Kuten "laakeri" jo kertoi, mitattaessa pitää huomioida jännitejako. Kun mittaa nykyaikaisella digimittarilla jännitteitä, niin mittarin sisäinen vastus on hyvin suuri, megaohmeja ja ei siten kuormita mitattavaa piiriä. Siis esim. toimimattoman lampun mitattava liitos voi olla oikeastaan lampun toiminnan kannalta täysin johtamaton, mutta ilman lamppua yleismittari näyttääkin täyttä jännitettä. Mittari ei kuormita, ota virtaa saadakseen liitokseen jännitehäviötä. Jos käyttää vanhaa "sotaratsua", osoitinkoneistoista Elavi 12:sta, niin sen sisäinen vastus on 2 kilo-ohm/voltti. esim. 30V:n jännitealueella mittarin sisäinen vastus on 60kOhm.
Jos nyt huonokuntoisen liitoksen vastus on myös esim. 60kOhm ja tuolla Elavilla mitataan, niin siinä tuleekin jännitejakokytkentä, kaksi 60kOhm vastusta peräkkäin. 12V:n jännitteellä tuon jännitejaon välissä onkin mittarin mukaan 6V:n jännite, molempiin, niin mittariin, kuin liitokseen hukkuu 6V. Sen sijaan digimittari ei ole moksiskaan tuosta liitoksen vastuksesta, täyttä näyttää.
On selvää, kumpi mittari sopii herkän elektroniikan mittauksiin ja kumpi varsinaisiin sähkömittauksiin. Joten jos ei ole "vanhanaikaista" yleismittaria, niin sellainenkin olisi hyvä hankkia.
Näitä asioita kannattaa funtsia.

Lisäksi on olemassa myös impedanssimuuntimia ja osassa digimittareita on myös matalaimpedanssitulo. Mittaustekniikka ei ole rakettitiedettä, mutta aina mitattaessa kannattaa miettiä, mitä mitataan, millä mitataan ja miten mitataan. Mittaus vaikuttaa mitattavaan kohteeseen tavalla tai toisella ja se tapa on tiedostettava itselleen ennen mittausta. Useimmista kirjastoista löytyy varmasti hyvää mittaustekniikan itseopiskelumateriaalia, joihin kannattaa tutustua. Ja materiaalia etsiessä on syytä muistaa, että kunnallisten kirjastojen lisäksi myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kirjastot ovat yleensä kaikille avoimia.

Pelkästään lukemalla ei opi, tekemällä oppii. Lukemalla saa vähän alkutietoa miten asiat saattaa ehkä olla, sitten on hyvä mennä käytännössä toteamaan ettei ne asiat ole yleensä lähellekään siten miten ne oli sinne kirjaan kirjoitettu...

Menkää vaan sotkemaan niitä sormianne, kyllä ne vielä puhtaaksikin saa..!

Olin Lennättimellä ennenmuinoin lepäilemässä,aamuisin esimiehet laittoi Sanvan ohmiasteikolle vanhatparrat kytki puhelinta jakamolla etsivät puhelinkonetta ja kun viisari heilahti yli puolenvälin puhelin on siinä linjassa,antoivat mittarin minulle ja käskivät viedä autoon tulin pois olivat kadottaneet linjan,haippas poika mittari takaisin,kun vein mittarin alkoi noituminen poika on sekoittanut mittarin,kun olin kääntänyt mittarin nollille,eläkkeelle pääsivät siitä huolimatta....

Hyvä yleiskoetinkynä syntyy sillain että pistää ajovalopolttimon johtojen väliin, toinen maihin ja toinen jonkun piikin päähän. Maadoituksia voi mitata kytkemällä toisen pään plussaan. Himmeä palaminen ilmaisee huonon virran kulkemisen. Yleismittari/pienikuormituksinen koetinkynä saattaisi näyttää täyttä jännitettä; ks. aloitusviesti.

No nyt kun täällä on useita mittausasioista oikeasti tietäviä henkilöitä, olisi kiva jos joku väsäisi piirrokset erilaisista mittaustavoista (todennäköisine) mittausarvoineen (ja virhevaihtoehtoineen), ottaen huomioon tyypillisimmät mittauskohteet ranskalaisissa kulkimissa. Ainakin minä olisin kiitollinen tällaisesta urotyöstä

edit: tarkennuksia..

