Siispä tuossa kuvassa vihreän oikealla puolella oleva. Tuolla toisessa ketjussa (otsikkona "Xantian sulakkeet") jaossa ollut sulake-/relekaavio väittää muuta, mutta se taisi ollakin uudemmasta Xantiasta. Pitääpä tarkastaa tuo rele seuraavaksi.

Kiitos tähän asti kaikille neuvojille!

Pikaisen tutkimuksen perusteella näyttää käynnistyksen turvarele olevan kuitenkin se kuvasta katsottuna ensimmäinen vasemmalta eli se vihreä. Sama kuva kylläkin väittää, että sen vihreän vieressä ei olisi relettä ollenkaan. Paitsi dieselissä.

Se lista, jonka mainitsit on tosiaan vuosimalliin 1999. Tämä mitä nyt tutkin oli vuosimalliin 1997.

Tuo pinkki rele, toinen vasemmalta. Siihen releeseen oli joku minun 1997 V6:ssa kirjoittanut "käynnistys". Ja siitä ku yhden jalan yhistää hyppylangalla akun plussaan niin auto starttaa (oli laatikko asennossa P tai ei).

Tarina saa jatkoa. Auto oli keskiviikosta - sunnuntaihin "käynnistymättömyystilassa". Sumutin noiden molempien releiden (vaaleanpunaisen ja vihreän) liittimiin puhdistussprayta ja viilalla kiillotin releiden kosketuspinnat kirkkaiksi. Ja katso! Avainta käännettäessä kuuden ranskalaissylinterin voimaa uhkuva kumu täytti tallin! Samalla puhdistin myös ilmastoinnin kompuran luona olevaa johtoliitosta spraylla.

Pitää ajella autolla nyt taas jonkin aikaa, jotta uskaltaa vetää johtopäätöksiä "korjauksen" onnistumisesta. Kuten edellä olen maininnut, niin tämän ongelman syyn selvittäminen on ollut ikävää, koska se ilmenee satunnaisesti.

Harmittaa kun starttimoottori tuli vaihdatettua aivan suotta.

Pitänee itelläki puhistella nuo releiden kontaktit. Ne ei näytä pahoilta, mutta jostain kumman syystä silloin tällöin ilmenee samaa käynnistymättömyyttä. Tähän asti olenkin asian korjannut käynnistämällä konehuoneen puolelta.

Eipä tuo kyllä ainoaksi sähköviaksi ole jäänyt. Pakkanen ku lauhtuu ja ilmasta tulee kosteampi niin auto sammuilee tyhjäkäynnillä. Lisäilmaluisti on puhdistettu ilman vaikutusta. Ja vakionopeuden säädin toimii-ei toimi-toimii ihan ilmoista riippumatta. Lämpenis ilmat niin vois alkaa käymään läpi letkuja ja liitoksia.

Rele- ja muidenkin koskettimien hiomisen/viilaamisen jäljiltä pitää kiillottaa, kiiltäväksi. Ja puhdistaa hyvin. Se on pitkäikäisin ratkaisu, mikä siinä on saatavissa. Pahinta on vain palaneen, rokonarpisen kosketinpinnan sumuttelu jollain ao. suihkeella. Tästä koskettimen palaminen vaan kiihtyy, koska uurteisiin joka tapauksessa jää syntynyttä hiilipölyä kantamaan kosketinkaverin vastaavia kohoumia. Nimim. "Erittäin paljon kokemuksia koskettimista".