Minullakin on edelleen
ihmeellisiä oireita, joita ilmaantuu pakkasessa seisomisen jälkeen. Yhtenä aamuna, korkeussäätimen vivun ollessa perusasennossaan, etupää nousi käynnistyksen jälkeen aivan korkeinpaan asentoon. Ei auttanut vivusta kääntely, takapää kyllä laski alas, mutta etupää pysyi ylhäällä. Silloin oli aikaa viedä auto puolilämpimään talliin, ja 5 min tallissa oltuaan kuului "narahtava" virtauksen ääni etupään laskiessa normaalikorkoon. Useammin on pakkasöiden jälkeen ollut niin, että takapää laskee ajaessa pikkuhiljaa pohjalle, eikä herää toimintaan. Taas kun vie auton talliin, ja tunnin päästä kokeilee, niin toimii normaalisti. Tästä autosta en ole vielä korkeussäätimiä puhdistanut, koska putket ovat jo niin ruostuneet, ettei varmaankaan ehjänä irti lähde. Jospa tänään...Korkeussäädinhän on rakenteeltaan sellainen, että öljy virtaa vain siinä n. 5mm keskikanavassa karan kauloissa reiästä toiseen. Kumikalvot vain keräävät ohivuotavan oljyn , ja ohjaavat sen paluuputkeen/letkuun. Kumikalvon takana öljyä virtaa vain sen ohivuodon verran, siis hitaasti. Niinpä ne mikroskooppisen pienet metallihileet, joita kuluminen tuottaa, pääsevät laskeutumaan pohjalle juuri tuolla kalvon ja säädinrungon välissä, koska sieltä virtaus ei niitä pois huuhtele. Kaikista niistä korkeussäätimistä, joita olen vuosien varrella avannut (ehkä 8-12 kpl) on löytynyt alumiinin mustaamaa öljymössöä juuri sisemmän vuotosuojan takaa. Ehkäpä se musta mössö jäykistyy pakkasella helpommin, kuin vihreä LHM, ja jumittaa korkeussäädintä sen verran, että Xantian vivuston JOUSIVOIMA ei enää riitäkään karaa siirtämään. Kuitenkin, kun ottaa pihdeillä kiinni karasta, ja kokeilee, niin kyllä se voimaa käyttäen liikkuu molempiin suuntiin. BX ja XM:ssä ei noita kierrejousia olekaan, vaan korkeustunnistimen vipuvarsi toimii vääntöjousena. CX ja GS:ää en rakennetta tunnekaan.
Siispä se puhdistus on tämänkin päättelyn avainsana. Eikä niitä tietysti tarvitse alati rassata, mutta joka 15.
vuosi voisi olla hyvä...
