitsit ranteessasi olevan Rado kellon ja jaloissasi olevat Barracuda kengät sai hymähtämään ja huomioin, ettei se tehnyt ainakaan minuun vaikutusta, mitä olit sillä tavoitellut. Ehkä kuitenkin johonkin muuhun kyllä ja sai hänen tekemään laineita ja ampumaan raketteja. Suon sen kuitenkin sinulle mielihyvin, jos se mieltäsi hivelee, enkä kysy onko järkeä?

Toimimme kaikki omalla tavallamme. Itse en ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi esim. kertoa omistuksessani olevia autoja tai edes merkittäviä ex autojani, mutta tiedä, miten riehaannun, jos autovero poistuu vuodenvaihteessa?

Täsmälleen se vaikutus jota tavoittelin! Et ilmeisesti ole lukenut noita (ei niin lukuisia) haastatteluitani lehtiartikkeleista ja siten et myöskään ole todennut että olen piinallisen rehellinen niin taloudellisen tilanteeni kuin leveilynhalunikin suhteen. Hulluhan leveilee muuten kuin pelleillessään tonnin parin kelloilla tai kengillä... sillä tekstillä asetetaan tarinaan vire, siitä on kysymys, noin tyylisuunnallis-filoloogillisesti.

Olipa taas viihdyttävä koeajoraportti. Kyllä jääpi Teknikens Världin toimittajat toiseksi. Näissä Jekkerin jutuissa sisältöä tärkeämpää on tarina ja sitä tarinaa luodaan juuri näillä "Hadoilla", "Barracudilla" "sikariklubeilla" yms. Leveilyksi tai kehumiseksi niitä ei mielestäni voi/pidä ottaa. Hyvin kirjoitettua tekstiä on mukava lukea aiheesta riippumatta.

Ps. Jekkeri, Twingosta on joku "tehomalli" jo. Internetistä löytyy lisätietoja. Esim. tiältä: http://www.moottori.fi/ajoneuvot/jutut/ ... twingo-gt/

Tällaista tarinaa on kyllä tullut kuultua myös DS/SM -jarruista, jotkut ovat vielä BX/XM/Xantiankin jarruista samaa kertoneet. Itse ehkä jo tottunut niihin, kun "tavallisen auton" jarrut tuntuvat oudoilta, niin tuntumaltaan kuin liikematkaltaankin...

Vai onko Jekkeri pysynyt liian kauan erossa korkeapainejarruin varustetuista ajopeleistä, kun kokemukset ovat unohtuneet..?

Mullahan on Activa ajossa ja muistan kyllä aivan hyvin lehmäjarrut ds, sm- ja cx-malleistakin. Loppujen lopuksi poljinvoima jota lehmäjarrut vaativat ei niin kamalan pieni nykyjarruihin verrattuna ole, polkimen liikematkaa vaan on vähemmän. Ne hipaisemalla toimivat jarrut ovat vaan vertailua 70- ja 80-luvun tavallisiin autoihin, niihin verraten jokaisessa nykyautossa on hipaisujarrut.

Talismanin jarrut ovat sen sijaan sellaiset että kahden kilon pohjinvoimalla on abs kuivalla asvaltilla käytössä... kuten sanottu, poljinvoimaltaan pienimmät jarrut joita koskaan olen kokeillut. Liikematka sen sijaan ihan normaali joka tekee jarrujen käytöstä sitäkin omituisempaa.

Hekoheko! Talismania tuli tirkistelyä männäsuvella ranskanmaan lomalla. Mopoauto on mopoauto!

Pitäis varmaan käydä kokeilemassa jotakin nykyauton jarruja, että saisi vertailupohjaa. Ja mitata poljinvoimia näistä vanhemmista laitteista. Sekä rakennetusta viimeksi leimatusta, tehostamattomat "perinteiset" jarrut, vähintään riittävillä levyjarruilla joka nurkassa, aika kevyellä painamisella hidastuu reilusti, tuntuu että normijarrutukseen riittää kengän polkimelle asettelu, silti on helppo kontrolloida jarruvoimaa...

Jotain taas noista Sm:n jarruvoimista kertoo se, että monella väkkärällä olen osannut jarruttaa vasemmalla jalalla, mutta Sm:n kanssa se ei tahdo onnistua ilman että rengas vinkaisee ja vauhti toppaa kuin seinään, siitäkin huolimatta että kytkin on varsin kevytkäyttöinen. Tai sitten en vaan osaa, sekin on toki mahdollista...

Kyllähän toi Rellun Talisman ihan mielenkiintoinen on, tai oli ennen tätä koeajoraporttia, en osaa sanoa... Ainakin hieno mallinimi sille on keksitty.

