Palataanpas taas suuren kysynnän johdosta videoraportoinnin pariin. Jos sitikkamiehen on käytännön pakosta joskus viilattava tyylipuhtaasti velosipeedillä metropolin kaduilla, monien varsinkin Pallas-malleja harrastaneen valinta on tämä:

https://youtu.be/RxYgpers0tQ

Perinteiseen munamankeliin tällä on yhteistä lähinnä munat.

Tarviihan tota vielä polkeakkin?

Kyllä, sinänsä sen polkemisvaatimuksen asettaa monissa maissa euroopassa jo lainsäädäntö, muuten kyseessä olisi sähköinen mopo joka pitäisi rekisteröidä, potta päähän jne.

Edullisissa sähköpyörissä se polkemisen ja sähkömoottorin yhteistoiminta on tökkivää ja epäloogista koska ei ole investoitu kalliisiin momenttiantureihin polkijan voiman anturoinnissa. Parhaissa vehkeissä kuten Gocyclessä se on niin saumatonta se polkemisen ja moottorin yhteistyö, että tosiaan tuntuu kuin omissa jaloissa olisi herkuleen voimat. Se on hieno kokemus jota tonnin sähköpyörillä ei saa.

Videolla esiintyvä mando footloose on omanlainen, erikoinen tapauksensa. Siinä ei ole mekaanista yhteyttä polkimien ja renkaiden välillä ollenkaan, polkimet pumppaavat generaattorin kautta sähkövirtaa systeemiin. Poljintuntuma on hyvin merkillinen ja pistää nauramaan sitä kokeillessa, ollen kuitenkin "hyvä ja looginen". Sitikkamiehen pyörä...

Järjestelmän kokonaishyötysuhteen voi arvata olevan sellainen, että kyseessä onkin enemmän porsaanreikäsähkömopo, jonka kaasukahva on korvattu polkimilla.

Se on tämä vihreiden ajatusmaailma tälläistä, se on ekologista kun kaikki tehdään niin kalliiksi ettei juuri kellään ole varaa ostaa, ei ainakaan ilman jonkun muun maksamaa tukea

Tämä on esimerkiksi Tesla-sähköautojen osalta totta. Kyseenalaistan kuitenkin kalliinkin pyörän "liian kalliiksi juuri kenellekään ostaa".

Teen tämän vertauksella, olenhan raamatullinen henkilö.

Puolituttu tavallinen tallaaja-naapuri oli aikoinaan Oulussa ostanut itselleen uuden Audi A6:sen, kangaspenkeillä ja karvalakki mutta hinta kuitenkin yli 50.000 euroa. Sanoi vaihtavansa autoa noin neljän vuoden välein, ja aina joutuvansa maksamaan välirahaa sellaisen 30 tuhatta vähintään. Minä siihen että joo, sehän kiva - koko minun autokantani maksaa murto-osan tuon yhden kangaspenkkisen hinnasta. Naapuri hieman naureskeli ja sanoi että laatu maksaa.

Oltiin siinä sitten kerran meillä kotosalla jonkinlaista pikkujuhlaa viettämässä, naapurikin oli kylässä. Näytin hänelle kotiteatterini audiojärjestelmää ja sanoin että se maksoi minulle noin 10.000 euroa. Kaveri oikein hyppäsi pystyyn ja mölisi silmät ammollaan: "onpa ÄLYTÖN hinta stereoista, miten sinä viitsit rahojasi haaskata tuollaiseen! Minulle tuttu kodinkonemyyjä sanoi, että kahdella tonnilla saa parhaat stereot mitä normaali ihminen koskaan tarvii, ja sinä kulutit kymppitonnin! Mitä järkeä tässä on?"

Tokaisin äijälle: "Sinä maksat vuodessa 10.000 euroa + hurjat lisäkulut niistä kolmestasadasta tunnista kun istut tuolla audisi manuaalikangaspenkillä. Minä olen nyt näitä kymppitonnin "stereoita" kuunnellut neljä vuotta ja suuresti nauttinut kun maailman paras musiikki on soinut, arvioisin yli 2000 tuntia vähintään. Minulle tämä nautinto maksaa siis tuollaisen 5/euroa tunti tähän mennessä ja hinta laskee koko ajan. Paljonko sinulle maksaa tunti tuon saksanseisojan ratissa?"

