Morjes
Autoharrastuksesi ei ole menossa ainakaan huonompaan suuntaan, kun etsiskelet D-mallista Citroenia, ja vielä viirusilmää. Olen toki jäävi sanomaan mutta mielestäni -67 muuttunut keula on yksi kaikkien aikojen parhaista faceliftauksista. 70 luvulla D-mallien varustetasot alkoivat yhtenäistymään ja "alempiinkin" malleihin lisättiin koko ajan lisää ominaisuuksia. Varmaankin kaikissa 70 luvun (suomiautoissa ainakin) oli jo ohjaustehostinkin vakiona? Tekniikka oli kestävää (moottori, vaihteisto, vetoakselit) ja hydrauliikan osatkin olivat toimivia. Tässäkin tietysti vaikuttaa, kuinka ahkerasti LHM:ia vaihdettiin. Hydrauliikkaputkistot ovat tietysti yksi ruostuva kohta, mutta ei mikään ongelma kunnostajalle. On ne tietyt ruostuvat kohdat rungossa ja korissa. Rungossa ruoste on voittopuolisesti keskittynyt takaosaan; takatukivarsien kiinnityksen alue + kumityynyjen vastakappaleet rungossa ovat teknisesti tärkeät kohdat. Ja siitä laajemmalle katsoen paksin pohja ja rungon alareuna takapuskurin takana. Jos ruoste ulottuu "elefantin korviin" (takalokasuojien alla olevat siivekkeet), paksin sivuihin ja takalokasuojia kannatteleviin kaariin asti, ollaan jo aika pahasti ruostuneessa tilassa. Mutta kaikkea tätäkin voi nykyään ostaa uustuotantona ja taitava pystyy itsekin tekemään. Sitten ovat nämä pitkät kotelopalkit, joiden pohjat ovat usein pois ruostuneet ja niitä on paikattu isosti jo ehkä parikin kertaa. Nämäkin voi tehdä takaisin alkuperäisen näköisiksi uustuotanto-osilla tai itse paukuttaen. Tai antaa olla siinä kuosissa, jos on tehty hyvin ja itselle kelpaa. Jos löytää auton, jossa kotelopalkit ovat alkuperäiset ja ruostumattomat, kannattaa jo vakavasti harkita sen ostamista. Alkuperäiset verhoilut ovat yksi heikko kohta näissä autoissa, mutta mikäli olen aikaisemmista jutuistasi oikein ymmärtänyt, ne eivät ole sinulle ongelma. Penkkien kangas on suoraan sanottuna huonolaatuista ja lisäksi ovipahvit kupristelevat varmasti kaikissa ehdokkaissa, mikäli niitä ei ole alanurkistaan ruuvattu jälkikäteen kiinni. Kojelauta (70- pyöreät mittaristot) on vielä osittain peltiä, eikä siinä ole paljon rikkoutuvaa, paitsi ehkä tuuletusritilät. Ohjauspyörä on varmaankin kehältään mennyt huonoksi. Tämäkin on nykyään mahdollista uusia (Franzose, oma ohjauspyörä panttina). Sitten on vielä nämä koripellit. Pahin ongelma ovat ovien pohjat - usein paikattu jo parikin kertaa korjauspaloilla. Myös etulokasuojien taka-alanurkat ovat usein puhki tai paikattu ja viirusilmissä on tuossa silmien lasin alla keskellä sellainen päällekkäisten peltien muodostama kohta, joka usein kukkii.
Tällaisia asioita voi yrittää katsella, kun on ostamassa D-mallin autoa.
Terveisin: Mika Vesalainen / Kotka

Vaihteissoissakin taisi olla eroja eri mallien välillä, eli hydrauliohjattua kytkintä (tai täysautomaattiakaan) ei tainnut saada ID/DSupereihin ja ne lienee kaikki korkeintaan 4-vaihteisia (paitsi joku firma ulkomailla tekee noita vanhoista modaamalla). DSuper5 oli viisivaihteinen manuaali.