Mitä noihin jarruihin tulee niin on ne kyllä erilaiset nyky-citikoissa verraten vaikkapa CX:ään. CX:llä jarruttaminen on helppoa, aina osuu oikea määrä voimaa tilanteeseen, vaikkei ne itse jarrut ihan sieltä tehokkaimmasta päästä olisikaan. Syyksi olen ajatellut tuota CX:n taipumusta laittaa vastaan jarrua tallovalle kengälle. Poljintuntuma on ikäänkuin progressiivinen vs. nykyauton "asento määrittää, tuntuma saa olla sama koko ajan" -tyyppiseen ratkaisuun.

Minä ainakin olen niin aivopessyt itseni CX:n jarrutuntumaan, että muilla jarruilla ajaminen on edelleen vähän jos nyt ei vaikeaa niin jotenkin keinotekoisen tuntuista.

Millaiset vilkkupainikkeet tuossa Talismanissa mahtaa olla?

Renault Talisman lienee tosiaan C6:n kilpailija, mutta kumpikaan niistä ei liene jekkerin tarkoittama, Eli Kiinassa on myynnissä luokkaa isompi Renault Talisman (Koreassa valmistettu) joka kilpailee isoissa sedaneissa siellä myytävän uuden kiinalaisen Citroen C6:n kanssa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Renault_Samsung_SM7

Kun taas Euroopassa myytävä Talisman onkin Renault Samsung SM6 ja tässä SM:llä ei ole taas mitään tekemistä Sitikan tai Maseratin kanssa, vaan pikemminkin Nissanin kanssa.

Jotenkin tuntuu että tehtaan virallinen historia unohtaa myös aika mielellään Korealaisen Renault Latituden ja puhuu vain Safraneista ja Lagunoista, Vel Satiksista...

Omasta mielestäni (suomessa ajettuna) ei Talisman pärjännyt melutasossa eikä mukavuudessa aivan edes C5 vastaan, joten C6 tuosta ei varmastikaan ole vastusta (C6 kyyti edelleen valitettavasti kokematta). Ihan kohtuullinen suoritus kuitenkin Renaultilta, mitään suurempaa vikaa autosta en keksinyt. Moottori-lehti taisi asettaa samalle viivalle Passatin kanssa taannoisessa vertailussa, joka varmasti on Rellun poikia miellyttävä vertailutulos.

Oli muuten piristävää lukea Moottori-lehdestä, että volkkaria ei sen kummemmin nostettu jakkaralle. Ennen lukemista arvelin, että koko jutusta tulisi yhtä teurastusta.

Talisman tuli Lagunan tilalle, ei sen yläpuolelle. Niinpä oikeita vertailukohtia Talismanille ovat esimerkiksi C5 ja Passat. C6:ta tulee verrata Vel Satikseen, sen kokoluokan autoa ei Renaultilla tällä hetkellä ole.

Ei se nyt aina noin suoraviivaisesti mene, tulihan C5:kin käytännössä Xantian ja XM:n molempien tilalle, ainakin omasta mielestäni C6 on sitten taas vähän XM:nkin yläpuolella.

Xantia ja ZX taas taisivat yhdessä korvata BX:n, toinen ylä- ja toinen alapuolella...

Merkillinen kommentti. Renault itse sanoo että Talisman korvaa niin Vel Satiksen seuraajan eli Latituden kuin Lagunankin, eli täsmälleen sama liikku kuin aikoinaan sitikalle xm/xantia - c5 ja pösöllä 407/607 - 508.

Kun kerran valmistaja sanoo että se on tämän hetken huippumalli ja vel satiksen seuraajan seuraaja, mihin sitä pitäisi verrata? C1:seen sitikkaan?

Veli Satiaisen voi oikeasti ostaakin vaikkei moinen ehkä enää käyttöautona menisikään mut mitä mä moisella Talismanilla tekisin?

Eikös se tuossa lainauksessa jo tullut esille, ja minustakin C5 vastaa aika hyvin (Euro)Talismanin autoluokkaa ja, kokoa ja hintojakin, isompi ero on vain että toinen on malli-ikänsä alkupuolella ja toinen loppupuolella. Tai miksei sitten vaikka DS5:een, joka on tosin jo lievästi kalliimpi kuin Talismanit. Mutta kaikkea tietysti voi vertailla... Hintaluokaltaan taitaisi C1 olla kuitenkin lähempänä euroTalismania kuin se jo lopetettu C6?

Ennustan kuitenkin Talismanille isompia myyntilukuja kuin C6:lle, luulen että päihittää jo ekan parin vuoden myynnillä koko C6:n tuotantoluvut (kiinalaisen uuden C6:n ja Kiinalaisen (isompi kuin euroTalisman) Talismanin luvuista ei ole heittää arviota).

