Tuo xantiaan loppupään malleihin tehty evoluutio jolla poistetaan regulaattorin pääkaran juuttumiset on todella merkittävä parannus hydractiven toimintaan. Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä että jousitus on parhaimmillaan aivan loistava mutta valitettavan usein harmillisen kova. Evoluutiomalleissa toiminta on hyvää kokoajan olettaen että pallot diodit ym perusjutut ovat kunnossa. C5:ssä regu on toteutettu tällä uudella periaatteella. Sain ystävälliseltä patonkilaiselta c5:n regun tutkittavaksi ajatuksella voisiko sitä hyödyntää Xantia xm linjan autoissa? Tästä myöhemmin enemmän kuvien kera. Ensivaikutelma on että periaattessa voi, mutta ei kannattane? Vena on sitten H2->H3+ muutoksessa kokenut kaikesta päätellen kustannusoptimointia jossa näyttää säästetyn täysin tarpeettomassa kohdassa! Luisti joka kytkee keskipallon on muuttunut sellaiseksi jossa "auki asennossa" litku tulee sivuilta pienten reikien kautta luistin sisällä olevaan poraukseen josta pääsee pallolle. Sellaisenaankin näyttää ahtaalta. Kantona kaskessa on että joustintolpan yläpäätä vastaava rakenne mahdollistaa melkoiset erot toiminnassa. On yläkerran hallussa miten päin luisti sattuu milloinkin olemaan. Poikittain ollessaan virtaus kulkee karassa olevaa 0.5 mm syvennystä kiertäen liustin terävän reunan ohi reijille ja sieltä pallolle. Tämä varmaan toimii pintapehmeyden osalta mutta isommissa tärskyissä ahdistanee hurjasti!

Joskus kirjoittelin ongelmastani:

Taas sama vika, josta kirjoittelin johonkin muuhun ketjuun n. vuosi sitten, toistui tänään. Kesken hitaan ruuhka-ajon taas vasen takajousitus kolahtelee tarpeettomana, koska oikea puoli kantaa koko kuorman.

Liittyykö tuo samaan asiaan?

Hienoa, että paneudut hydrauliikan ominaisuuksiin ihan perustasolta lähtien. Itse en tunne komponenttien rakenteita, mutta äkkiä arvellen... Voisiko millään karan lisäporauksilla päästä samaan tulokseen ? Vaikkapa 1 mm:n lisäkanava voisi muutamassa sekunnissa vapauttaa paine-erosta johtuvan jumituksen...

Kyllä hyvinkin. Sen takia tätä myös tutkin että minkä voimainen tuo uusissa oleva palautusjousi suhteessa karan pinta-alaan jotta vastaavan voisi virittää h2 venttiiliin. Lisäksi tarvitaan se yhdyskanava/poraus joka yhdistää pallon magneettiventtilille tulevaan painekanavaan joka suljetaan (syöttöputki poistetaan). Ko poraus tässä C5:n venttiilissä on 3,5 millinen.

Laskin Femmaa 15mm. alaspäin, pintapehmeys parani huomattavasti.

Olen nyt kehitellyt tuon H2-venttiilin modaamista "evo-versioksi", kun sai venan Actvasta käpisteltavalksi. Tarvittavaa hdyskanavaa ei oikein pysty poraamaan mistään suunnasta ilman jonkin muun kanavan puhkaisua. Ainoa keino, ja oikeastaan aika helppo, on tehdä jatko-adapteri pallolle joka siirtaa palloa noin 30 mm ulospäin. Adapterin kyljestä voi lähteä 3,5 mm putkella joka kytketään venttiilin toisella puolella olevaan korkeapaineliitäntään joka evo-versiossa tukittaisiin ja se sisäinen poraus hoitaisi yhteyden. Nyt siis "tukitaan" putkella joka hoitaa saman yhteyden ulkokautta. Adapterin kylkeen (tai yhdysputkeen t-haaralla) tarvitaan vielä ilmausnippa jolla siis siinä evo-versiossa ko liitos olisi tukittu. Muuten putkitukset menee sen evon mukaan poistamalla korkeussäätimeltä (vajoamisenestovenenalata) tuleva putki ja tukkimalla siitäkin aukko jne.. Karan taakse löytyy vakiojousi joka hoitaa karan ääriasennoissa vastavoiman noin 3-5 kp haarukassa, mikä vastaa samankokoisella 8,5 mm karalla olevan C5:n jousta. Ko. jousen saa olemassa olevaan tulppaan poraamalla siinä olevan upotuksen suuremmaksi. Välissä oleva muoviprikka pitää korvata toisenalaisella virityksella. Näistä myöhemmin lisää aktivan tiimoilta.

Mulle on vähän hepreaa H2:n ja Activan systeemit. Sellainen on tullut mieleen, että jos pintakovuus kulmioituu pallon juuressa olevaan kuristukseen, niin eikö tuohon kohtaan voisi tehdä kunnon porauksen, joka ei kurista virtauta millään tavalla, ja rakentaa sylinterin ja pallon väliin uusi säädettävä vaimennusyksikkö? Vai puhuttiinko me samasta asiasta?