Avataan keskustelusäie (suomeksi topicci) jossa voi tunnelmoida (suom. fiilistellä) miellyttävistä ajotunnelmista leijonakeulaisten ajopelien puikoissa tai kyydissä.

Kevätkesällä 2013 olimme muuttamassa toiselle paikkakunnalle vanhaan omakotitaloon joka kaipasi hieman remonttia. Olin vuorotteluvapaalla ja arkena keskellä päivää ajeleminen pitkin ja poikin tuntui kevytmielisyydessään lähes rikolliselta toiminnalta. Niin sitä on suurpääoman kätyri ohjelmoitu tuntemaan syyllisyyttä poiketessaan yleisesti hyväksyttävästä toimintamallista

Alla oli Peugeot 407 3.0 SW Sport automaatti vuodelta 2006. Oli sähkönahkapenkit, lasikatto, AMVAR ja JBL sound system. Ajelin silloisen ja nykyisen asuinpaikan väliä remppatarvikkeet takakontissa cruise päällä ja aurinko paistoi sopivasti himmennetyn lasikaton kulmasta. Vinkkelikuutonen hyrisi tuskin kuuluvasti ja ainoa häiriöääni oli silloin tällöin oman vaatetuksen narahdus nahkaistuinta vasten. Radiosta tuli Daft Punk -Get Lucky ja pösö nieli kilometrejä tasaisen varmasti, eikä AM6-lootan tarvinnut tiputtaa pykälää jyrkempiinkään vastamäkiin. Perillä oli jotenkin levollinen olo ja remonttitöihin ryhtyminen tuntui sangen miellyttävältä. Nykyisellä perhekulkineellamme (C4 Picasso 1.6D + robottiloota) olisi ollut valmiiksi jo hiukkasen väsynyt ja arkinen tunnelma perille saapuessa kaiken juhlavuuden loistaessa poissaolollaan. Mainittu pösö ei enää lukeudu perheemme ajopeleihin mutta harkitsemme vakavasti josko siltä suunnalta vielä jotain kiintoisaa olisi tarjolla.

Tyokaverin -69 504, sitä uudemmista 505 olis kiinnostava kokeilla, sitä uudemmat voi purkaa sitikan varaosiksi yli 40v vehje ja hakkaa ajoltaa useamman nykyauton.

Meillä oli kasarina -64 404.
Oli mukava.
Vaihdekaavio aiheutti hämmennystä satunnaisille kuskeille.

Edelliskesänä olin matkalla Kotkaan 406 24V farkulla, (autossa ei V6 tunnuksia). Kehäkolmosen
jälkeen motarilla ajelin noin sataa. Melko pian taakse ilmestyi Tojota kolmen karvanopan ja
kahden lippiksen kera. Ohi menivät putki rämisten, mutta ei kauas. Kun takaa tuli ohittavia
autoja hyväkkäät hiljensivät, ja taas kaasu pohjaan. Tätä jatkui ja jatkui. Päätin että
on poikien vuoro katsella takavaloja. Heti kun vasen kaista vapautui annoin Pösölle kyytiä.Seuraavan rampin jälkeen Tojotaa ei enää näkynyt. Että osaa aikuista miestä
joskus lapsettaa.

Et ole yksin! Tarpeen tullen hienovaraisesti tulee myös esiteltyä takavaloja....

Myös allekirjoittanut tunnustaa, että joskus "huonona hetkenä" on tullut tuulipukukansan kulkimille sikailun johdosta perävaloja näytettyä, emännän patongissahan ei lue missään tietoa pellin alla majailevasta kuutos-nakusta, vain typerä tuplaulostulo kuskin helmassa.

Itsekin ennen valtiolle siirtymistä tuli vanhassa paikassa kahdella leasari-anjoviksellä köröteltyä ja verottaja kiitti. Eivät nuo mitään nautintoja olleet, väriltäänkin harmaita tavisautoja.

Tuntuu usein tien päällä, että juuri "hajotat" ovat niitä, joilla pakko päästä ohi ranskalaisesta. Tosin Volvoilla ajaessa sama vika, kun toisella provona lukee oikeassa takaluukun alakulmassa kahdessa rivissä 760 Turbo intercooler, toisessa 780 Turbo intercooler ja C-pilareissa vielä Bertoné.