Äijä keräsi perheensä ja poistui kotoamme, ei kätellyt lähtiessään...

Monien mielestä 4000 euroa sijoitettuna huippuluokan sähköpyörään jolla voi suuresti nauttien ja vaikka pikku pieruissaan ajella päivittäiset ajonsa poutapäivinä ilman hikeä (ja ilman bensakuluja!) on "liian paljon". Samat henkilöt kuitenkin mielellään sijoittavat vanhaan sitikkaan esimerkiksi 6000 euroa. Ja se on jopa halpaa, jos kysymyksessä on tuoreehko C5...

Minun mielestäni esimerkiksi 3000 euron sähköpyörä on todella HALPA tapa järjestää päivittäiset liikkumisensa, nimenomaan köyhien pitäisi ottaa tästä tilaisuudesta vaarin ja jättää ne ruostuvat peltilehmät omaan arvoonsa!

Miksi pitää olla sähköpyörä?

Voi olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta vahvasti oletan silti, etteivät köyhien rahat riitä kolmen tonnin fillarin ostoon.
Tai ehkä ne onkin just siksi niin köyhiä, kun eivät kykene tekemään järkeviä investointeja.

Mitenkäs muuten noiden fillareiden (vaikuttaako sähkö ja hinta?) vakuutukset menee, lähinnä varkaus ja ilkivalta, kaskotyyppista omalta kolarilta suojaavaa tuskin edes onkaan? Täälläpäin ei oikein mitään fillaria uskalla jättää ainakaan iltayöksi keskustan seutuville vaikka olisi millaiset lukot hyvänsä, vähintään joku voimamies vääntää sen solmuun jollei saa varastettua tai paiskattua mereen/jokeen - no ei tosin itsellä onneksi kokemusta, minulta viimeksi varmaan varastettu fillari teini-ikäisenä.

Vakuutuksissa en itse suosi ihan kaikenkattavaa, mutta aina tulee mieleen yksi kaveri jolla oli kyllä varaa uudehkoon saksalaiseen katumaasturiin, mutta säästi ilkivaltavakuutuksessa -paikallisessa lähiössä oli sitten jokainen pelti naarmutettu.

Itsekin on tullut harkittua sähköpyörää, kiinnostaisi kokeilla "itsetehtyä" mutta saas nähdä? Ei ole oikein siihen hyvin soveltuvaa aihiota, pitäis tietty olla jousitettu tai fat-bike renkaat... en ole tosin sellaisiakaan ikinä kokeillut kuten en muuten kertaakaan sähköpyörää, tarvitsis ehkä niitäkin ensin kokeilla olisko, niistä mulle... Ja fillarilla tietysti kunto kohenisi enemmän, mutta voihan vaikka mennä sitten salille (ja polkea kuntöpyörää )

Jos siis kysymys on miksi sähköpyörä eikä tavallinen, vastaus on yksinkertainen:

Hiki. Tai tarkemmin, hien puute. Jokainen pyörällä työssä käynyt tietää sen jokapäiväisen moninkertaisen työpaikkasuihkussa käynnin ja vaatteiden lemun kun hikeä puskee pintaan vastatuulessa ja ylämäessä. Sähkäpyörällä ajelija tulee edelleen kotisuihkunraikkaana töihin, auton nahkapenkkien tunkkakaan ei haise.

Toinen näillä kokoonpantavilla pyörillä on se, että pyörän saa matkalaukun kokoisena esim ravintolan narikkaan, bussiin tai työpisteen viereen. Ei tarvi pelleillä lukkojen ja varkaiden kanssa. Sähköttömiä kokoonpantavia pyöriä kyllä on mutta raskaita ja kömpelöitä ajaa, paitsi bromton joka kyllä maksaakin hyvän sähköpyörän verran.

Lähinnä oli tärkoitus puuttua tähän

Jos ostaisi sen tonnin kiinalaisen ja ohittaisi sen poljintapakon niin tuo polkemisen ja moottorin huono yhteistoiminta ei juurikaan haittaisi, se olisi tosin laitonta, porsaanreikäsähkömopo ei ole laiton mut onko oikeasti kovinkaan luontoystävällistä ostaa sähköpolkupyörää jos sillä ei voi oikeasti polkemalla liikkua

Tämä on vähän sama kun virolainen sähköautoilu, jossain oli laskelmia miten puhdasta se sähköautoilu oikeasti on kun se sähkö tehdään palavalla kivellä

Oikeasti halpaa sähköpyörää ei kyllä kannata ostaa, YLE:n sivuilla oli hiljattain hyvä juttu sähköpyöristä, ajokulut yli 3c kilometri, ylivoimaisesti suurin osa hinnasta tulee akkukuluista, laatupyörän akku vähintään olikos 600€ ja kesto enintään 5 vuotta, kiinalaisessa ehkä kaksi.

