Nuorena seilasin maailman seitsemää merta laivaradiosähköttäjänä (tai viittä merta oikeastaan, sillä eteläinen ja pohjoinen jäämeri jäivät näkemättä). Mutta pirun transistori 1980-luvun alussa teki koko ammattikunnan tarpeettomaksi. Pätkätöitä oli myös telakoilla Suomessa ja ulkomailla. Sen jälkeen olin vuosia sähköisen viestinnän uutistoimittajana ja suoritin samalla jatko-opintoja Turun yliopistolla - pääasiassa merenkulkutaloutta, kuljetusoikeutta ja merilakia. Viimeisen neljännesvuosisadan olen ollut yksityinen ja riippumaton merivahinkoselvittäjä päämiehinäni ulkomaiset merenkulkualan tavara-, vastuu- tai kaskovakuuttajat, sekä lisäksi laivameklarina täällä Suomessa. Ennen eläköitymistäni taidan ehtiä parisen vuotta käyttää käyntikortissani tittelin edessä merenkulkualalla arvostettua etuliitettä Senior (tämä on varmaan nykyisin ainoa ala, missä korkea ikä ei ole haitta ja pitkä työkokemus on meriitti?).

Yrittäjän ei kannata vierastaa työvoimaa.

Tama on mielenkiintoinen aloitus, mutta toisaalta vaarallinen. Minusta sitruunapatongin etu on juuri se, etta herra ja narri ovat asemasta riippumatta samalla tasolla, asioista keskustellaan vapaasti ilman titteleita. Tiedan etta taalla kay lukijoina, jopa kirjoittajinakin, varsin merkittavissa asemissa olevia persoonia. Enka nyt tarkoita mitaan kunnanlaakareita tai pikkuvirkamiespomoja, vaan kansainvalisten porssiyritysten toimitusjohtaja-, vuorineuvos-, ja ministeritasoa.

Itse olen ollut parikymmenta vuotta epasosiaalinen pienyrittaja ja virkatodistuksessa lukee ammattinimikkeena "keksija". Kaikki alkoi koodauksesta Apple II:lla 9-vuotiaana kauan, kauan sitten, rauta ja mekaniikka tuli repertuaariin paljon myohemmin. Toivon viela loppuvuosi(kymmeni)llani voivani taydentaa tittelini muotoon "hullu keksija". Viimeinen shekki jonka kirjoitan tulee olemaan katteeton!

minä pakkaan äitien tekemää ruokaa.

En malta tuoda esille sitä tosiasiaa et Herra ja Narri ovat saman arvoisia kuolevaisia kumpikin, eri lahjoilla vain varustettuja joista kumpikin tarvitsee toisen ihmisen apua kun molemmat ovat vajavaisia ominaisuuksiltaan. Rehellinen ihminen kun pääsee seuraamaan ds-jekkerin esille tuomien tittelien kantajien persoonaa ihmisinä saattaapi hämmästyä kun osa ei osaa kuoria edes perunoita, on lapsiin sekoavia pedofiileja ja vieläpä yhteiskunnan suurimmat rikolliset ovat monasti juuri näissä ammateissa toki en halua yleistää mutta todellisuus on taruakin ihmeellisempää.

Tämä on todella hyvin kiintoisa aloitus siksikin että tämä todistaa sen todellisuuden että meillä jokaisella on lahjoja ja että koulujen käyminen on hirveän "harhaan johtavaa" monesti. Koulut keskittyy pänttäämiseen, ei vapaaseen, luovaan oppimiseen. Monella on koulutus ja lopulta elmän lahjat ovat ajaneet ammattiin joka voi olla ja on monella jotain ihan muuta. Olen tavannut hyvin vähän ihmisiä joista on tullut niin sanotusti sitä mitä ovat halunneet nuorena tai koulujen käymisen jälkeen, eli koulujen jälkeen ollaan yllättäen jotain ihan muuta koska eri lahjakkudet tulevat vasta esille kunnolla kun ikää karttuu.