Kummasti juuri "seekuukasta", eli vaimon sanoin Situkasta pitää juuri riisipussien sikailla ohi, välillä niin typerissä paikoissa ohituksia, että itse joutuu jarruttamaan säästääkseen kamikaze-"bakan" hengen.

Juuri lauantaina tuli taas kokemusta, kun olin vaimon kanssa patongilla (Lempinimi söpö ja musta sämpylä), Salossa käymässä ja matkalla Koski TL:n omien vanhempien luo. Salontieltä liimautui anjovis takakulmaan, piti sitten työntää parin kilometrin jälkeen väkisin ja jäädä sitten eteen köröttelemään alle rajoituksen.

Ohittaneesta autosta etenki kartturin ilme oli niin ylimielinen, että teki mieli pudottaa puolivaloille ja vilkutella sumareita, kun ei mitään järkeä ja hyötyä tuosta ollut.
Tämä "sankarihan" jatkoi sitten reilun seitsemänkympin köröttelyä ja mutkiin vielä hitaammin. Lauantaina oli vihdoin satanut lunta ja pakkasta, Kuusjoentie on mutkainen ja päätin tästä köröttelijästä vetää ohi.

No, kun näytin vilkkua vasemmalle, niin mitä tämä hajotisti tekee? Nostaa nopeuden yhdeksäänkymppiin ja näyttää keskisormea ohi mennessä!!!
Tämän jälkeen sitten oli mielenkiintoista seurata, miten tuulipukukansan mallieustaja tunki suoralla takapuskuriin, mutta jo ensimmäiset s-mutkat aiheuttivat turvavälin, joka venähti siten matkan edistyessä useaan sataan metriin ennen Kuusjokea. Se niistä kaarreominaisuuksista, tuolla välillä 607 on enkeli seekuukkan verrattuna (se ohjaus) ja vaikka V6 Pököteissä on muuttuvatehostuksinen ohjaus (pidin enemmän omasta aiemmasta 05 2,2 tiptronic Ivoiresta, vaikka koneessa ei reserviä ollutkaan, oli tasapaksu liikkuja ilman yllätyksiä, 2,7 tuntuu tehokkaamalta kuin onkaan ja tosipaikassa "puutuu", mitä pidän huonona ominaisuutena, niin Sitikassa kuin Pököttiinassa).

Myönnän ajaneeni ylinopeutta ja myös "näyttäneeni", laatikko ja kone ovat kuin englantilainen hovimestari: "you need power sir, are you sure, SIR?".
Ja sitten konetelegrafi kääntyy "full speed ahead" ja sämpylä jumppaa. Huoh, Volvoilla tuo on arkipäivää, mutta patongeilla saa kurat silmille - jopa omanmerkkisiltä. Itse sikailijoille ja niistäjille usein pudotan heidän nk. "ohituksensa" jälkeen hetkeksi parkeille, osa tajuaa vetää väliä, mutta osa apukoulun "hajota-Teroista" ja amiksen lippavinoista jää eteen tötöilemään ja köröttelemään, muttakun patongista piti mennä väkisin ohi....

Kokemuksia aidosta nautinnosta Pösöllä, ilman mitään urputtamista muista merkeistä.

Parhaat kokemukset aidosti liittyvät 307 CC:hen, jolla tuli kaksi kesää ajeltua ympäri varsinais-Suomea. On tuo kovakattoinen "taittuva rätti" ja etenkin Turussa jokirantaa on tullut ajeltua molemmin puolin pienellä nopeudella katto alhalla. Huomio on ollut varmaa, ihan kuin kallimmalla ajelisi. Tosin, kun jokin SL-Mersu tai Jaguarin tai Alfa-Romeon avomalli tulee taakse, niin "putoaa" maan pinnalle.
Rehellisesti sanottuna yli 40km/h tuo ei ollut mitenkään erityisen mukava katto alhaalla, vetoa meteliä kyllä alkoi tulemaan sisälle ja katon nostamalla tuo "kiinnostus" katosi..
Mutta olipahan ruman, keskiverron suomalaismiehen unelma, auto vain sattui olemaan tuolloisen tyttöystävän, nykyisen hallituksen kulkuneuvo, joka käänsi päät... Ja mustasukkaisena pakko myöntää, että jopa liian hyvinkin.
Vaihteensiirto vain on vähän epämääräinen välillä, kuten kahdessa muussakin 307:ssa, näissä on jokin ihme vika vaihteensiirrossa, että pienellä nopeudella välillä 1. tai pakki ei tahdo mennä päälle. Vasta kun käytät vastasuuntaan (1.seltä pakilla tai Vice Versa) , ja saat nykäistyä vaihteen päälle. Tämä vika ollut kaikissa 1.4 - 1.6 PSA:laisissa, osissa ajoittain esiintyvä, osassa lähes joka kerta. 2.0 harvoin esiintyvä, olisi mukava tietää, mistä tuo 2.0CC keksi hankkia tuon omituisuuden, kun kuitenkin sekä 8-tappista, että 16-tappista oli parilitraisena ollut Santtuna ja 406:sena ilman tätä "ongelmaa".