No aloitetaan perusteista eikä mennä mittaustekniikan hienouksiin.
Oletetaan kuitenkin, että mittaaja ymmärtää Voltin ja Amppeerin eron, sekä tunnistaa yleismittarista plussan ja miinuksen ja osaa valita siitä oikean mittausalueen.

Auttaa, jos muistaa peruskoulun fysiikasta kaavat U=I*R ja P=U*I, ja ymmärtää niiden tarkoituksen. Silloin tajuaa, mitä itseasiassa mittaa.

Ihan yksinkertaisia jännitemittauksia 12V järjestelmässä:

-Akkujännite: Moottori sammutettuna mittari volttiasennolla akun plussan ja miinuksen väliin. Täysi akku antaa 12.7V, tyhjä alle 11V.
-Latausjännite: Moottori käynnissä, mittaus kuten edellä. Normaali jännite noin 13,5 - 14 V välillä. Yli 14,2V alkaa olla jo liikaa akun keston kannalta.

-Laitteen käyttöjännite:
Laitteen plusjohdosta auton runkoon. Pitää olla lähes sama, kuin aiemmin mitattu akku- tai latausjännite. Eroa enintään ~0,2 V

-Jännitehäviöitä:
Plusjohto akun plussaan ja miinus mitattavan plus-napaan. Mittari saa näyttää enintään ~0,2V.
Sama maadoituspuolella. mutta häviö mitataan akun miinusnavan ja maadoituspisteen väliltä ja eroa taas se ~0,2V. Isompi ero kertoo viasta jossain johdossa tai liitoksessa.

Häviöön vaikuttaa liitosten kunto, johdon paksuus ja pituus, sekä johdossa kulkeva virta.

Aloitetaan harjoitukset näillä. Kuka jatkaa?

Tuossa oli asiaa! Kun vielä hakee juttuja vaikka "jännitehäviö"-hakusanalla, niin ok. Tuo jännitehäviö 0,2V, se riittää johtimiin, mutta itse liitoksissa 0,0.. V, jotta liitos olisi hyvässä kunnossa. Toki 0,2:llakin vielä toimii, jotenkuten. Tämä siis liitoksissa, itse johdon jännitehäviöt onkin toinen juttu. Kuten ajovalojohdotuksien. Niihin hukutetaan jännitettä paljon enemmän.
Tärkeimmät johdin- ja liitoshäviöt varsinkin, koneen toiminnan ja käynnin kannalta löytynee konehuoneesta. Liitosten jännitehäviöt pitäisi mitata pienimmällä mittausalueella.

Mittaustapoja: Eräs murheenkryyni, akun napakenkä ja sen johtojen puristusliitoksen jännitehäviön mittaus;
I. Ensin mitataan jännite akun navan ja kengän väliltä, ei saisi oikeastaan mitään olla, Jos on, sitten putsataan liitospinnat metallinkirkkaiksi, suojaten ne akkunaparasvalla.
II. Mitataan jännitteet akun kengän tai navankin, jos ne ok ja siitä lähtevien johtojen väliltä, kukin johto erikseen. Mittarin napaisuuden ei väliä, ei vaikuta mittauksiin, vain jännitearvo merkitsee. Nyt pitäisi olla kaikki sähköinen kuorma kytkettynä, moottorikin saa käydä, jotta saataisiin virtaa kulkemaan, koska se juuri saa aikaan jännitehäviöt. Tässä ei pitäisi sallia muutamaa mV:a enemmän jännitehäviöitä. Jos enemmän, sitten kenkien uusinta mietintään. III. Näin liitos kerrallaan edetään ja metsästetään mahdollista häviöpaikkaa, tai -paikkoja.

Ajatusmallina on kuin mitata jännitettä vastuksen yli, sillä sitähän huono liitos on. Omassa xantussa jätti kerran käynnistymättä, akun plus-kenkä vaan lämpeni, kuten vastuksen kuuluukin, virran kulkiessa sen läpi. Tässäkin päti tuo kaava P= U*I ; U= jännitehäviö, I = virta ja näiden tulo (tässä häviö-)tehoa P watteina, joka sitten muuttui lämmöksi.
On jo kerrottu, miten konehuoneen liitosten kunnostus vaikuttaa koneen toimintaan, en ole ainoa.