Viimeksi ostin fillarin Biltemasta, maksoi 74€, ostoperusteena oli että vituttaa vähemmän jos varastetaan, hävis 2 viikkoa käyttöönoton jälkeen, ei tosin ollut itselle.

Tuosta luontoystävällisyydestä. Minun hiilidioksidijalanjälkeni on varmaan kengännumeroa 56 enkä ole noista viherpiiperrysaspekteista kiinnostunut.

Käytän sähköpyörää kaupungissa siksi että se on kaikkein mukavin, kätevin ja nopein liikkumaväline poutasäällä. Ja ajamisesta oikeasti nauttii. Jos on huomionkipeää tyyppkä, tuollainen Mando erikoisella ulkonäöllään peittoaa ferrarit tuosta vaan ja on bugatti veyronin kanssa rinta rinnan. Tällä ei kuitenkaan ollut minulle käönteentekevää merkitystä. Joka tapauksessa aina kun pysähtyy joku tulee porinoille, aika usein vieläpä nainen.

Akkupaketin hinnaksi voi hyvinkin tulla 3c kilometri vähäisellä ajolla. Halpaa se silti on. Huoltokulut käytännössä nolla, eikä lataussähkö monta senttiä maksa.

Varkausteema jo tulikin käsiteltyä. Ei tämän hintaluokan vehjettä voi jättää mihinkään vartiomatta ja lukko pilaisi designin. Siksi tuo kokoonpantavuus vaivattomasti on lähes must. Gocyclen osalta se on kömpelöä, tässä Mandossa helpompaa joskaan ei ideaalista.

Vastaan, vaikka minun sähköpyöräilykokemus perustuu yhteen ainoaan kertaan parin vuoden taakse. Ajelin testimielessä lyhyen (1-2km) lenkin pari talvea sitten, kun Kuopiossakin oli miinusasteita 30-35 välillä. Ajoin pyörällä "kohteeseen" ja jätin sen tarkoituksella pakkaseen tunniksi, vaikka pyörän käyttöohjeessa neuvotaan ottamaan akku mukaan lämpimään. Tein kuitenkin vastoin ohjetta kun kyseessä oli koeajo. Pyörä pelasi menomatkan täysin kovasta pakkasesta huolimatta ja tulomatkassakin pääsin puoleen väliin, mutta sitten pyörän kosketusnäyttö pimeni ja sähkötehostus lakkasi. Pyörä oli siis poljettava ilman sähköjä takaisin lähtöpisteeseen. Tämä nyt vaan oli tälläinen "ääriolosuhdetesti", mikä itseä kiinnosti. Mutta pyörä toimii siis periaatteessa kovassa pakkasessakin. Ohjetta noudattamalla ongelmia ei välttämättä olisi ollut, vaan molempiin suuntiin olisin ehkä päässyt sähköavuin.

Mutta siis miksi pitää olla sähköpyörä?
Mielestäni sähköpyörällä ei ole tarkoitus korvata "perinteistä pyöräilyä". Sähköpyörä ei ole heille, jotka vapaa-ajallaan polkevat kymmeniä kilometrejä kuntoilu- ja harrastusmielessä. Sähköpyörä ei ole myöskään heille, jotka jo nyt ajavat polkupyörällä töihin/kouluun/harrastuksiin/kunnanvaltuuston kokoukseen.

Sähköpyörä olisi hyvä meille, jotka ajamme töihin omilla autoillamme tai julkisella liikenteellä parin kymmenen kilometrin matkan. Itselleni tuo 20km on ainakin sellainen matka, jota en jokapäivä pyörällä lähtisi polkemaan. Sähköpyörällä se sen sijaan taittuisi vaivattomammin ja auton voisi jättää kotiin. Lisäksi sähköpyöräilijän ei tarvitse vaihtaa vaatteita, kuten ds-jekkeri viestissään mainitsikin, työpaikalle saavuttuaan. Sen kun nakkaa päällystakin naulakkoon ja alkaa takoa yhtiölle tulosta. Jos sähköpyörillä saa korvattua yksityisautoilua ja joukkoliikennettä esim. työmatkoilla, niin minusta se on hyvä keksintö siihen. Kuntopyöräilyä sähköpyörillä ei ole tarkoitus syrjäyttää.

