Rouvan Breakiin iski kevätkiima, ja takapää nousee yläasentoonsa riippumatta korkeudensäätövivun asennosta. Suoraan säätöyksikön vivusta kääntelemällä perä nousee ja laskee, mutta vipu tuntuu todella jäykältä. Käänsin kokeeksi kallistuksenvakaajan ympärillä olevaa kaulusta pienen matkaa, ja nyt perä ei enää kulje ihan yläasennossa. Lisäksi otin LHM:t pois, putsasin sihdit ja säiliön, ja panin kliineri-nafta-seokset järjestelmään.

Mahtaako parantua tuolla, vai olisiko korkeudensäätäjään ilmaantunut joku mekaaninen häikkä?

Onkos se päässyt sen peltisen linkun saranana toimiva ruuvi ruosteeseen/jumiin/löysälle? Siis pellinpala jossa on soikea reikä johon korkeudensäätötangon pää asettuu. Omasta pääsi tuon "saranan" yläpäässä oleva mutteri löystymään linkun ruostuttua kierteestään jumiin. Aiheutti juurikin perän jäämisen ylös.

No itse asiassa se välivipu oli pudonnut kokonaan maantielle akselipultin katkettua.. Mutta noin on käynyt ennenkin, eikä se ole johtanut perän nousuun - eihän tuon välivivun pitäisi tiemmä perusajoasennossa koskettaa korkeudensäätäjän viikseen ollenkaan? Eilen pistin uuden vivun alle, ja siinä yhteydessä tulin todenneeksi, että korkeudensäätömokkulan kyljen kovaa vipua kääntämällä perä kyllä nousee ja laskee, mutta viiksien kautta ohjastettuna on liikunta melko takkuista.

Ei niin, mutta jos se pääsee siirtymään väärään paikkaan niin silloin se tekee kummia. Herkistele se säädin hyväksi, säädä mullistuksen takaajan "kaulusta" kääntämällä korkeus oikeaksi ja säädä sitten sen välivivun laakeripisteen paikka siten että korkeudensäätötanko on vivun reiän keskellä.