Itselläni kävi niin että ropasin mekaniikkaa ja sähköjä jo 5-vuotiaasta alkaen. Isäni oli merkittävä opettaja sille että maailmassa pärjää lähes kaikessa itse kun keskittyy yksikertaisuuteen. 15-vuotiaana olin jo saanut setä-vainaalta aerodynamiikkakoulusta ja lisäksi suunnittelin itse Honda Monkeyn latausjärjestelmän ja laitoin kaiken toimimaan akusta. Se oli siis aikaa kun Monkeyssä ei ollut tehtaalla rakennettua lataussysteemiä ja akkua.
Sitten tajusin että lentokonetekniikka tule olemaan mun laji ja niin siinä kävi. Kaikessa hölmöydessään ilmailutekniikka on niin lähellä muita harrasteitani että se on luonnollisen kivaa. Opiskelin siis lukion jälkeen lentokoneasentajaksi ja sitten soveltuva inssikoulutus oli luonnollisesti terkkutekniikan ingenjööri koska pidin ilmailu dippa-inssiopintoja liian kaukaisina siitä mitä tulisin olemaan itse tekniikan käytännössä.
Itse ilmailusta en jaksa välitää tuon taivalliista. En haluaisi lupakirjaa, korkeintaan kylläkin kopteriin koska se on kiintoisa peli. Muuten lentäminen on niin tylsää että ei ole tottakaan ja toisaalta lentotekniikassa pilottien lievä halveksinta on jopa läpinäkyvää johtuen vain siitä että pilotit ovat täysin ulkona siitä miten niiden käyttämä laite oikeasti toimiin ja vikatilanteessa osataan kirjoittaa logiin: "something unserviceable". Noh, on siellä osaaviakin jotka trouble shoottaa lennolla aidosti. Silti, ammattipilottien koulutus pitäs aloittaa sille että ensin 2-3 vuotta käydään vain asentajan koulutusta

Mutta erityisesti on huikeeta nähdä että jokainen on lahjakas jollain tavalla ja se on aina näin ollutkin.

Ohjelmisto hommia. Koulutus FM.

Kiinnostus autoihin ja Sitikoihin lähteny varmaan siitä, että pikku poikana olin isän "apuna" korjaamassa CX:iä tallissa. Ajokortin ajoin CX:llä 15 vuotta sitten ja sen jälkeen ajoautoina oli eri CX:iä kymmenen vuotta. Sen jälkeen en enää raaskinut ajaa suolassa CX:llä niin hommasin paremmin suolaa kestävän mallin, Xantian. Sen jälkeen C5 ja nykyään C6.

Aihe syvenee kun tulee esille ihmisen lahjoista, aikoinaan harrastus saksanpaimenkoirien parissa kun työkaverina ne olivat mahtavia, tuli törmättyä saksalaisen laatimaan suojelukoira koulutus järjestelmään jossa tuotiin esille "et koirassa olemassa olevia ominaisuuksia voidaan vahvistaa, mutta jos koirassa ei niitä ole ei niitä myöskään siihen tehdä", ja näin on myös meidän ihmisten laita, ihmisellä olevia lahjoja voidaan vahvistaa kouluttamisen kautta ja ihminen on myös kiinnostunut aiheesta jossa hänellä on vahvuuksia. Mutta mielenkiintoisinta on kun kristityitä eli uskovaisia haukutaan monasti eikä haukkuja ymmärrä mitä nämä ihmiset tavoittelevat, sillä uskovaiset ovat saaneet hiukan lisää ymmärrystä tuonpuoleisesta, sillä täälläpuolen ihminen on vajaa mutta tuonpuoleisessa täydellinen ja ero on niin valtava ettei ihmisen psyyke kestäisi täälläpuolella nähdä mikä muutos tulee kun vajaa lakkaa. Nämä kaikki lahjat mitä meillä ihmisillä on, on Jumala antanut itseltään meille joista me voimme itse nauttia ja palvella sillä kanssaihmistä.

