Eka auto oli Alfetta 2000 Sedan, sitä seurasi 33,75,164,166. Vierellä oli harrasteina Sprint, GTV6 ja Spider.
Spider löytyy edelleen.

En ole koskaan omistanut Alfan, mutta on ne hienoja.

Mitä oli 33:n tarina suomessa, luulin että niitä ei ole täällä virallisesti myyty, olenko oikein? Hollanissa ne oli aikoinaan aika yleisia. Lapsena minulla oli kirja jossa 33:n mainos, oli se vaan niin jännä auto.

Autowikin mukaan noita olisi useampi sata rekisteröity Suomessa aikanaan. Eipä niitä pahemmin enää ole näkynyt...

Suurin osa ruostunut unholaan. Loput harrasteina, niitäkin turhan vähän. Oli sellainen Alfan malli mitä ei aikanaan oikein pidetty aitona Alfana. Tuohon oli useampi syy mutta varmaan enimmäkseen tunnepuolen juttu. Usealla on mielipide mikä oli aikanaan viimeinen aito Alfa. Mutta harvalla se on 33:nen. Auto oli kyllä, mielestäni, ihan hyvä. Ruoste oli suurin ongelma. Perus 70/80 luvun tekniikkaa. Mutta vielä 90-luvun loppupuolella noita näkyi päivittäin mutta eipä enää.

toissapäivänä musta 33 Helsingin keskustassa ruuhkassa. Kyllä sen muotoilun muusta liikenteestä huomasi aika helposti. 33:sen 4x4 versiot kiinnosti aikoinaan, mutta onneksi ei sitten sattunut sopivaa kohdalle..

Kyllä niitä 33:sia oli jonkin verran. Minulla on ollut tallessa viitisen vuotta yksi Suomen parhaista 33:sta. Ei ne kaikki ruostunut mikäli, niitä hoidettiin. Tämä yksilö aloitti taipaleen Alfa Romeo Svenskan esittelyautona 1991ja sitten sillä ajoi minun ranskanopettajani vuoteen 2008 saakka. Jotenkin se vaan joutui minulle erään autoentistämön kautta.
Mallimerkintä on 1.7 i.e ja autossa on Boschin LE-Jetronic. Yllättäen kaikki vialliset sähkölaitteet ovat olleet Boschin valmistetta ja Saksassa tehtyjä. Ilmeisesti italialaisetkin autot hylkivät saksalaisia osia. Käytin autoa pari vuotta sitten leimalla jousiremontin jälkeen. Toisen takajarrusylinterin mäntä oli jumissa ja jokin toinen pikkujuttu jäi laittamatta. Pitäisiköhän keväällä laittaa se ajoon? Tosin se on seisonut niin kauan, että jakopäänhihnat joutuu tarkistaan/vaihtamaan varmuuden vuoksi. Pahin ongelma Alfassa on hammastangon suojakumit, joita ei pari vuotta sitten saanut enää mistään. Liimaamalla ja askartelemalla siihen sovitettiin Asconan suojakumit. Hieno auto, jolla on luonnetta. Jousitus on melko kova, varsinkin kun siihen joutui laittamaan kaasuvaimentimet. Vaihteensiirto on Alfan heikkous, sillä synkronointi ei sietänyt uutenakaan nopeita vaihtoja.

Olin 84-85 töissä autoliikkeessä, jossa noita 33:ia myytiin. Samaan aikaan myytiin Sprintiä ja GTV:tä. Noihin aikoihin tuli myös 75 ja 90 ja jokunen käytetty Giuliettakin kävi. Hienoja ajettavia etenkin nuo takavetoiset, mutta laatuongelmia oli ja lämmityslaitteet etenkin 33:ssa ja Sprintissä aika alamittaiset Suomen talveen. Noihin vaihdettiin takuuna kuparisia lämppärin kennoja alumiinisen tilalle.

33 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:


http://www.autowiki.fi/index.php/Alfa_R ... .C3.B6inti

Kyllähän nuo ns.juppivuoden 88-91 teki Alfalle läpimurron Suomeen. Toki siihen sattui veturiksi 164:nen joka oli useimpien mielestä kaunis ja ylellinen. Sitten tulikin alamäki kunnes 156:nen julkaistiin. Tuossa oli toki maahantuojan vaihdoksia, lamaa yms.
75:nen pohjautui pitkältä jo 70-luvun alussa esitellylle Alfetalle. Ajettavuus todella hyvä. Itsellä oli turbo versio, mm.tankki oli peräkontissa joten itse tavaratilaksi jäi turhan vähän tilaa.
Itse olen Kainuusta ja pakkaset tuttua Alfailussakin. Itse en pitänyt itse lämppäriä huonona vaan moottorin lämpeämistä (keulamaskilla tuli hyväksi) ja kun lämpötilaa ei saanut yht.aikaa alas ja ylös. Vakiona oli pakko pitää ikkunalle koska muuten ikkunat meni huuruun. Itse ratkaisin ongelman tekemällä muutaman reiän ikkunakanavan peittävään läppään. Joten ikkunalle meni ilmaa vaikka säädin oli jaloille.

Tervehdys. Kun on saanut elää kauan voi muistella vanhoja. 70 luvun alkupuolella kun oli vapaat nopeusrajoitukset ja alla Alfa 1750 takavetoinen. Nopeutta 150 ja voi heittää 5 vaihteen nopeutta lisäämään. Oli melkoinen ero 3 vaihteiseen Volvoon ja muihin sen ajan autoihin. Muisto joka ei katoa.

No, kyllä kai useimmissa 70-luvun alun autoissa sentään 4 vaihdetta oli.

Tuohon maailmanaikaan oli 3-vaihteinen auto varmaan kuitenkin huomattavasti yleisempi kuin 5-vaihteinen. Oli kai esim. juuri Volvo PV:stä ja Amazonista joku säästömalli 3-pykäläisellä laatikolla, useimmat jenkit jne.

70 luvun alussa ajeltiin 60 luvun autoilla ja esim. 68 Amazon Faforit oli 3 vaihteinen ja Volvon muut halpis mallit lukuisia muita engesmanneja, jenkkejä 3 pykäläisiä käyttöautoja

Minäkin luulen että sydämmessäni sykki makarooni.Faijalla oli 60-luvulla fiat 2100.Oma eka ajokokemus oli isoisän punainen fiat 600.Olipa se pieni ja vaappuva auto.Iso-isällä oli tapana laittaa virranjakajan pyöriä taskuun autovarkaiden pelossa.Sitten tuli 124,127,mirafiori,ritmo 105 abarth ja lancia thema 8.32.Lopuksi oli fiat barcetta.Lada on myös minusta aika italialainen.Ehkäpä toisessa elämässä siintää se punainen ferrari,mutta sehän olisi suomessa syntiä se.