|
Tässä täysimittainen tekstimuotoinen raportti, kuten videossa vihjasin.
4-paikkaisilla avoautoilla on rajallinen, mutta kuitenkin varsin vakaa markkina lähinnä lämpimissä Euroopan maissa. Enimmäkseen niitä ostavat jo varttuneemmat, yli 40-vuotiaat yläkeskiluokkaiset ei-sinkku-ihmiset. Lapsiperheellisetkin. Amerikan tilanteeseen en ole tutustunut mutta kai sielläkin sellaisia harrastetaan.
Pelimiehen autoksi tuollainen 4-paikkainen avo on ristiriitainen tapaus. Pelimies yleensä pitäytyy urheilullisemmissa, matalammissa, 2-paikkaisissa malleissa. Kalleimmat cabriot ovat juuri näitä - MB SL, Audi R8 Cabrio, Corvette cabrio, ja niin etiäpiäin. Kuitenkin myös prestige-merkeiltä (Maserati GranCabrio, Bentley Continental Cabrio...) löytyy 4-paikkaisia avoja. Mihin käyttöön nämä sitten on tarkoitettu?
Lyhyesti sanottuna, 4-paikkainen cabrio on ideaalinen auto etelä-Euroopassa matkailuun tai viikonloppureissun tekoon. Kuten kaikki avoauton omistaneet tietävät, luonto ja maisemat ovat paljon lähempänä avolla ajaessa, tuntuu että on osa ympäristöä tai kaupunkia eikä vain "junamatkustaja" joka kiitää maiseman läpi metallituubissaan. Tämä entisestään korostuu nykyautoilla joissa katvealueet ja ikkunoiden näkyvyydet ovat huonompia kuin koskaan, sellaisessa vartaloa myötäilevässä bunkkerissahan nykyautoissa istutaan ja ikkunat ovat korkealla olevia kurkistusluukkuja. Cabriossa luonto on auki, ja b-pilareita, C-pilareita tai kattopilareita ei ole näkökentässä häiritsemässä vaikutelmaa.
4-paikkaisen cabrion tavaratila on myös tyypillisesti isompi kuin 2-paikkaisessa urheilumallissa, usein vielä sellainen että kun katto on päällä, tavaratilaa on niin paljon että koko perheen laukut sinne sopivat viikonkin reissua varten. Niinpä voidaan liikkua esimerkiksi hotellien välit katollisena ja täydessä matkatavarakuormassa, ja illalla kun kapsäkit on tumpattu hotellihuoneeseen vetäistä katto auki ja madella Cannesin bulevardia avona aukkoja katsellen (Von Tööpel...).
Tyypillisiä yläkeskiluokan valintoja tähän autokategoriaan ovat olleet MB CLK, Saabin avot, Volvo C70 cabrio, Audi A4 cabrio, BMW 300-sarjan Cabriot, nyttemmin myös edullisemmat Opelin ja VW:n cabriot. Ranskalaiset ovat ajelleet Renault Meganen kovakattoisella-cabriomallilla tai Peugeot 307 cabriolla. Valinnanvaraa on siis yllättävän paljon ja karkeasti kahteen eri koko- ja hintaluokkaan: täysikokoiset 4-paikkaiset cabriot kuten Volvo C70 ja sitten kompaktit ja edullisemmat 4-paikkaiset kuten Pösö 307 Cabrio. Maseratit ja Bentleyt ovat jo niin kaukana hintaskaalassa että yläkeskiluokan edustaja ei niitä osta vaikka rahaa olisikin - liian pröystäilevää rahanhukkaa.
Tähän itse asiassa varsin kilpailtuun markkinaan päätti Lancia astua Euroopassa harvinaiseen Chrysler 200-mallisarjaan perustuvalla Flaviallaan. Uskaliaasti vanhasta ja arvostetusta klassikkomallista poimittu nimi ja varsin nykyaikainen muotoilu, sekä kohtuullinen hinta pitivät nostaman auton 4-paikkaisten täysikokoisten cabrioiden rinnalle Euroopassa. Mutta autosta ei tullut hittiä ja sitä myytiinkiin vain 2012-2014; pureudutaanpas siihen miksi näin kävi.
Ensivaikutelma uusio-Flaviasta on sekava. Muotoilu on jotenkin liian moniulotteinen, kyllä nykyaikainen halogeeniprojektorivaloineen, led-päivävaloineen joissa ei yksittäisiä valopisteitä erotu, ja led-takavaloineen. Ei oikein osaa sanoa minkä näköinen auto on - vaimon sanoin "ei oikein minkään näköinen muttei rumakaan.". Katto on rätti niinkuin melkein kaikissa 4-paikkaisissa avoissa ja sulautuu auton linjoihin ihan mukavasti. Silmiin pistää auton peräosan pituus ja Autodatasta selviääkin että avomalli on jonkun senttimetrin pidempi kuin neliovinen umpimalli - on ilmeisesti haluttu tarjota riittävä tavaratila joka on näissä 4-paikkaisissa avoissa olennainen myyntiargumentti. Nämä ovat matkaileville perheille tehtyjä, ei pelimiehen viikonloppupyrähdykseen.