Kalliita nuo pyörät vielä toistaiseksi joka ukon käyttöön ovat, mutta eiköhän niidenkin hinnat koko ajan tule alaspäin. Tuollainen taitettava sähköpyörä olisi kyllä erinomainen.

Miulloli aikoinaan Peugeot merkkinen polkupyörä. Onneks joku älys varastaa sen.

Sähköpyörä ois mullekin toisaalta näppärä työmatkalle, mutta kun se sää. Ja se Dyane.

Dyanella ei viitsi ajaa näitä hiekkateitä sateella. On sit ruma kurainen.
Eikä syksy, talvi, kevät loskassa. Sit ruostuis ja ois ruma kurainen.
Sillä haluaa ajaa siis just silloin, kun vois ajaa sillä sähköfillarilla.
Ja kun ei pää enää kestä pierua, niin ei tartte pyörää siihenkään.

Joten käyttämättä jäis.

Oispa ainainen kesä.

Varsinkin tämä joukkoliikenteen korvaaminen, emäntä aloitti eilen työt, 2 henkeä oli aamulla työmatkalla menessa, 50 hengen bussilla jos tämä ei ole luonnonvarojen haaskaamista niin mikä sitten on joku 300hp diesel 12 metrin bussissa vie kahta muijaa

Tätä on tutkittu paljonkin (satun olemaan osakkaana firmassa joka kehittelee mullistavaa sähköpyörää konseptitasolta lähtien ja siksi olen saanut vastaanottaa punnittua tietoa aiheesta).

Sähköpyörällä ei siis ole käytännössä mitään tekemistä kuntoilun tai perinteisen pyöräilyn kanssa, aivan poikkeustapauksia lukuunottamatta. Samaten sitä ei oikeastaan ole tarkoitettu pitkien matkojen veivaukseen, siinähän perse puutuu. Mikä ideologia siinä pohjalla sitten on? Pohjustan tätä asiaa hieman. Pidetään lyhyenä.

Ongelman kuvaus:
Suurkaupunkien autoiluongelmat ovat kaikille tuttuja. Ei ole parkkipaikkoja ja jos on maksaa helvetisti pelkkä pysäköinti, jatkuvat ruuhkat, verot ja maksut autoiluun liittyen. On länsimaisia kaupunkeja joissa 30% nuorista ei omista eikä aio hankkia ajokorttia. Esimerkiksi Helsingissä luku lienee tänä päivänä 20%.

Eli autoilusta on tullut suurkaupungeissa liian vaikeaa, kallista ja hidasta.

Joukkoliikenne taas ei ole läheskään aina käytännöllistä. Ihan ydinkeskustan alueella homma toimii kun ratikat junnaavat kahden minuutin välein, ehkä. Mutta tavallinen ihminen ei asu ydinkeskustassa, hän on nukkumalähiössä 3-25 kilometrin päässä varsinaisesta sentrumista. Jokainen tietää mitä joukkoliikennöinti sieltä yleensä tarkoittaa - odotusta, liian täysiä busseja tai skipattuja vuoroja. Ruuhka-ajan ulkopuolella taas vehkeet ajavat puolityhjinä eikä silloin vihreinkään piiperö voi väittää busseilua luontoystävälliseksi.

Perinteinen ratkaisu esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja UK:ssa oli skootteri. Nyt kuitenkin pärinään on kyllästytty ja skootterien parkkeeraus yöksi on vaikeaa, niitä varastetaan ja tuhotaan massamäärissä. Sähköskootteri poistaa äänen mutta ei muita skootterien ongelmia. Rekisteröinti, kypäräpakko, autojen seassa ajelu riskeineen, varkaudet, ilkivalta - lisäongelmana vielä lataustöpselin löytäminen tai akkupaketin kantaminen sisään-ulos päivittäin.

Mitä vaihtoehtoja sitten jää?