Komeasti varhaiseläkkeellä jo 8 vuotta. Tämä on mukavaa aikaa haukutun maataloustuottajauran jälkeen.

Minä en viitsinyt nuorena käydä kouluja, vaan heti kun sieltä vapauduin, niin siirryin kadulle tienaamaan.
Sillä tiellä olen edelleenkin, vaikkakin alkaa näyttää siltä, että piakkoin voisi eläkkeellelekin siirtyä.

Tavoitteena oli päästä terveenä sairaseläkkeelle, mutta se mahdollisuus on jo menetetty.

Palomies. Sisältää sairaankuljetuksen.

Näin se menee. Omissa hommissani ohikiitävät onnentunteet liittyvät siihen että oivaltaa jossain kohtaa valmiin systeemin tuotantoa katsellessan että kaikki eivät saisi tätä valmiiksi edes ikinä ja sama toisin päin. Nyt kun olen vähän raksaillut ja toistaitoisesti tehnyt jotain pientä nysväämistä, olen havainnut että etevä apumies on minua noin neljä kertaa nopeampi ja se timpuri on naulapoikaa ainakin neljä kertaa nopeampi. Eikä siitä raksasta mitään tulisi ilman sitä timpuria.

Aina voi kuvitella tietävänsä ja osaavansa kaikesta kaiken, mutta kun viereen pyrähtää aiheeseen perehtynyt ammattilainen niin kuvitelmat useimmiten katoavat.

Mää olen ratsastanut tietotekniikan aallonharjalla siitä alkaen kun sen arkipäiväistyminen alkoi 1980-luvun alussa koti- ja toimisto-PC-koneiden myötä.

Nykyään olen konsultoiva IT-asiantuntija. Otsassani lukee "Microsoft" vaikka Linus opiskeli alaa samaan aikaan. En uskonut. Palkan maksaa globaali korporaatio, ei kuitenkaan MS.

Pienenä olisin halunnut lentäjäksi, mutta jo varhaisteininä oli selvää, että tietokone tuo leivän.

Vanhojen autojen ropaaminen tuli isän opettamana tallilla. Samaa opetusta jatkan jälkikasvulle.

melkein arvasin tuon cikatin homman ja myös tuon huolto/käyttäjä välisen suhteen. siinäkin olen samaa mieltä , että vispilä on ainoa käyttökelpoinen väline joka on riippumaton kentistä.
itse ole aina ollut tekemisissä isojen kulkimien kanssa vuodesta 1966 ja bussien kanssa vuodesta 1971 ,mutta pääasiassa sellaisten joilla kuskataan kortittomia/autottomia , kaikkiaaan 43 vuotta jo. nykyään olen ihan virallisesti eläkeläinen ( ollut jo 3 vuotta ) . koskapa kortti ja " pätevyys " mahdollistavat hommien jatkamisen , niin ajellaan edelleen , mutta nyt omien vaatimusten mukaisesti .
vuosina 1995-2002 harrastin yritystoimintaa Citroen merkkisten kulkimien huoltajana , samaan aikaan jatkoin myös tuota kansan kuskaamistakin. silloin huomasin ,että vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja , varsinkin jos vielä halusi nukkuakkin hetken , joka oli välttämättömyys ajatellen tuota jengin kuskaamista .
työaika alkoi 4.25 aamuisin ja päättyi klo 10.00 aamupäivällä . nopeesti kotosalle ja paskasemmat tamineet päälle ja verstaalle klo 19.00 asti . pikku siivous ja jotain naamaan . taju kankaalle viileistään 21.00 ,että jaksaa taas nousta 3.30 arkiaamuisin . se on sitä perhe-elämää.
asia ratkesi kuitenkin 1997 kun kuljetusfirma hävisi kilpailutuksen eräistä seutulinjoista ,jolloin jengiä olikin liikaa talossa . niimpä jouduin hetkeksi saneerattavien listalle .
sitten tulikin juostua oman homman varassa . töitä yleensä piisasi . aikanaan tuli sitten nämä tietokoneviritykset kulkimiin ja vanha kalusto alkoi olla vain harrastelijoitten puuhia . en viitsinyt alkaa hommata mitään uusia vehkeitä ,joten päätin palata entisiin hommiiin ,jossa joku maksaa palkan ja hoitaa paperityöt.
suunnilleen tuommonen kuvio ittellä