SIsään mennessä eteen avautuu tavallista, keskiluokkaista Amerikan-designia. Kellossa on Lancian logo ja se näyttää tyylikkäältä yksityiskohdalta, muuten koko sisusta on vaniljaa 8-tuumaisine navigaattoreineen johon voi USB-töpselillä kytkeä iPhonen musiikkia hölpöttelemään. Nahkaverhoilu ei herätä kaunotunteita mutta menettelee kyllä. Bluetooth-handsfree ja auttavasti toimiva puheentunnistus ovat kivoja, bt-musiikkistreamauksen jäädessä puuttumaan.
Katto on sähköhydraulista mallia ja täysin automaattinen. Koeajoautossa (50tkm mittarissa) mekanismissa on jo selkeitä välyksiä ja ongelmia tyyppikohdissa - hydrauliikan maksimirasituskohdassa (katon lukituksen avaus samalla kun peräkontti on avautunut ääriasentoonsa) vauhti tippuu lähes nollaan ja hydraulipumpun sähkömoottori kuulostaa melkein pysähtyvän mikä enteilee ongelmia lähitulevaisuudessa. Samaten katto jää usein välille johtuen peräkontin "toisesta päästä" eli matkatavarapäästä sen aukinaisuutta tutkailevan mikrokytkimen vikatoiminnan takia - jos havaitaan että peräkontin lukko on "auki" katon toiminta pysähtyy vaikka katto olisi puolessa välissä. No, nämä ovat tuttua rättikatoista - ukko ulos ja peräkontin takaosaan pari nasakkaa tönäisyä niin mikrokytkin herkeää taas pelaamaan ja katto liukuu tyylikkäästi kontin sisään.
Katto auki tavaratilaa on sen verran että pari kauppamuovipussia kyytiin sopii tai kaksi käsimatkatavarakokoista laukkua nipin napin. Katto kiinni neljän henkiön perheen matkatavarat solahtavat sinne vaivatta, eli kontin koko on luokkansa parhaimmistoa ellei paras.
Eikun ajoon, ensin rätti kiinni!
Ensimmäinen vaikutelma on monista jenkkikeskiluokan autoista tuttu värittömyys - ei tule Lancia Delta Integrale HF mieleen. Jousitus on selvästi pitkäliikkeinen, nykyteknisen pintapehmeä ja toisaalta kallistelu vähäistä. Varmasti hyvä kompromissi normaaliteille etelä-Eurooppaan. Sitikkamies panee merkille saman ilmiön kuin monissa ilmajousitetuissa eurooppalaisissakin - jousitus tuntuu ihan pehmeältä ja heilahdustaajuus varsin mukavan hitaalta (ehkä 1.3 hz perstuntumalta), mutta se on "pompottava", kuin olisi kumipallon päällä. Hydraulijousituksen vahvuushan on se että se tuntuu "taikinalta" kaikki ylimääräiset liikkeet jäävät pois. Lancia taas tekee kumipallomaisen "pompahduksen" esimerkiksi hidastetöyssyssä tai laajemmassa heitossa.
Ohjaus on hidas mutta perustarkka, ja iloisena havaintona rattiakseli on täysin värinätön. Jenkeistä on tullut hyviä rattiakselin värinänvaimennuksessa viime aikoina, ja tämä auto ei tee poikkeusta Chrysler-pohjaisena. Sivumainintana - kannattaa katsoa dokumenttielokuva uuden Mustangin suunnittelusta ja panna merkille miten suurta painoa ratin tärinään siinä ihan projektin vetäjä panee - tämä on yksi tärkeimpiä ajomukavuuteen vaikuttavia asioita, ehkäpä tärkeämpi kuin jousitusmukavuus! Euroopassa tai suomalaisissa autoarvosteluissa ei tästä puhuta ollenkaan. Kai siksi että lähes kaikissa euroautoissa ratti tärisee kuin horkassa, mersut ja jaget (ja C6) mukaanlukien.