Ratkaisu:

Euroopan ja Amerikan lainsäädäntö tuntee käsitteen "sähköavusteinen polkupyörä", jota koskevat täysin pyöräilysäännöt - ei veroja, ei rekisteröintiä, ei sakkoa kypärättömyydestä, oikeus ajelle kevyen liikenteen väylillä, jne. Euroopassa laki määrittää asian siten, että maksiminopeus jota moottorin avustuksella saa mennä on 25km/h, ja ainoastaan polkiessa moottori saa toimia.

Jatkuu...

Tekisi mieli kokeilla lainsäädännön rajoja, Suomessa löytyy laista ainakin tällainen:
"Polkupyörällä tarkoitetaan:

1) yhden tai useamman henkilön tai tavaran kuljettamiseen valmistettua polkimin tai käsikammin varustettua ajoneuvoa, joka voi myös olla varustettu sellaisella enintään 250 watin tehoisella sähkömoottorilla, joka toimii vain poljettaessa ja kytkeytyy toiminnasta viimeistään nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä tunnissa;"

Nuo ovat kuitenkin nyt melko tulkinnanvaraisia, itse väittäisin että autotkin on yleensä varustettu polkimin ja enpä usko että sähköautojenkaan sähkömoottori "toimii" jollei kaasupoljinta polje, eli tekisin heikkotehoisen skootteri/istuttava potkulauta -mallisen, jota ei kuitenkaan tarvitse muuta polkea kuin poljin ala-asentoon ja käsikaasulla säädetään nopeus. (tai voisi jalkatappeihin tms. liittää mikroskooppisen piezon ja tapin polkemisen aiheuttama mikrowatti voitaisiin tarvittaessa vaikka syöttää akustoon tms. "polkemista") Jotenkin kuvittelisi että käsikampiakin voisi "polkea", mutta onpa sitä kaikenlaista muutakin polkemista, mutta tuskin vaikka ihmisoikeuksien polkemista hyväksytään syyksi käyttää sähkömoottoria.

Mutta täytyy todeta että liian kallis sähköfillari, jota ei uskaltaisi lukittunakaan jättää juuri mihinkään ei sovellu minulle. Soveltuisi se ehkä työmatkaan, mutta kyllä sielläkin olisi hieman noloa retuuttaa hississä fillaria, vaikka menisi kuinka pieneksi, kotonakin pitäisi yhteiseen autohalliin asentaa joku valvontajärjestelmä tuskin ainakaan asuntoon kantaisin. Ehkä mieluumin vaikka rekisteröity halpa skootteri tai sitten vaan luottaa vakuutuksiin?

Suomessa on lainsäädännöllisesti poikkeustilanne muuhun Eurooppaan verrattuna, ja tällä kertaa parempi! Harvinaista kyllä, Suomessa on oltu kehityksen eturintamassa ja KAIKKI alle 25 km/h kulkevat sähköhärvelit ovat luvallisia tavallisessa liikenteessä jalankulkijoiden seassa. Siksi Suomessa sähköpyörällä ei ole sitä etulyöntiasemaa kuin lähes kaikissa muissa maissa - yleensä niitä sähköhärveleitä ei saa julkisessa liikenteessä käyttää. Sähköpyörät taas ovat laillisia kaikissa maissa.

Tuosta lisätietoa:

http://www.hs.fi/tekniikka/a1463105535382

http://yle.fi/uutiset/listasimme_vinkit_sahkopyorasta_haaveilevalle__ilmaisia_ajokilometreja_ei_ole/9020252

Milloin sitten kaahailevat mummot tekevät pyörätiestä hengenvaarallisen kilparadan
http://yle.fi/uutiset/erikoinen_ilmio_euroopasta__ikaantyvat_naiset_kaahailevat_sahkopolkupyorilla/8274095

En ole varma mutta luulen että Hesari on myös sekoittanut vähän lakeja, siellä laissa kun on myös tasapainolaudoista (kävelynopeudella, kenen?), jalankulkua avustaviin (alle kilowatti, 15 km/h) ja lopulta kevyt sähköajoneuvo (1 kw ja 25 km/h (mutta ei kuitenkaan noita edellisiä tai jotain muitakin) ja sitten vielä L1e-A "moottorilla varustettu polkupyörä" jollainen tuo alle 1 kw/25 km/h vekotin lienee.

