Olen nyt käytännön pakosta tutustumassa näihin Megasquirt jne aftermarket- moottorinohjausjärjestelmiin.

Näyttää ilmiselvältä että täyskaasun ja tyhjäkäynnin saavat kaikki kohdalleen. Loputon määrä dynovideoita joissa mitataan maksimivääntöä kaasu auki on tuubissa, hienolta näyttää.

MUTTA MUTTA

Mitenkäs noilla aftermarket-aivoilla säädetään kohdilleen se erittäin herkkä parametrikokoelma joka määrittelee pinta- ja osakaasukäytöksen pikkunopeuksilla, kun siirrytään moottorijarrutuksesta vetoon vaihde päällä (manuaalilaatikko) ja toisin päin? Eri moottorinlämpötiloissa ja ulkolämpötiloissa?Tämä on alue, jossa autotehtaat hierovat ecu-ohjelmiaan erittäin kauan. Näistä käytetään nimitystä siirtymävaiheen toiminta.

Yleisesti haaste on voimanlinjan välyksien kiinniotto suuntaan ja toiseen siten, ettei ohjaamoon tunnu nykäystä saati rykäystä. Ja ystävät, tämä on todella vaikeaa! Vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun alussa kaikki oikeatkaan autovalmistajat eivät saaneet ruiskuvehkeissään tätä kunnolla hoidettua (mm.alfa romeo) ja kaasulle mennessä voimalinja kolahtelee ja koko auto nykii. Moottoripyörissä näin oli vielä 2000-luvun puolessa välissäkin.

On tullut selväksi, että noilla aftermarket-tunareilla tämä on iso ongelma josta ei haluta puhua. Autot rykivät ja nykivät osakaasulla ja kaasulle mennessä. Eli juuri siinä tilanteessa, mitä kaupunkiajossa tapahtuu jokaisella liikennevalovälillä.

Onko aftermarket-ecuja kukaan saanut toimimaan siirtymävaiheessa ja pienissä osakaasutilanteiden päälle-pois hiissauksessa kaupunkinopeuksilla, manuaalilaatikolla?

Kuka?

Tämä on se aikaavievä osuus säätämisessä. Eikä oikein rullilla saa säädettyä, ajossa eli käytännön tilanteissa kylläkin. Asia helpottuu kun on asiansa osaava kaveri säätämässä, kun toinen ajaa, säätäjän pitää toki olla "kartalla" että miten se ajopeli käyttäytyy missäkin tilanteessa, kuunnella siis "herkällä p*rseellä" miten säätökohde käyttäytyy, säätää lennossa bensakarttaa just sillä alueella missä ajetaan, keskittyä kokonaisuuteen. Ajaessa säätäminen onnistuu toki, mutta vaatii himpun liikaa keskittymistä itse ajamisesta, on kyllä tullut sitäkin siinä vaiheessa tehtyä kun alkoi löytyä selkäytimestä läppärin käyttö säätöön liittyvissä asioissa, mutta usein piti ottaa tien sivuun ja rauhassa säätää. Enempi hienosäätöön soveltuu tuo kuskin säätäminen...


On noita pari omassa käytössä, yksi pelkkää bensaa ohjaamassa, toinen pelkkää sytkää, kolmas missä on nuo kaikki. Viimeisessä sitten lisähaastetta toi remmiahdin, sen ohitusventtiilin ohjaus, kevyt vauhtipyörä yms kivaa...

Kyllä sitä ekaa asennusta tuli varmaan parin vuoden aikana säädettyä ihan paljon, alkuvaiheessa runsaastikin. Välillä datalogia ja sen perusteella säätämistä, kyllä se herkkyys lopulta sieltä löytyi, ja sittemmin on saanut olla sellaisenaan, -mitä nyt toisinaan tarkistanut että on kaikki kunnossa. Kaikkea ei kuitenkaan tunne, mitä läppäri sitten näyttää. Ja joo, kun sitten on tullut ajettua kavereiden muuten vastaavia, mutta perussytkällä ja kaasarilla, niin ei ole niitä ikävä ollut. Sen verran kivammin toimii kaikin osin, ja jotain sinne alakierrosten vääntöosastolle on pelkällä ruiskullakin saanut, että Rättärin vakiovälitykset tuli vaihdettua pisimpiin mitä Gs:stä löytyy, jolloin silloin kun Gs:n askista laitellaan kolmosta niin Rättärin askista olisi jo nelonen menossa...

