Ostin tämän foorumin kautta koukku Xantiaan. Koukussa on kolme kiinnityspisteet. Kaksi takana, ja yksi varapyörän edessa. Minulle se on vähän hassu näkoinen, koska siellä varapyörän edessa oleva palkissa ei ole reikä, eikä vahvikepelti.






Koukusta puuttuu myös valmistajan kilpi, ja minun mielessä se on pakollinen myös noin vanhoille autoille (vm -94). Onko tämä itse-tehty koukku, vai kuitenkin tarvikeosa?

Kuin tarkoitus on myös autotrailerin hinaaminen haluan että homma on kunnossa.

Koska autossasi ei ole ollut vetokoukkua aiemmin, niin luonnollisesti siitä palkista myös se reikä puuttuu, se reikä pitää itse porata siihen ja sitten se niin sanottu haarukka sopii sinne palkkiin ja nimenomaan sinne palkkiin se kiinnitetään, ei mihinkään vahvikepeltiin.
Ja tuo toinen kysymys, koukku ei ole mikään itse tehty se on todennäköisesti ns: tarvike koukku joita myydään autotarvikeliikkeissä, eikä niissä uutenakaan ole mitään tyyppikilpeä. Henkilöauton eikä pakettiauton vetokoukkua ei nykyään tarvitse katsastaa, jos tyyppikilven puuttumisella sellaista tarkoitat. Sellaiset tyyppikilvet irtoavat vuosien myötä. Minullakaan ei yhdessäkään viidestä autostani sellaista kilpeä ole ollut enään vuosiin. Se mitä sillä autolla, jossa vetokoukku on asennettu saa vetää, riippuu täysin itse autolle asetetusta perävaunun kokonaismassasta, joko jarruin tai jarruton.

Katsastuksessa esim, ei tarkisteta pistorasian toimintaa.
terv idefix

Täh? Eikö joskus ihan 2000-luvun alussa tullut koukkuihin joku merkintä ja sitä myöten valmistajan kilpi pakolliseksi? Ei tietenkään päde takautuvasti. Ja koukulle merkitty veto- tai aisapaino voi toki rajoittaa sitä, mitä auton perään saa kytkeä.

En nyt viimeisintä lakipykälää satavarmaksi mene sanomaan, mutta olen melkoisen vakuuttunut, että rekisteriotteessa näkyvä perävaunun maksimi paino jarruin tai jarruton on se mikä määrittää mitä milläkin vehkeellä saa vetää.
Asia selvinnee koko valkeudessaan viimeistään huomenna, kysyen katsastuskonttorilta. 90:kyt puolivälin koukussa (tarvike) sellaisessa sellaisia plätkiä ei ainakaan ole ollut eikä ikinä tulla vaatimaankaan.

Mikä instanssi muuten 2000 luvun autoista sellaisia vaatisi, mitä laakerit ehdottaa, koska vetokoukkua ei edes tarvii katsastaa.
Koukun aisapainoilla, ei niillä ole mitään tekemistä asian kanssa, laakeri voinet hieman täsmentää lausuntoasi.

P-S On sanomattakin selvää, että jos autossa ei aiemmin koukkua ole ollut, niin asennuksen yhteydessä joudutaan tekemään erinäisiä reikiä ym ja koloamaan muovia/peltiä, koska koukkumerkkejä on niin monia (valmistajia) ei tehtaalla ole mahdollisuutta kaikille malleille tehdä valmiiksi asennuksessa tarvittavia muutoksia.

Kyllä meillä melkein joka auton koukussa on kilpi, berlinestä se on kadonnut, breikissä siitä ei saa selvää, viimeisessä (uusin vetokoukku) on ihan selvästi Valmistaja Kovil, Citroen BX, valmistusnumero ja suurin vetopaino 1100kg.

Jos koukun valmistaja on rajoittanut vetopainon alemmaksi niin se on sitten suurin sallittu.

Minulla on kyllä ennen aina ollut kilpi vetokoukussa.

Tiedän että katsastusmies ei kiinostaa, mutta poliisi voi. Varsinkin jos Xantialla vetää traileri jossä GS, koska se on ihan rajalla. Onneksi pösöni on 100kg kevyempi kuin GS.

Varmaankin sama instanssi, joka muitakin E-hyväksyntöjä yms kyttää. Eihän esimerkiksi lisävalojakaan tarvitse katsastaa erikseen, mutta silti niistä on tietyt hyväksyntämerkinnät löydyttävä.

Ajoneuvon valmistajan määrittelee yleensä ajoneuvokohtaisen suurimman sallitun perävaunu- ja/tai yhdistelmämassan. Samoin vetokoukkuvalmistaja määrittelee koukulleen suurimmat sallitut massat perävaunulle ja aisapainolle. Näistä kahdesta perävaunumassasta pienempi on tietenkin määräävä. Kaikista vanhoista koukuista ei kilpeä ja noita merkintöjä löydy, jolloin katsotaan vain auton rekisteröintitodistuksesta auton valmistajan määrittämät massat ja mennään niiden mukaisesti.