Mutta muutokset on aika uusia ja liikennevakuutusvelvoitekin menee kai eri lailla kuin rekisteröintivelvoite tai tyyppihyväksyntä (ja sitten tyyppihyväksyntäkin vaihtelee jos "yksittäinen").

Mutta monta lakikoukeroa siinä on, mutta tuo lienee mahdollista jos on tyyppihyväksytty tai yksittäinen, mutta erona siis että liikennevakuutus pitää kuitenkin ottaa (jos yli 250 W tai käsikaasu), enpäs ole tuollaisesta vakuutuksesta kuullutkaan, mutta eiköhän joku virkailija sellaisellekin hinnan keksi, mitäköhän vakuutuspaperiin kirjoitetaan "sininen sähköfillari, itte tehty". Mutta tuollaisen vois jo tehdäkin jostain kitistä.

Tulikin uusi viesti välillä, siinä näemmä vakuutusrajakin oli taas erilainen?

Tähän pitää tarttua, ja tarjota yhtä näkökantaa. Siis tuo 3000€ löytyminen, ja sen sijoittaminen mihinkään...

Vaikka mitenkään köyhäksi en itseäni miellä, etenkin kun on olevinaan varaa harrastaa ajoneuvoja (useampaa, kyllä. Ja rakentaa yhtä lisää) niin silti tuommoisen kolmen tonnin löytyminen on täysin mahdotonta, ilman yllättävää lisätuloa jostakin. Kolmen satasenkin käyttämistä pitää suunnitella ja siihen varautua, välillä kolmen kympinkin kanssa on tekemistä että sen jostain löytää. Silti on aina saanut menovettä "bensarosvojen" tankkiin, evästä itselle ja etenkin vintiöille, eikä sitä ihan viimeistä kolikkokasaa ole tarvinnut vielä harventaa...

Myöskään liikkumisemme kanssa emme tarvitsisi kuin ehkä korkeintaan yhden ajoneuvon, mihin vielä neljä mahtuu mutta jatkossa viideskin vaatii paikkansa. Yleisilläkin pääsisi, jos on valmis käyttämään siihen repullisen rahaa ja vielä enemmän aikaa. Silti näitä pyhiä peltilehmiä tulee vaalittua, ja välillä jopa huvikseenkin ajeltua. Päästään aihepiiriin, kiva ja järkevä, jotka eivät todellakaan ole lähelläkään samaa ajatusta...

Silloin kun vielä töissä tuli kuljettua, niin ainoa vaihtoehto oli oma auto. Käytännössä jokaisessa työssä, jota tuli tehtyä. Joko sijaintinsa, aikataulujen tai sitten jatkuvan auton tarpeen takia. Viimeisimmässä kuljettiin vuoroviikoin kimppakyydillä se kolmisensataa kilometriä, jossa sitten kukin vuorollaan antoi autonsa sujuvasti kaikkien tarvitsijoiden käyttöön siellä vietetyn viikon ajaksi. Täytyy kyllä myöntää että oli vähän eroa kulkupeleissä, Xm vs. Saab 900 -87/Opel Astra...

Olisihan se kiva että olisi aina se kolme, tai miksei enemmänkin, tonneja irroittaa, mutta todellisuus on välillä vähän toinen. Seuraavaksi sitten varmaan kuorossa kiljutaan että "töihin siitä ja tienaamaan", mutta minkäs teen kun on pitäny ittensä rikkoa siten että normiarkiaskareet ja harrasteetkin on välillä ihan liikaa. Siis jaksamisen ja kipujen kanssa. Kokeiltukin on, monenlaista, mutta tulos on ollut aina sama tämän menneen 12-vuotisjakson aikana. Viime kokeilussakin olisi ollut semmoinen paikka minne mielelläni olisin jäänyt, ja olisivat myös ottaneet sekä osaamiseni että sinne soveltuvan luonteeni takia. Ikäväkseni vain piti sekin jättää toteutumatta, kun vajaa 15 viikkotyötuntia oli liikaa ja lopulta koko muu aika meni pelkästään lepäämiseen, alkuajasta sentään vielä muistaakin jotain mutta viimeiset kolme-neljä kokeiluviikkoa on tyystin jääneet hämärän peittoon, kuten myös sitä seuranneet muutama kuukausi...