DS-ostajan oppaita taitaa olla useampiakin ja korostavat katsottavaksi vähän eri paikkoja - mutta niin on monenlaisia ostajia, yksi tykkää rassata hydejä, toinen koneita ja kolmas hitsaa pitsiverhoista ehjää peltiä (itse en kauheasti pidä ruostekorjauksista, johtuisiko siitä että on tullut tehtyä niitä nuorena huonoissa olosuhteissa ja huonoilla laitteilla - ja vielä huono tekijäkin ja neljäs maalaa vaikka koivun alla priimaa maalipinraa)...

Tuossa yksi ostajan opas (jarrutatti vs poljin oli siinä myös mainittu suurena erona DS vs. ID, ainakin siinä kohdassa johon silmä osui):
https://drive-my.com/en/blogs/entry/buy ... ds-id.html

Kyllä minusta d malli on cx verrattuna kumminkin paljon yksinkertaisempi ja helpompi korjata,siitä saa helpolla purettua vaikka etulokasuojat pois niin on esim.paljon enemmän tilaa korjailla.onhan d malleissakin eroja kyllä ds23ie moottoritilassa on paljon enemmän tavaraa ja tilaa vähemmän kun esim.d super 5 :ssä.kumpaisestakin on kokemusta.

Joko sulla on projekti kiikarissa?

Jos ei ole, saa olla yhteydessä! Mulla on kaksikin jo vuosia tallessa ollutta aihiota, joista toinen voisi hyvinkin tulla kyseeseen. Tänne tai yv:llä, kiitos!

Ohjaustehostin tuli perusmalliin eli ID-malliin valinnaiseksi lisävarusteeksi vuoden -62 lopulla. Faceliftin jälkeen kääntyvät kaukovalot tulivat myös lisävarusteena saatavaksi, kuten myös ylös-alas-kääntyvät ajovalot, jotka niiaa kiihdytyksessä. Usein näkee kääntyviä kaukovaloja, mutta harvemmin noita automaattisesti laskevia ajovaloja. Suomen olosuhteissa ne eivät kauan toimineetkaan, kun toteutus oli vaijerilla takaa kallistuksenvakaajan tangosta. Ihan alkupään faceliftit olivat vielä 4-vaihteisia, 5-vaihteinen laatikko tuli optioksi 70-luvun lopulla ja oli valittavissa kahden vuoden ajan. Vuoden 72-lopulla kaikki D-Superit muuttuivat 2,1 litraisiksi ja 5-vaihteisiksi. optiona valittavissa ollut 5-vaiheinen laatikko ei ollut juuri 4-vaiheista pidempi välityksiltään, ainoastaan vaihdevälit olivat tiheämmät. D-super5 laatikko on taasen 5-vaihteen välityksiltään jo muistaakseni noin 20% "pidempi".
Käytännössä kaikki muut, paitsi oikeat DS:t ovat varusteluiltaan ID-mallien kaltaisia. Eli D-super ja D-special kuuluvat ID-malliin. Myynnissä näkee monesti D-supereita joita myydään DS-malleina virheellisesti. Tämä taitaa johtua siitä, että tyyppikilvessä myöhemmissä D-supereissa (-72 eteenpäin) lukee DS21. "Oikean" DS:n tunnistaa yleensä tutti-mallisesta jarrupolkimesta.

Myös DS:n laajempi tunnettavuus aiheuttaa virheellistä DS:ksi nimeämistä. Kaikkia D-malleja (eli näitä faceliftejä) kutsutaan nykyään DS:ksi. Empä tuota itekkään aina enään korjaa jos joku kyselee ja puhelee omasta ID 20 D-super mallista DS-mallina.

Juusolta löytyy noiden parin auton lisäksi hyvin myös varaosia, suosittelen!

Onko tuo jarrutatti nyt sitten lopulta ainoa ominaisuus joka on DS:ssä aina ja muissa versioissa ei koskaan? Jos nimittäin haluaa näitä mahdollisesti jälkikäteen rakenneltuja ja uudelleen nimettyjäkin autoja bongailla...



