Laitoin eteen uudet jarrupalat loppuvuodesta ja jäi pitämään outoa vinkunaa. Emäntä tuolla enimmäkseen ajelee, mutta kävin yhden reilu 100km lenkin heittämässä. Reissun jälkeen huomasin tuon satunnaisesti vinkuvan kulman olevan aivan kuuma. No, jarrupalat pois ja paikkojen huolellinen putsaus. Kasaan ja koeajolle. Korttelin kiersin ja edelleen hiukan lämpenee. Palat meni kyllä vähän nihkeästi paikalleen. Otan vielä irti ja pyyhkäisen rälläkällä palan liukupinnoista pikku siivun pois. Onko kuinka yleistä, että pitää näin sovitella? Kyseessä Brembon palat.

Mikä vekotin kyseessä? Ja oliko se rautalanka jousi häkkyrä paikallaan siinä uloimpana?
Muistelen että sen puutteella takana oli kolinaa aiheuttava vaikutus ja edessä joskus vastaavaa kiljunta/lämpenemis ongelmaa..
Nyt toki viimeisimmät ongelmat johtuneet jumivista männistä.
Ja tuliko muuten brembojen mukana sellaisia rosteri pellin paloja siihen palan ja palan pitimen väliin? Kysyn koska jokusen ”vääränmerkkisen” auton brembon palojen mukana tulee. Ja noiden tarkoitus ilmeisesti parantaa palojen ”liikkuvuutta” ja korjaa myös ongelmaa jos palan pitimeen tullut monttuja tai muuten kuluneet väljiksi.?

Honda kyseessä. Tässä on satulassa olevissa poteroissa rosterilirpakkeet, eli jäävät satulan ja palan väliin. Uusia ei muistaakseni tullut palojen mukana. Rautalankoja näissä ei ole.

Mäntää liikuttelin edestakaisin, se ei jumi.

Muistaakseni Brembo luki laatikossa edellisen VAGinani takajarrulevyissäkin, jotka siihen joskus nahkahousumaasta tilasin muun rojun ohessa. Tuskin niissä muuta Bremboa oli kuin se kiinalaisen laatikkoon laittama logo. Sen verran heikon oloisia tuotteita olivat... mm. kiinnitysruuvin reikä oli unohdettu tehdä . Tosin ei italialainen tuotanto välttämättä sen parempaa tietenkään liene kuin kiinalainen, mutta olisi saattanut edes yritystä olla.

Minulla jumituksen syy on aina löytynyt jarrusatulan ruosteista, tai jarrumännän ruostumisesta. Jossakin autossa oli etujarruissa satulan liukupintoina RST-liuskat, joiden alta paljastui valurautaosan ruostetta.

Pistin Sebringiin just takajarrulevyt ja palat, ja eikös vaan olleet hanakoita laahaamaan. Olivat sen verran paksut, että juuri ja juuri mahtuivat männän ja levyn väliin. Tuohon kun myytiin 15-18mm paksuja paloja, ja omani olivat tuota paksumpaa laatua ja arvelisin, että edelliset ohuempia tai ainakin ohuiksi kuluneita.

Mukana tuli uudet asennusjouset ja liukutapit liikkuivat pienen putsaamisen jälkeen kevyesti, joten pienen tutkimisen jälkeen totesin, että kannattaisi lähteä liikkeelle avaamalla satula ja kasaamalla uudestaan männän puhdistamisen jälkeen uusilla tiivisteillä, jotta vanhojen jarrujen todennäköisin laahaamisen syy saataisiin eliminoitua, mutta en jaksanut nurkkakinnerin kanssa ryhtyä siihen. Vetäisin paloista kerroksen pois, mäntä on nyt eri kohdassa (todennäköisesti lähempänä sitä, missä se oli aiempien palojen kanssa) ja tuntuisi irrottavan siten, että enää ei juurikaan laahaa, jos ollenkaan. Palat oli Remsat, jotka on ainakin Sitikoissa toimineet oikein hyvin ja kitisemättä.

Eli joskus joutuu vähän soveltamaan, tai sitten voi tehdä kunnolla, jos kyse on sen arvoisesta autosta.

Palojen jumittumisia olen koettanut estää hoitamalla paloille mm. hiukan liikevaraa. Myös palojen kiinnityspintojen* rasvaus potkuriakselirasvan ja Al-tahnan sekoituksella. Se toimii. Kestää vettä ja estää jumit. Toki muitakin aineita löytyy? *Rst-peltien alta ruostakarpat pois ja tuota cocktailia tilalle. Joissakin jarruissa vaan laahaaminen kuuluu asiaan, vaikka ei pitäisi. Mm. BX ja Xantia. Näihin tein omat, toimivat kujeet. Niistä on ollut juttua kuvineen jo vuosia sitten. Muitakin konsteja varmaankin on, mutta näin olen itse tehnyt, en voi moittia.

Eikös esimerkiksi ihan tavallinen tuohon tarkoitettu Ate Plastilube ole myös toimivaa tavaraa? Sitä on tullut laiteltua useampiin jarruihin, eikä ole niiden kanssa ongelmia tullut.

Japanin ja koreanihmeissä on jarrupalojen pidikkeenä ja liukupintana ne peltilirpakkeet satulan ja palojen pään välissä. Jarrusatulaan muodostuu lujaa ruostetta*. Sen poistaminen rälläkällä on vaikeaa, hiomalaikkain tukkeutuu helposti. Jarrusatulaviila on hommaan oiva työkalu.

Olen ruvennut vaihtamaan jarrupalat kerran vuodessa, jotta kyseinen oksidikerros ei ehtisi kasvaa jumittamaan paloja - sekä - levyt pysyvät sileinä ja urattomina.

https://www.biltema.fi/autoilu---mp/aut ... 2000020965

1) hematiittin ja ruosteen seosta, Fe2O3 joka on siis rauta(III)oksidi, E-koodi E 172.

Varmaankin muitakin rasvoja on. En ole kokeillut, kuin kerran. Hyvin jäykkää, Stilon liukutapit eivät tykänneet, mutta ei myös tuosta cocktailista. Cocktailia olen käyttänyt -94- lähtien, jarrupaloihin, niiden vastinpintoihin, taustoihin, ok. . Käytän ruosteiden kaapimiseen kolmioviilasta tehtyä kaavinta. Sillä voi kaarevat pinnat satuloista hyvin... Kun juttua oli, on joskus tullut selvästi ylisuuria paloja, tai jäysteellisiä, mirklattu. Itsekin vuosittain tarkistan ruosteet, putsaan ja rasvaan satulat, jarrupaloista huolimatta. Kunhan ovat suorat. Näin pelaa ainakin vuoden, eikä tarvitse alkaa ihmetellä jumitteluja, laahailuja.