Oli nätti ja päitä kääntävä auto, mutta emäntä vaihtoi työpaikkaa ja tilalle tuli sitten 206, - oli aika pudotus tunteelta ja muutenkin.
Mutta vielä kaipaa tuota aikaa, kun ajaa katto auki Turussa tai Hangossa rantakierrosta pienellä nopeudella, tuuli puhaltaa ja varotaan töyssyjä - mutta lämmin kesä kestää ikuisesti.

No, aloitetaan kiinnostavimmista. Minulla tuntuu nykyään olevan taipumusta pitkään ilmaisuun, lukenee ken viitsii. Tiedollisia ja tunnollisia helmiähän seuraava luonnollisesti sisältää, rivien välissä ja riveilläkin:

Peugeot 205 Turbo 16. Eli se keskimoottorinen B-ryhmän luokitusajoneuvo, joita on tehty siviilimalleja se parisataa. Pääsin kokeilemaan Sveitsissä takavuosina yksilöä, jossa oli 2x progressiivinen välitys ohjausvaihteessa eli ns. serpentiiniohjaus. Se oli hyvin erikoinen ajokokemus, erikoisin koskaan kokemani. Kuuleman mukaan tuossa yksilössä oli "vain" 500 hevosvoimaa renkailla, painoahan sillä oli tuhatkunta kiloa balttiarallaa. Siviilisisustuksen rippeet, ihan oikean auton näköinen kojelauta ja penkit pääosin, ei mitkään suoraan kilpurista repäistyt peltilätkät. No, se oli kuivalla asvaltilla auto, joka muutti elämän nopeuden 2 x hitaammaksi. Tai siis nopeammaksi, omasta näkökulmasta katsoen. Tuli käsittämätön tunne, että ajaa tavanomaista "perusnopeaa" kuuden sekunnin urheiluautoa kaksinkertaisella pikakelauksella, niin mutkat, kiihdytykset kuin jarrutuksetkin. Satasen aika kuulemma oli kolmen sekunnin pintaan, mutta se tuntui paljon nopeammalta manuaalisesti käytettävällä askillaan. Verrannoksi kerron, että 2010 Nissan Gt-R jollaisella ajelin viime vuonna (2.98 sataseen), tuntui kesyltä peliltä eikä mainittua "pikakelauksen" tunnetta tullut niin vahvana. Tottakai melutasolla, auton koolla ja herkkyydellä on myös merkityksensä, 205hän raivosi ja tuhisi sekä oli kirpun kokoinen. Gt-R nyt on sellainen lahna, että jokainen joka oikeasti pääsee sitä kokeilemaan, ihmettelee mistä ne autolehtien ylistyslaulut tulevat. Zetor on tunnokkaampi ajaa.

--------------

Peugeot 405 T16. Kun tukka oli vielä päässä silloin aikoinaan, pääsin ohjastamaan tuota herkkua, joka oli ehkä ajolleen paras ja tehokkain siviilipösö jota on koskaan tehty. Autoa ei pidä sekoittaa 405 Mi16 4x4:jään, joka on suorituskyvyltään tuommonen Gti-beksin tasoinen mäyräkoira. T16 on eri maata, vakioyksilöillä on kellotettu sataseen 5.5, tehdashan ilmoitti hevosia jotain 200+ ranskalaisista verotussyistä, mutta ilmoitti "overboostilla" tulevan 20 sekunniksi +20% tehoa ja vääntöä. Ehkä +50% olisi ollut lähempänä totuutta. Se oli hyvinkin yhtä kulkuisa kuin Lancia Delta Integrale 16, jollaisen sain omistaa 2001-2003. Mutta se sivistyneisyys! Auto oli ihan yhtä hiljainen ja sivistynyt kuin tavallinen 405! Ja suorituskyky oli sen ajan parasta, vähänkin huonompi keli niin jokainen ferrari olisi jäänyt seisomaan. Lyhyesti summaten 405 T16 on paras koskaan ajamani kompromissi suorituskykyisen, todella herkän nelivedon ja perheauton välillä. Se oli mahtava kokemus. Tänä päivänä kunnossaolevia lienee mahdoton löytää. Niissä on muuten se sama herkkä paikka, se booriakseli kuin 4-vetobekseissä, lisänä vielä visko siinä keskitasauspyörästössä jota bekseissä ei ole.