Mihin faceliftiin viittaat, 1963 vai 1968? Eivätkö sitä vanhemmat ole D-malleja? Tuntuu että kyseisen nimityksen käyttö yleistyi aikanaan tällä palstalla kun paheksuttiin koko mallisarjan kutsumista DS:ksi ja kuvittelin jo löytyneen ilmaisun jolla katetaan koko mallisarja eikä sorsita ketään. Eipä kai joittenkin A-mallien kutsuminen 2cv:ksi tai rättäriksi aiheuta pahennusta vaikka verohevosvoimia voikin olla 3 tai pakettimallissa ei ole rättiä?

P.S. Aikoinaan, taisi olla omistussuhteen ensimmäisenä kesänä, ajelin omallani Tampereen keskustassa ikkunat auki. Jossain kohtaa jalkakäytävältä eräs varttuneempi herrasmies huikkasi kavereilleen että "Hei kato iidee!". Melkein teki mieli tempaista auto kadunlaitaan parkkiin ja pyytää arvaamaan uudemman kerran

Nuo niiaavat valot eivät siis huomioi etupään korkeutta ollenkaan, ainoastaan takapään?

Niiaavat valot on kytketty sekä taakse että eteen. Teräslangat (pianolangat) on kiinnitetty kallistuksenvakaajiin kiinnitettyihin tankoihin, jotka kiertyvät joustoliikkeessä samalla tavalla kuin korkeudensäätimien vastaavat tangot. Teräslangat kulkevat metalliputkissa ja ne yhdistyvät konehuoneen puolella erikoiseksi teräskoukkujen, akseleiden ja jousien muodostamaksi hässäkäksi, jonka avulla ajovaloumpioiden niiaava liike saadaan aikaiseksi. Eikä sekään vielä ole ranskalaisinsinöörille ole riittänyt; liike on vielä vaimennettu iskunvaimentajalla, joka on täytetty auton ajankohdan mukaisella hydrauliikkanesteellä.

Mika

..."Oikean" DS:n tunnistaa yleensä tutti-mallisesta jarrupolkimesta...

Eipä monia taida patonkilaisissa olla, jotka tuollaista autoa uutena ovat ajaneet. Täällä heistä yksi.

Tavallisessa DS:ssä vm.68 eteenpäin on aina 4 sisävaloa: keskipilareissa ja takapilareiden yläosassa.Pallaksessa on 2 isompaa keskipilareiden yläosassa. DS Pallaksen nyt tunnistaa jo muutenkin... PS 55-67 DS:sien takapilareiden valoista en muista.

Mun kesti niiden valovimpaimien keräily pari kolme vuotta.

Aidon DS:ssän tunnistaa 5:ssä sekunnissa kun kattoo sisälle autoon.

Totta, tässä olin väärässä. Minulla on ollut 80-luvulta saakka sellainen kuva että nämä uudemmat, joissa valot lasin takana, ovat kaikki kansankielellä D-malleja. Mutta absoluuttinen fakta onkin, että kaikki yli 1,3 miljoonaa vuosien 1955 ja 1975 välillä valmistettua ovat D-malleja. Toivottavasti tästä ei muut pahoittaneet mieltään.

Näkyvimpänä muutoksena ensimmäisessä versiossa puskuri on sulavamuotoinen kaari ilman törmäys-/vaimenninkumeja ja ilmanotto on puskurin alla. -63 puskuriin tuli kaksi ulkonevaa "sarvea" kumeineen ja ilmanotto etuvalojen alle.