No, millainen Lancia Flavia on sitten ajossa? Kömpelö ja äärirajoja lähestyttäessä jotenkin "purukumimainen", mutta kallistelematon ja perusturvallinen sekä ennustettava. Tylsä? Ilman muuta. Voimalaitepaketti on tämän auton heikko palikka, 2.4-litrainen bensakone joka jo äänensäkin puolesta on kuin lehmän ja lampaan sekoitus, kiihdytysääni matalammilla kierroksilla on kuin määkinän ja ammumisen sekoitus möööö...., korkeammilla kierroksilla taas vaimeasti resonoiva singerin säksätys. Hyi! Ja kierroksia todella pitää käyttää että tällä pysyy edes liikennevirrassa, lähelle 2000 kiloa painava rovi on 5-vaihteiselle vanhanaikaiselle automaattilootalle ja 4-pyttyiselle läkättäjälle todella hengästyttävä kuorma. Satasen arvo 10.9 sekuntia kertoo karua tarinaa - auto on hitaampi kuin 4-pyttyinen perussitikka.
Kun avosta puhutaan tulee käsitellä tarkkaan ilmiö "cowl shake" jolle ei kai oikein hyvää suomennosta ole. Se tarkoittaa korin taipumusta resonoivaan värähtelyyn ja jopa eräänlaiseen perseelle lyömiseen kuoppia ylitettäessä. Avoautoissa tämä on yleensä selvästi havaittavissa koska kattorakenne on merkittävä koria jäykistävä tekijä, avostahan se puuttuu. Tässä Lanciassa ilmiö on selvästi havaittavissa, esim MB SL 500 2002 oli vähemmän taipuvainen cowl shakeen. Kun ajaa hieman tiehen upotetun kaivonkannen yli niin koko auton korin taipuu ristisuunnassa ja tekee kolme-neljä nopeaa tärähdystä kuin vapisten. No, tätä ei pidä liioitella - selvästi on tehty paljon lujuuslaskentaa ja niinpä cowl shake on luokkansa muiden autojen tasolla, kuitenkin ensimmäistä kertaa avoautoa ajavalle varmasti yllätyksenäkin tulevan voimakkaana.
Avoautojen aerodynamiikka on paljon kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. 2000-luvun alun avoissa oli ihan tavallista ettei hattu pysynyt päässä enää kahdeksankympin jälkeen vaikka sää olisi ollut aivan tyyni - katon puute aiheutti sisään sellaiset turbulenssit että vaimon tukka on suussa ja korvat lukossa suhinasta ja jyminästä. Lanciassa, joka edustaa nykyaikaista tietokoneella simuloitua avoautorakennetta, on varsin rauhalliset tuulet kabiinissa tuonne 110-120 km/h nopeuteen asti. Ikkunat auki tuollainen 80-90 on vielä aivan hyvä vauhti ja puheäänellä voi keskustella, ikkunat ylös nostettuna 110 menee vielä. Parhaiden 2-paikkaisten avoautojen 150km/h asti ulottuvaan äänettömyysvalliin ei päästä - eikä tarvikaan tässä hintaluokassa.
Sivutuulet häiritsevät sisätilan seesteisyyttä keskimääräistä vähemmän. Tämä on todella hyvä juttu tuulisilla aroilla painaessa. Minkäänlaista resonoivaa jyminää ei saa kohtuunopeuksilla kuuluviin, monelle motoristille tuttu "läpätys" puuttuu joka kertoo aerodynaamisen suunnittelun onnistumisesta. Ainoana suurempana miinuksena voi mainita takapenkkiläisten pääalueen tuulisuuden... lyhyet ihimiset ja lapset siellä viihtyvät, 180cm pitkä ei kyllä avona suuremmilla nopeuksilla takana pitkään istu raivostumatta ja työlääntymättä.
Hallintalaitteet, ohjaus mukaanlukien, edustavat keveydeltään keskitasoa ja ketään ärsyttämätöntä nykymuotia. C5 V6 Serie I:n ohjauksen höyhenenkeveydestä ei tarvi haaveilla kuten ei myöskään Xantian jarrupolkimen progressiivisuudesta ja vaivattomasta painotuksesta.
Kokonaisuutena Flavia on arsyttämätön auto katto kiinni, kiva maisemienkatseluauto katto auki, myös 4-henkiselle perheelle matkailun ohessa etelä-Euroopassa (ei kuitenkaan uusioperheelle, heille tätä ei voi suositella, heidän kannattaa pitäytyä passateissa). Parempaa laatua ja ajotuntumaa saa kalliimmista prestige-merkeistä, toisaalta Lancia kyllä peittoaa laatuvaikutelmallaan ja tyylillään esimerkiksi Opelin ja Pösön edulliset avot. Samaten kylmempään ilmastoon ykkösautoksi tätä ei kannata harkita, katto kiinni ollaan kuitenkin kaukana vastaavan hintaisen umpiauton äänettömyydestä ja ajovaikutelmasta.
Miehellä on elämässään yksi suuri valinta; harrastaako huonoja naisia vai huonoja autoja.
|
Piilota foorumit
