...vivusto tuntui liikkuvan, mutta itse säädin oli jotenkin kankean oloinen, selvisi kun linnunluun kallistuksenvakaajaan kiinnityvän pannan varsi meni poikki, korjasin sen aluksi hitsaamalla(irroitetuna) ja siinä perän korkeutta säätäessä ei meinannut saada oikeaa korkeutta, kun säätimeen kiinnittyvä vipu ei liikkunut juurikaan, varsinkaan ylöspäin. Onko tuo normaali toimintatapa, vai voiko säädin jumitella? Vivusto on nyt ainakin taas voideltu. Perä on kyllä oirehtinut jonkinaikaa siten, että käynnistyksen jälkeen on hupsahtanut alas ja sitten noussut. Olen luullut että keskipallo olisi tyhjentynyt. Mutta voisiko korkeudensäädin aiheuttaa samaa vaivaa?

Likainen säädin, purku ja putsaus. LHM-neste kannattaa pitää puhtaana.

Merkkihuollossa sama diaknoosi +arvelu luistin viottumisesta, uutta säädintä ei saa. Pitänee ryömiä varaosa-auton alle ja yrittää saada käyttöautosta liittimet ehjinä irti... Niitä vissiin uskaltaa korvetaa pillillä?

Säädin vivustoineen lähti irti molemmista autoista rälläkän avulla, pultithan oli tietysti ruostuneet jumiin. Vaihdoin vivustonkin kuitenkin, 520 000km oli jo sen verran paljon, että aika väljä oli varsinkin siitä vivusta, mitä koiranluu liikuttaa. Käsisäätimen vivusta heilui se pikku tappikin. Jouset olivat kaivaneet luistin vipuun paikkoihinsa kolot, päästä oli melkein puhkikin. Varaosa käytössä ollessaan "uusi" säädin teki tuota perän pudotusta joskus, joten avasin säätimen ja putsasin, mutta eipä siellä mitään ihmeempää likaa ollut, tällä säätimellä on ajettu vain 270 000km. Nyt on paikoillaan käyttöautossa, ihan mielenkiintoinen homma -8 pakkasessa ja tuulessa irroitella nätisti ne juntturien liittimet periksiantavalla IKH:n jarruputken liittimien avaimella. Katkesi leukakin vielä kun piti vasaralla tiukentaa vääntöjen välillä, mutta hitsaamalla sai vielä sen verran kuntoon että sai viimeisenkin juntturin avattua ja kasatessa kiristettyä. Säädin vaikuttaisi toimivan, saapa nähdä, tuleeko vielä tuota peränpudotusta yön yli seisomisen jälkeen ekalla startilla, mikä oli oli oire joskus varaosa-auton ollessa käytössä.

Ei pudota enää perää alas yön yli seisonnan jälkeen seuraavalla käynnistyksellä, eikä perä laske muutenkaan juuri levossa. Ehkä puhdistus auttoi, koska tosiaan varaosa-auton olellessa käytössä oli tätä pudotusilmiötä.

LHM:t on tähän käyttöautoon vaihdettu muuten 60 000km välein, auto on ollut käytössäni vuodesta 2000. Ehkä öljy ei vaihdu perällä jarruista päästämättä, kuten on ollut puhetta.

Minullakin on edelleen ihmeellisiä oireita, joita ilmaantuu pakkasessa seisomisen jälkeen. Yhtenä aamuna, korkeussäätimen vivun ollessa perusasennossaan, etupää nousi käynnistyksen jälkeen aivan korkeinpaan asentoon. Ei auttanut vivusta kääntely, takapää kyllä laski alas, mutta etupää pysyi ylhäällä. Silloin oli aikaa viedä auto puolilämpimään talliin, ja 5 min tallissa oltuaan kuului "narahtava" virtauksen ääni etupään laskiessa normaalikorkoon. Useammin on pakkasöiden jälkeen ollut niin, että takapää laskee ajaessa pikkuhiljaa pohjalle, eikä herää toimintaan. Taas kun vie auton talliin, ja tunnin päästä kokeilee, niin toimii normaalisti. Tästä autosta en ole vielä korkeussäätimiä puhdistanut, koska putket ovat jo niin ruostuneet, ettei varmaankaan ehjänä irti lähde. Jospa tänään...

