No minäpä aloitan jonkin sortin muistelut.
Tämä yhteenryhmittymä alkoi kokoontua muistitietojen mukaan vuonna 1987 ja sen jälkeen on joka vuosi koitettu saada elokuun lopulla aaltopellit kokoon. Eräs pitkän linjan Camionnette-harrastaja jaksoi melkein parikymmentä vuotta nähdä vaivaa kokoontumisten järkkäämisessä ja kirjeiden, lehtien ym. tuottamisesta ja lähettelemisestä. Tästä kiitos Sepolle. Tämän jälkeen kokoontumiset ovat jatkuneet erilaisilla vastuukokoonpanoilla ja jatkuvat edelleen. Nämä aaltopellithän eivät kuole koskaan vaan aina niitä ilmestyy lisääkin
Minun Camionnette-harrastus sai alkunsa joskus 1980 luvun lopulla kun sain vihdoin hankittua oman Camionnetten. Pakettiautokäytössä se palveli aikansa ja kun väsyin asuntoautomuutoslupien hakemisen viidakkoon niin hankin 1966 -mallisen hevosten hylkäämän raadon vuonna muistaakseni 1990 ja siitä saikin tehtyä henkilöautoksi muutettuna kätevän retkipelin, joka edelleenkin palvelee uskollisesti joka kesä.
Ensimmäiseenkin Camionnetteen liittyy paljon muistoja. Siinäkin oli tavaratilassa seinille kääntyvät penkit ja pystyi siinä siis yöpymäänkin. Ahvenanmaan saaristoreitillä yhtenä kesänä parkkeerattiin auto yhdelle peltotien levennykselle ja fillaroitiin saarella. Takaisin tullessa oli joku maajussi parkkeerannut traktorinsa tukkeeksi ja hetken päästä ilmestyi itsekin paikalle vaatien 50 markkaa että päästäisi meidät pois. Hänen mielestään olimme leiriytyneet luvatta ja sehän oli saaristossa iso rikos. Ei me tietenkään mitään rahaa annettu ja äijä häipyi horisonttiin. Siinä sitten miettimään, miten tilannetta ratkaistaan. Tuli mieleen takatilan sänkylaverit. Ruuvit vaan irti ja niistä sillat ojan yli. Olihan niissä muotoputkirungot vaikka se 10 mm lastulevy olisikin ehkä vähän heppoista Caminan alla... Ihan kokonaista siltaa en uskaltanut tehdä, mutta jos ihan traktoria hipoen sais ajettua oikean puolen pyörät tietä pitkin ja vasemmalle puolle laveri sillaksi niin vois onnistua. Ja onnistuihan se - vauhtia vaan ja laveri kesti just ratkaisevan ajan etupyörän alla että ojan yli päästiin. Takapyörä tulikin sitten tyhjän päällä mutta väliäkö sillä. Ja sen jälkeen äkkiä lauttajonoon
Ekan Camoinnnetteni myin pois kun toinen alkoi valmistua. Hinnaksi Camoinnetten ostajan kanssa sovittiin ihan tähtitieteellinen summa eli hän toi minulle ihka uuden Nokian 101 NMT-puhelimen kun sellaiselle minulla oli tarvetta. Puhelimen hintahan oli jotain ihan hurjaa, mutta jälkikäteen ajatellen - kummassakohan hinta sittenkään säilyi paremmin. Puhelin on minulla edelleen tallessa joten jos joku haluaa sen vaihtaa Camionnetteen niin harkitsen tarjousta

Terveisin Camionnetteyhteenryhmittymän puhetta johtavaksi mutta mitään valtaa omaamattomaksi suostuteltu
matti aj karvonen