Tähän taas kommentti, vaikkei sitä pyydettykään
Kuten aiemmin olen todennut, en palvo mitään jumalaa (paitsi Citroenia, joka selvästikin on jumalaista alkuperää, koska on lähes ihmismielelle käsittämätön). Sen sijaan uskon elämään, joka on hyvinkin pitkä jatkumo menneisyydestä kauas tulevaisuuteen. Mikä sitten elämässä on tärkeää, se täytyy itse kunkin oivaltaa. Perustarpeiden, (ravinnon, asumisen ja toimivan Citroenin ), tultua tyydytetyiksi, naiminen on ainoa merkittävä tavoite, johon kaikki muu toiminta tähtää.

Miettikääpä sitä.

Raamattua en ole koskaan lukenut, ehkä vaan lahjakkuuteni ei siihen riitä. Minä kyllä kuolen pois, mutta minulta saatu elämä jatkuu lapsissani, ja kenties tulevissa lapsenlapsissani.

Elämä on minun uskontoni. "Minä olen tie, totuus ja elämä" voi olla ihan hyväkin lause.
http://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g

Matkailun ohjelmapalvelujen tuottaja aluperin,sittemmin tuli käytyä seripainajan linja ja sitä työtä tehdään. Käytännössä tarkoittaa tekstiilipainoa sen monessa eri muodossa

Mielenkiintoinen kettinki!

Myyjä, halpakaupassa, ja olen siinä hommassa todella onnellinen.

Aiemmin koettuna vuosien yrittäjyys ja lähes 20 vuoden ura AV-alalla perheyrityksessä (ei läheskään aina niin onnellista, vaikkakin hetkittäin menestyksellistä). Kun sen loppu läheni 2012, pulpahti pintaan pelko siitä että kuolen sydäriin pakettiautoon (Jumper) matkalla jonnekin työmaalle, josta en välittänyt yhtään.

Muutos yksinkertaisempaan elämään oli tervetullut. Nyt siis tavallisena palkollisena. <tykkään>...

Sitä ennen koulutus raakalauta-asentajaksi. Sitä ennen... No, armoitettu nysvääjä pienestä pitäen. Sopii siis tähän harrasteeseen, josta on tullut ajan mittaan hyvin iso osa elämääni

Koulutukseltani automaatiotekniikan insinööri, mutta päivääkään ei noita hommia ole tehty Harrastuksista on tullut työ ja aika harva mitään paperikoneita sentään "harrastaa" Ensin elektroniikan ja tarkemmin piirilevysuunnittelun parissa (08/93>), sittemmin kun nuo hommat about loppui Suomesta, oli alan vaihto pakollinen ja IT-hommissa on nyt tullut oltua jo yli 10v, ohjelmistotestauksen parissa, skodauskin kun on koko ikäni aina ollut lähellä sydäntä. Hyvä vai huono juttu, mutta koskaan ei ole työt silleen stressanneet kun tosiaan ne on aina ollut harrastuksiini pohjautuvia ja nykyisellään varsinkin rajanveto työn ja vapaa-ajan välillä on kovin häilyvää, käytännössä lähes kaikki työt kun on jollain tavoin netissä ja etätyö on itsestäänselvyys

Kaikkea on tehty ovista ja ikkunoista soutuveneisiin, kalankuviin ja koneisiin, huonekalutkin meni jossain välissä, sit kun rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista siirryin päätoimisesti Kelan rahoilla talonrakennukseen

Tällä hetkellä yötäpäivää kuningastiimissä muovia sairaalakäyttöön, viime yönä thaimaaseen, toissa iltana kiinaan.