Korkeussäädinhän on rakenteeltaan sellainen, että öljy virtaa vain siinä n. 5mm keskikanavassa karan kauloissa reiästä toiseen. Kumikalvot vain keräävät ohivuotavan oljyn , ja ohjaavat sen paluuputkeen/letkuun. Kumikalvon takana öljyä virtaa vain sen ohivuodon verran, siis hitaasti. Niinpä ne mikroskooppisen pienet metallihileet, joita kuluminen tuottaa, pääsevät laskeutumaan pohjalle juuri tuolla kalvon ja säädinrungon välissä, koska sieltä virtaus ei niitä pois huuhtele. Kaikista niistä korkeussäätimistä, joita olen vuosien varrella avannut (ehkä 8-12 kpl) on löytynyt alumiinin mustaamaa öljymössöä juuri sisemmän vuotosuojan takaa. Ehkäpä se musta mössö jäykistyy pakkasella helpommin, kuin vihreä LHM, ja jumittaa korkeussäädintä sen verran, että Xantian vivuston JOUSIVOIMA ei enää riitäkään karaa siirtämään. Kuitenkin, kun ottaa pihdeillä kiinni karasta, ja kokeilee, niin kyllä se voimaa käyttäen liikkuu molempiin suuntiin. BX ja XM:ssä ei noita kierrejousia olekaan, vaan korkeustunnistimen vipuvarsi toimii vääntöjousena. CX ja GS:ää en rakennetta tunnekaan.

Siispä se puhdistus on tämänkin päättelyn avainsana. Eikä niitä tietysti tarvitse alati rassata, mutta joka 15. vuosi voisi olla hyvä...

Paitsi alumiinimujua, säätimeen jää loukkuun myös vettä. Edellinen Xantiani tuppasi 15 vuotiaana ja yli 10 asteen pakkasilla tekemään aamuisin juuri tuota, etupää max ylös ja takapää jäi maahan. Viritin ensiavuksi metalliset lämmitysilmaputket, toinen konehuoneesta etusäätimelle ja toinen takapuskurin takaa takasäätimelle. Niistä kun puhalsi kuumailmapuhaltimella lämmintä niin palautui parissa minuutissa normaaliksi kelillä kuin kelillä. Kovalla pakkasella etupää oli ajossa ok lämpimän koneen katveessa, mutta takapää pyrki hiljalleen laskeutumaan, olis vielä pitänyt toteuttaa ajoviimailmankaappari pakoputkelta takasäätimelle

Liemet vaihtuu jarruista ilmaamalla. Jousituksesta jumppaamalla. Huomaa sitten, kuinka kulku on pehmeämpää.

Tähän käyttöautoon taisi tosin takapäähän vaihtua lhm aika hyvin toissakesänä, kun vaihdoin takapallot, ja palloa irtivääntäessä lohkesi sylinterin tiivistepinnasta palanen, joutui vaihtaan ko. varaosa-autosta uuden jousisylinterin ja kasatessa laitoin ne paluupillit väärinpäin, keruupilli menikin huohotus reikään ja työnsi öljyn kumihaitarin sisään... ihmettelin puoli vuotta mistä se voi vuotaa...meni siinä joku litra. Mutta tuskimpa vaihtui sinne säätimen kalvojen väliin.

Molemmilla puolilla kalvoa oli lusikallinen harmaata alumiini-öljymössöä alkuperäisessä säätimessä. Miten te olette laittaneet sen sisemmän kalvon pannan tilalle, kun meni rikki, oli hapras? Molemmat saman klemmarin alle?

Uudet osat hajonneiden tilalle. Osat saa vaikka Sitroselta. Ei ole tarvetta Pielavetisille..

Minäpä löysin takakorkeudensäätimestä selvää vettä. Aiemmin olen nähnyt vain tuota metallihile-öljymössöä. Veden jäätyminen säätimessä kyllä hyvin selittää kaikki kuvaamani oireet. Nyt tuntuu auto lähes taikamatolta.

Oletko saanut ne kumikalvon pannat aina ehjinä irti? Ilmeisesti tuosta paikoillaankin olevasta se panta venyi sen verran irroituksessa, että muutama tippa oli säätimen alla. Vedin päälle kaapelimiehen suositteleman pielavetisen korjauksen, eli klemmarin.

Joo, minulla myös jokunen tippa tullut. Jouduin säädintä irroittaessa juntturit avaamaan Knipex-papukaijapihdeillä, mutterikantoja ei niissä enää ole. Takaisin laittaessa yksi juntturi jäi vähän löysäksi, eilen ammulla kiristin tuoda juntturia. Täytyypä tänään myös tarkistaa, tiputtaako vielä. Korkeussäätimiin on ainakin aikaisemmin saanut myös korjaussarjaa, jossa on uudet kumikalvot ja "pitorenkaat", eli ne metallirinkulat.

Panta ruostuu ulomman kalvon reunuksen alla hautumalla, etenkin takasäätimen takimmainen panta on useimmiten melkein poikki ellei ole vaihdettu. Kestävät pitempään kun ennen ulomman kalvon asennusta sipasee kevyet vaseliinit ulkopinnan uraan, asentaa ulomman kalvon ja pyörittelee sillä tasaiseksi. Pannat on aika hentoa tekoa jo uutena.

Kun XM-Hannu mainitsi nuo Knipex pihdit, mieli ottaa kantaa. Mahtava löytö työkaluna ovat nuo. Ihan pienimmillä ei oikein tapahdu, mutta sellaisilla vaaksan mittaisilla tekee ihmeitä. HYVÄ OSTOS !