Yritin löytää arkiston puolelta alkuperäiseen sitruunapatonkiin kirjoittamaani artikkelia, jossa vertailin tuliterää C5 V6:tta silloin puolenkymmentä vuotta vanhaan XM:n. En löytänyt, mutta muistan sen sisällön yleispiirteittäin. Tulokset ja loppupäätelmät olivat paljonkin samansuuntaisia kuin tuon Talismanin vertailussa C6:teen. Vanha tuntui paremmalta mutta uudessakin oli puolensa ja "uudet" ominaisuutensa.

Muistilokerosta 824B-12/2 löytyy tiedonjyvänen, jossa seisoo että Citroen olisi C5:ttä julkaistessaan ja XM:ääkin - ei vain Xantiaa - sillä korvatessaan todennut jossain lehdistömateriaalissa, että XM:n korvaaja olisi nimenomaan C5:n V6-mallit. Ja toden totta - kuten olen aikaisemmassa artikkeliketjussa tässä uudessa patongissakin artikuloinut, C5:n V6-painokset ovat tuntumaltaan ja hiljaisuudeltaan kaikilta osin erilaisia kuin nelipyttyiset läkättäjät, ero moottorin käytöksessä on vain pieni osa eri tuntumaa.

Nyt tietysti herää kysymys, että olisikohan Talismaaninkin osalta näin? Se kokeilemani tehomalli parhaalla varustelulla (Initiale Paris joka on pitkään ollut Rellun embleemi parhaalle varustelulle) korvaa Latituden ja Vel Satiksen ja toisaalta ne pikkukoneiset, kangaspenkkiset, ilman aktiivista iskunvaimennusta rullaavat kötteröt korvaavat Lagunan?

Voihan näistä keskustella, puntaroida ja pomeltaa.

Alkaa käytetyt Talismanit olemaan mielenkiintoisissa hinnoissa.

Jep.
Enää 5-10 vuotta niin meidän mamma ajaa talebania.

Ruotsissa oli viikonloppuna yksi Talisman myynnissä 98 000SEK.

Nyt "halvin ja paras" 110 000SEK eli 10 000€:n raja alkaa lähestymään. Veroja tuollaiseen varmaan tulisi 3000-4000€. Kovin montaa Talismania 2019 aikana ei ole Suomeen tuotu.

https://www.blocket.se/annons/kalmar/re ... n/88407556

Miulla on Talisman 1,6 dieseli, joku parempi versio kääntyvine takapyörineen, Vel Satis ja 3,0l 607 pösö joka on ehkä jopa kivempi kuin 3,0l C6 jota myöskin olen jonnii verran ajellut. Näistä jos sanoisin niin:
Talisman on vähän pettymys. Hieno on mutta ei lähellekkään niin hieno kuin Vel Satis. Eikä nyt puhuta tietenkään ulkonäöstä. Talismanissa on kaikkine hierontoineen yllättävän huono penkki. En tahdo saada siitä oikein hyvää istuma-asentoa. Eikä siinä ole esim. 607/C6 mahdollistavia asentoja säätimissäkään. Vaimoni sillä ajelee pääsääntöisesti ja ruuvaa penkkinsä omaan koloonsa. Mutta myö ei olla vieläkään löydetty autosta muistia että miten se löytäisi meidän omat paikkamme istua omissa asennoissamme, Vel Satiksessa tää on niin helppoa. Voi olla vain meidän omaa tyhmyyttä mutta aina ruuvataan penkkiä toisen lähtiessä, toisen tullessa ajamaan. Talisman on joo ehkä vähän ahdas, mutta kyllä minäkin sinne hyvin mahdun vaikka olenkin melkein 110 kiloinen ja pitkäkin. Autoa ostaessamme tämä oli merkkaava tekijä, siksi ei lähdetty uuteen pösö 508, joka on oikeesti ahdas. Vel Satis on luksus verrattuna mihinkään näistä autoista ajajan penkiltä kun katsotaan.
Ajolleen Talisman ihan kiva, mutta onhan noita 607/C6 tai varsinkin Vel Satista tarjolla. Melua on enemmän Talismanissa kuin noissa muissa missään. Jarrutuntuma on ehkä äkkinäinen mutta varmaan muissakin nykypäivän autoissa on, ja ei mitään verraten vaikka CX:ään. Eli totuttele jos et ole ennen ranskalaista painanut.
Talismanilla on nyt ajettu noin 50 000km ja jossakin kolkkaa jokin irtonaisena montuissa. Koiranluut ja muut tuntuivat tiukoilta. Jotain on kuitenkin..
Ei vikoja muita. Härpäkettä ja sähkökivoja on niin että hirvittää.
Vel Satikseen lähden vielä toisenkin kerran. Mutta kun siihen saa laitella niitä pyöränripustusosia, niinkuin aina kaikkiin relluihin saa.
DS9 vois olla kiva 20-vuoden päästä, kun hinta on kohillaan. Minkälainen se sitten lienee.