Ja ei, vieläkään en väitä olevani köyhä. Sitten saattaisin vaihtaa kantaani, jos pitäisi kaikesta mitä on ehtinyt haltuun kerryttää, luopua, ja kerjätä taloudellisia avustuksia jokapäiväisen evään saamiseksi. Pikemminkin koen olevani rikkaampi kuin moni työssäkäyvä, kun on ollut mahdollisuus seurata lasten kasvamista kotona, ja saanut touhuta sen mitä jaksaa. Toisinkin voisi olla, jos ei olisi kolaroinut kolme viikkoa insinööriksi valmistumisen jälkeen, ja olisi päätynyt toteuttamaan sitä mitä varten niitä koulujakin tuli käytyä. Intohimo edelleen suunnitteluun sekä toteutukseen on, haasteita tulee aina vaan otettua, mutta aivan toisin kuin tuli aikanaan toivottua...

Ostin keväällä Biltemasta tonnilla sähköavusteisen pyörän ja hyvin on toistaiseksi toiminut. Ei varmasti ole niin hyvä kuin laatupyörät, mutta minun ajoihin ihan sopiva ja ei varmasti houkuttele varkaita niin paljoa kuin arvokkaamat. Uusi akku maksaa Biltemassa 400€, mutta saa nähdä onko noita enää sitten myynnissä kun sellaisen hankinta käy ajankohtaiseksi (vai hajoaako pyörä muuten jo ennen sitä).

Tämän viestiketjun innoittamana otin sähköavusteisen polkupyörän uudestaan koeajoon ja ajoin sillä töistä kotiin n. 25km matkan. Muutamia havaintoja:

-aikaa kului aika tarkalleen tunti, autolla samaan matkaan menee n. 25min
-kaupungissa klo 16 liikenteessä pyörä on selvästi autoa nopeampi. Ei tarvitse seistä liikennevaloissa niin paljon. Maantiellä luonnolliseti auto pärjää nopeudessa.
-olen niin lapsellinen, että saan tyydytystä kun ylämäessä ohittaa farkuissa ja hupparissa "mummopyörällä" hiilikuitunishikiä windstopper-goretexeissä singertävän alexanderstubb-kloonin
-alamäessä ei rullaa yhtä hyvin kuin sähkötön pyörä, joten polkimia tulee pyöritettyä myös rullatessa
-naapurin ukko katsoi autostaan, että "on se kova"
-kyllä tuo minusta jonkinasteista liikuntaa on, jos tunnin verran pyörität polkimia verrattuna siihen, että ähvötät 20 min autossa.
-ajaminen on kauniissa säässä hauskaa

Ja loppuun nykypatongin tyyliin pari videopätkää:

Paikalliset tunnistanevat paikan ja tuon korkean mäen. Tuossa sitä vain hurruutellaan mäki ylös reilua 20km/h
https://www.youtube.com/watch?v=M2DkePvQVGg

Kotitallissa latauksessa:
https://www.youtube.com/watch?v=v4X6NBVkjZM

25km on jo aika pitkä siivu, itse olen kokenut että 3-10 km on makeimmillaan. Paljon tietysti riippuu reitistä ja pyörämallistakin, 15 km kivaa pyörätietä maisemareitillä voin tuntua lyhemmältä kuin 5 km huonosti tuetun kaupungin korkeareunaisilla jalkakäytävillä ja kynnyksellisessä liikennevaloylityksissä pomppiessa.

Empiirisesti mitattuna vuodessa on Tallinnan korkeudella 190 päivää kun voi sähköpyöräillä "kohtuudella", 120 päivää kun voi pyöräillä nauttien. Luvuissa on jo mukana sadepäivävähennykset. Ei se jouluaaton kulkuväline ole. Mutta kyllä 3-5 kuukauden työajot "puoli-ilmaiseksi" ja ulkoilmasta nauttien jotain tekee.

Moni joka pääsee sopivissa oloissa kokeilemaan sopivaa sähkistä jää koukkuun. Niistä muista sähköhärveleistä joiden päällä seisotaan en oikein laulaisi ylistyslaulua, enkä myös stigo-tyyppisistä "istu ja aja"-sähköhärveleistä. Sähköpyörän etu on se että jalat kuitenkin pakosta liikkuvat ja takapuoli/reidet eivät puudu oikeastaan lainkaan alle tunnin ajolla. Mutta kokeilepas kylmiltään seistä 30 min sähköpotkulaudan päällä...