Ja kai sitä oli jotenkin oppinut tuota säätämistä, kun silloin aikanaan piti vinoilla kaverille, joka turboa Rättäriin kasasi, ja meidän sillä piti lähteä Kajjjaaniin, eikä suostunut edes käyntiin lähtemään ekan käynnistymisen jälkeen jotta "vedä vaikka trailerilla pihaan, niin kyllä se herätetään". Tuo puhelu oli keskiviikkona, perjantaina aamupäivästä soi puhelin että "nyt oon pihassa". Paria tuntia myöhemmin kävi nätisti jo tyhmäkäyntiä, kahvia kitusiin, ja lisää säätöä ja koeajoa, tuntia myöhemmin oltiin jo matkalla. Eka sata kilometriä tuli säädettyä, sitten lähinnä katsottua että säädöt alkaa olla mallillaan. Ja joo, kivaa kyllä oli, ja välillä vauhtiakin...

https://www.2cv.fi/keskustelut/aihe/onko-kiire/
Tuossa vähän tarinaa, kesältä 2010. Lähtisin vaikka välittömästi, jos vastaava rosessi olisi tiedossa...
On tällä palstalla muutama muukin, jotka ovat perehtyneet Megaankin, ja Speeduinoon (joka nyt vaikuttaisi olevan hyvinkin sitä mitä Mega oli reilun kymmenen vuotta sitten)...

Megan siirtymävaiheen toiminnan säätämistä olen kyllä päässyt ihmettelemään, mutta en vielä ymmärtämään. Viime kesänä yritettiin katsoa minikerholaisen projektiin tasakaasulta täydelle kaasulle siirtymää kohdilleen Ahvenistolla kerhon ratapäivillä. Ihan olin tuossa matkustajana, sekä fyysisesti että kuvaannollisesti. Istuin siis kyydissä läppäri sylissä, ja yritin ymmärtää mitä se vekotin yritti kertoa. Olisi ehkä ollut hedelmällisempää, jos minä olisin ajanut, ja omistaja olisi säätänyt. Mutta sadekeli ja tuommoinen vanha Mini turbotetulla suzukin twincamillä ei varsinaisesti houkutellut niin paljoa, että olisin edes harkinnut tuon ehdottamista.

Säätämisen määrä on tosiaan varmaan infernaalinen, kun ulkoilman lämpötila, paine, sekä koneen lämpö vaikuttavat siirtymävaiheen toimintaan. Turbo tuo vielä toisen potenssi haasteet.

Jasu: oletko siis säätänyt ihan "manuaalisesti" karttoja hieromalla?

Keväällä "säädin" ensimmäisen kerran TunerStudion autotune-featurella 920cc Nortonin ja täytyy sanoa että tuli he...tin hyvä. Prätkässä TPS-säätöisenkin sai toimimaan erittäin hyvin. Kaksi n.puolen tunnin säätö-ajelua ja homma oli nipussa. Isommilla vaihteilla täyskaasu-säädöt olis kyllä voinut tehdä penkissä tai jossain lentokentällä Olin siis ensin määrittänyt mm. tavoite-AFR ja sytkä-taulut.

10 vuotta sitten tuo auto-tune ei kyllä toiminut mutta uusimmat versiot toimii.

Joo, ihan käsin naputtelemalla. Aivan järjetön savotta, ja bensaa paloi huolella, mutta se oli sitä aikaa. Kapeakaista-lambdalla ykkösprossulla kymmenen vuotta sitten, autotune olisi tarvinnut vähintään laajakaista-lambdan, eikä sittenkään oikein toiminut... Kakkosprossulla tuli kokeiltua laajakaistan kanssa, ja on kyllä ihan toista verrattuna aiempaan, sen jäljiltä ei paljoa silottelua karttaan enää jää...

Nyt tallissa odottaa kolmosprossu, ja pari laajakaista-lambdaa, asettumistaan Rangen koneen kaveriksi. Sitten joskus, kun pahimmat kiireet hellittää, paneudutaan sitten ruiskuttamaan kolmepuolikasta bensakasia, Strombergit siirtyy hyllyyn ruiskuvermeiden tieltä. Lähtenyt käsistä se projekti jo aikaa sitten, pakolämpöjen mittaus joka pytyltä, CAN-väylän kautta lisää analogiatuloja yms kivaa...

Siirtymä-vaiheiden hienosäätöihin MS-pohjaisissa laitteissa löytyy monia apuvälineitä, kuten mixed MAP/TPS säätö ja erilaisia säätöjä ”sw-kiihdytyspumpumpulle”. Itselle työnalla phase-detect MAP, 2-pyttyisessä kun MAP-signaali muistuttaa siniaaltoa tasakaasullakin.

Ja ainahan voi ohjelmoida omat algoritminsa tai muokata olemassa olevia, firmiksiin kun löytyy c-lähdekoodit. Jotain pieniä muutoksia itsekin tehnyt.