1.1.2005 ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa käyttöönotetussa henkilöautossa olevassa vetokoukussa tulee olla EY-hyväksyntä. Sitä vanhemmissa saa olla lähes mikä vain edes hieman vakuuttavan näköinen kyläsepän tekele. Eli tässä tapauksessa sellaista ei siis tarvita...

Tehdastekoisissa koukuissa yleensä on uutena ollut jokin valmistajalaatta tai -tarra. Usein tarran kyseessä ollen, on joko itse tarra niin lapsellinen, että se irtoaa ensimmäisessä painepesussa, tai sitten koukun pintakäsittely on niin naurettava, että ehjä maali irtoaa ruosteen päältä isoina levyinä ja tarra sen mukana. Niin lienee käynyt tuon Siertin koukun kanssakin, kun on jo pitänyt tehdä uusi pintakäsittely... Jotkut valmistajat sentään eivät aivan kaikessa yritä säästää ja kiinnittävät koukkuihinsa kunnollisen, esim. alumiinisen laatan poppareilla.

Lisätäänpäs tuohon 2005 -> 1998 väli, jolloin koukun ei tarvitse olla testattu ja E-merkitty kuten 05 uudemmat.
Tuolla välillä riittää, että se täyttää tietyt vaatimukset, joita kotitekoinen ei täytä. Ja 2000 -> 2005 välillä pitää olla tehtaan lätkä. Se miten tarkkaan niitä(kään) katsastuksissa tarkastetaan on kokonaan oma aiheensa.

Jo luulin että selläinen löytyy melkein aina, mutta ilmeisesti olin väärin.

Nyt kun se lätkä on oikeesti tärkeä, niin käyttävät ennemmin tarraa, jota ei saa siirrettyä väärään koukkuun.
Sen lätkän on sitten saanut ainakin kahdelta koukkuvalmistajalta varaosanakin, kunhan on lähettää vanhan lätkän jämät, tai koukun kuvia ja ote, tms kunnollista todistusta siitä, että omassa autossa on juuri tuon valmistajan koukku.

Nimenomaan tehdastekoista ja tyyppihyväksyttyä koukkua ei tarvitse katsastaa, silloin kun se kiinnitetään autonvalmistajan osoittamiin paikkoihin. 2000-luvun autoihin kun ei pidä mennä koloamaan peltiä tai poraamaan reikiä ihan mihin sattuu, ja pikateräspora ei enää edes joka paikkaan pystykään. Tämä siksi, että kolaritestausvaatimukset pysyvät voimassa. Tätä vaativa instanssi on joko EU-tyyppihyväksyntädirektiivin toimeenpanijat, eli EU-jäsenmaat (pieni e) tai YK:n alainen (iso) E-hyväksyntä, jälleen toimeenpanijana YK:n jäsenvaltiot.

Tehdastekoisissa koukuissa on vaadittu jonkinlainen valmistajan merkintä sallituista massoista ainakin 70-luvulta alkaen, kun siirryttiin ristiinkytkentään erilliskytkennän sijasta.

Ja kuten laakeri totesi, koukulle kohdistuvia massoja rajoittaa ajoneuvon tyyppihyväksyntä sekä koukun valmistaja. Pienempi on määräävä.

Uutena asiana perävaunuille on tullut myös aisan D-voima, joka rajoittaa vetoauton suurinta massaa, siis sitä, kuinka painavalla autolla kärryä saa vetää. 4000kg kuorma auto tempoo rasittaa perävaunun rakenteita ihan eri tavalla, kuin 1500 kg pakettiauto.

Koukun saa tehdä edelleen itse, mutta tekijän pitää osoittaa, että tyyppihyväksyntävaatimukset täyttyvät. Käytännössä tämä vaatii akkreditoidun testauslaitoksen tekemät testit.

PS. Tuo Siertin koukku näyttää kyllä tehdastekoiselta. Valmistaja voisi olla Fixus.

Jotka puolestaan maksavat sitä luokkaa, että yleensä sen koukun päällä olevan auton saa edullisemmin...

Alumiiniset popparit ja alumiininen kilpi sekä rauta jokatalvisessa suolakylvyssä. Se kilpi tuppaa häviämään siitä koukusta jopa alle 10 vuodessa.

Viimeksi käydessäni konttorilla huomasin seinällä koukkuvalmistajan lähettämän tiedotteen jossa kehoitettiin erityisesti tarkistamaan kyseisen valmistaja koukkuja määrätyiltä valmistusajoilta ruostevaurioiden takia, en vaan enään muista valmistajaa mut kyllähän tämänkin jonkun pitäisi tietää

Kovil. Se osa, johon kuula tulee kiinni on heidän mukaansa osoittautunut kuraa kerääväksi ja näin ruostuvaksi. Mutta minulla olisi tuossa pihassa sitten Kovilin koukku, joka on ruostunut poikittaispalkin pohjasta halki, ja pitkältä matkalta, eli on kyllä muunlainen ja melkoisen vakavkin ongelma