Kojelaudan muutokset ei ilmeisesti täsmänneet facelifteihin, vaan eka uudistus tuli joskus 1962 ja pyöreät mittarit 1969? Samaten ilmeisesti vanteiden muutos 1-pulttisesta 5-pulttiseen tuli 60-luvun puolimaissa hiukan liukuvasti eri malliversioihin?

ei kannata ainakaan loukkaantua, vaikka joku sanoo pallasta iideeksi tai d-superia deeässäksi tai mitä vaan kyse on vain tietämättömyydestä.........ei aina muuten tiedä onko aito pallas vai ei, niitä pallaksen tavaroita on laiteltu noihin halvempiin d-sarjalaisiin, kun alkuperäiset ovat menneet kolarissa tai mädäntyneet,muitakin tapoja tiedän, mutta en nyt niitä ala kommentoimaan, mulla on farmari iidussa muuten jarrutatti, niinkuin muissakin ilmeisesti familiale ja farmarimalleissa, johtuukohan mistä, kuka tietää tarkalleen......ehkä kyse on kokonaismassasta, raskaampi auto vai miksi noihin laitettiin tuo tattijarru, vaikka moottori on tavallinen kaasutinversio ja vaihteisto normaali 4 tai 5 vaihteinen, kaikenlaisia versioitahan sai ilmeisesti tehtaalta, kun vain halusi.

Minua on ihmetyttänyt onko noissa jarruissa kuinka paljon eroa, eli onko jarruventtiilin toimintaperiaatteessa suurta eroa tai pumpussa/paineissa joku olennainen ero riippuen onko polkimella vai tatilla tai onko pyörien päässä kuinka erilaiset jarrut? Ilmeisesti myös kaikki Englannissa tehdyt oli jarrutatilla, riippumatta mikä malli oli kyseessä.

Jarrutattti-version erikoisuus on jarrupaineen jakotapa etu- ja takajarrujen välillä. Tatin alla on alimmaisena kaksi jarruventtiiliä noin neljän senttimetrin päässä toisistaan, etu- ja takajarruille omansa. Niiden yläpuolella on sellainen liukuva "kelkka" jota jarrutatti painaa. Tätä kelkkaa liikuttaa takajousitukselta tuleva hydraulinen paine (pieni sylinteri, mäntä ja jousi). Normaalitilanteessa, takajousituksen paine n. 60bar jarrujen tasapaino on säädetty tehtaalla tiettyyn kohtaan. Jos nyt vauhdissa jarrutetaan, niin auto niiaa eteenpäin (perä nousee ylöspäin) jolloin takajousituksen paine pienenee. Tällöin se "kelkka" jarruventtiilien yläpuolella liukuu vähän taaksepäin ja jarrupainetta (ei siis suoranaista hydraulipainetta vaan sitä voimaa, jolla jarruventtiileitä painetaan) ohjautuu enemmän etujarruventtiilille. Liikkeet ovat aika pieniä ja systeemi on näin ollen aikamoista "hienomekaniikkaa" mutta se toimii.
Minun ymmärtääkseni jarrupaineissa tai itse jarruissa muuten ei eri versioiden välillä ole eroa. Ja onko niin, että "yksinkertaisemmalla" jarruventtiilillä varustetussa systeemissä jarrupaine taaksepäin myös pienenee kun perä nousee, mutta se saadaan aikaan jotenkin "suoraan" takajousituksen paineesta, ei tuollaisella liukuvalla kelkkasysteemillä.
Terveisin: Mika

Tässä "normaalissa" versiossa takajarrujen paine tulee takaa korkeudensäätäjän jälkeen eli jousitukselta jarruventtiilille ja siitä suoraan takajarruille. Tällöin takajarrut on sitä tehokkaammat, mitä enempi takana painetta jousituksessa eli tavallaan kuorman määrän mukaan. Näin ajatellen voisi päätellä että jarrut keventää jos perä nousee?
Tehokkaassa jarrutuksessa muuten huomaa kuinka perä ikäänkuin imasee maahan kiinni kun jousituksen paine vähenee. Tuntuu ainakin omassa pääkopassa kuin se tehostaisi myös perän pitoa jarrutuksessa, tiedä häntä?
Etujarrulle tulee tässä muuten paine taasen päävaraajalta. Eli etujarrut toimii siihen (viimeiseen) saakka, kun päävaraajalla painetta riittää. Ajateltu juttu tämäkin?

-Pekka