----------------------

Peugeot 104. Toinen autoni, käytännön pakottavista syistä, CX:ien välissä. Muistan elävästi kun ajoin sillä ensimmäisen kerran sellaisen hiekkatien, jossa olivat puiden juuret noin 5-10cm tien pinnasta ylempänä. 104 meni sitä tietä kuin pilven päällä, paljon paremmin kuin CX. Se tuli niin täydellisenä yllätyksenä, että oksat (juuret) pois. Matka-ajossa se oli myös melutasoa lukuunottamatta erittäinkin miellyttävä ja kevyt ajaa, niinkuin tietysti pösöt lähes aina. Muuta hyvää sanottavaa siitä ei olekaan noiden seikkojen lisäksi...

----------------------

Peugeot 406 Pininfarina Coupe. Tämähän minulla on vieläkin, tämä on juuri se testiauto johon on kokeilta Hadot ja koneen keittämiset (ks. aikaisemmat kirjoitukseni). Niin, tässä on pösö (ja ilmeisesti osittain myös pinifarina) onnistunut tekemään ihmeellisen kompromissin coupen ja matka-auton välillä. Ulkonäöstä ei tarvinne sen enempää puhua, auto on äänestetty monia kertoja maailman kauneimmaksi autoksi, ja sitähän se on jos ottaa DS-silmälasit pois päästä. Muotoilu on lyhyesti sanottuna täydellisen ajaton, kuvat eivät tee sille oikeutta. Lainaus veljeltäni joka on aina ollut tuon Pinin fani: 406 Pini coupe on arkipäiväisen kaunis auto, jonka ei tarvi esittää mitään, ei pröystäillä millään mittasuhteella tai detaljilla, mutta joka muotojen täydellisyydessä voittaa Mona Lisankin. Se muotoilusta; puhutaanpas tekniikasta. Moottori- ja vaihdelaatikkopaketti ei tarjoa yllätyksiä, täsmälleen sama V6 ja ZF:n nelivaihteinen kuin ykkössarjan C5 V6:ssa, ilmeisesti hieman erilaisella ohjelmoinnilla, keskinkertaista huonompi automaattinen lämmityslaite (ja ilmastointi), sekä onnettomat valonheittimet. Yllättävän hidas ohjaus, 3 kierrosta laidasta laitaan, eli yhtä verkkainen kuin XM:n diravi - se verottaa ajonautintoa tai pakottaa omaksumaan "jämeräparta"-asenteen jossa ratin runsas pyöriminen on vain miellyttävä vastakohta nykyajan "kiireisen menestyjän" maailmalle. Mutta se alusta! Siinäpä on pösön mestarinäyte. Pinissä on matala maavara, kolmisen senttiä vakio-406:sta pienempi, sekä kohtuullisen jäykkä iskunvaimennus jossa kuitenkin pintapehmeyttä löytyy, sanotaan nyt, paremmin kuin C5:ssä. Alustan nerokkuus tulee esille ulosjoustoissa. Joustovaraa ulospäin on todella paljon, ja jousituksen ja iskunvaimennuksen progressiivisuus sinne ulospäin on paljon, paljon mukavampi kuin sisäänpäin. Tästä seurauksena kaikissa laajoissa heitoissa (jotka tavallisesti alkavat ulosjoustolla), Pinin jousitus haastaa mukavuudessaan jopa sitikan hydraulijousituksen. Tämä on matalamaavaraiseen "urheilulliseen" autoon saavutus, jolle nostan hattua korkealle.

------------------------------

Siinäpä niitä ensi hätään.