Enkä kanssa usko näihin nykyajan muotihömpötyksiin, raamattuun, koraaniin, uuteen nousuun tai ilmastonmuutokseen, sekä joulupukkiin tai muihin satuolentoihin.

Asian sivusta,saatanan pakanat Joulupukki on olemassa,se toi minulle pienenä villasukat vaikka toivoin ilmakivääriä!

Kannattaa uskoa ilmastonmuutokseenkin koska se on aina ollut totta. Luonto pystyy siihen varmimmin ja voimakkaammin kuin ihminen. Vai miten sitten voi selittää semmoisen faktan kuin jääkausi? Sekin oli ihan luonnon tuote

Kyllä se johtui jenkkiautoista ja V8-mersuista. Jos et usko soita greenpeaceen.

Ai että oikein ymmärrystä? Jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Näin olen käsittänyt ja nähnyt eri puolilla maapalloa. Kristittyjen lisäksi muslimit, hindut, buddhalaiset ym uskovaiset. ovat myös aivan vakuuttuneita oman uskonsa ainoasta ja oikeasta autuaaksi tekevästä vaikutuksesta Sama tilanne on kristitinuskon kymmenissä eri suuntauksissa.

Mahdetaanko maailmalla tietää yhtään tapausta, jossa pakana tai muu vääräuskoinen olisi ikäänkuin tyhjästä kokenut kristillisen, helluntailaisen, mormoni, islamilaisen taikka buddhalaisen herätyksen ilman että siihen liittyviä jumalallisia ajatuksia olisi häneen etukäteen jotenkin istutettu? Se vasta olisikin oikea ihmeiden ihme.

Vuonna 325 jkr Nikeassa äänestettiin äänin 3-2 Kristuksen jumalisen statuksen puolesta. Vastaehdotuksena oli areiolainen kanta, että hän olisi ollut vain maallinen ja eettinen esikuva. Samassa miitingissä keksittiin tyhjästä myös aiemmin opillisesti tuntematon kolminaisuusoppi. Hataralla pohjalla ovat kanonisoidut opinkappaleemme. Omasta mielestäni kristinuskon perusta on himalajan kokoinen monumentaalinen valhe tai vitsi.

Ja samanlaiseen huu-haa-vedätykseen perustuvat muutkin "maailmanuskonnot". Eihän rauhan ja rakkauden uskontona itseään pitävän islaminkaan shia- ja sunnisuuntausten välinen jatkuvasti leviävä sisällissota Levantissa ole muuten mitenkään ymmärrettävissä. Sisällissota kiihtyy oikean opin nimissä, vaikka opillisesti heidän todellisia vihollisiaan olisivat me ja maailman muut vääräuskoiset.

Jotta offtopic lainehtisi patonkimaisesti, niin lisään tähän että 'aamen'. Olin aikanaan rippikoulun jälkeen seurakuntahommissa ja jäsenkirjatietoa sai ihan sisäpiirin kautta. Nyt voin sanoa tuputtajille, että ei kiitos kokeilin kerran ja ei sopinut minun iholle. Olen liian looginen siihen että voisin ymmärtää vaikka jonkun hätääntymisen siitä, etten muistanut iltaruokouksessa toivoa ettei isi aja ojaan...jos se siis ajaa niin minun syy ainakin osittain. Ja kyllä - tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.

Olen ollut huomaavinani että tällainen perussuomalainen ääriheterokristinusko olisi taas nostamassa päätään kun ajaudutaan ahdinkoon, eikä haluta ottaa vastuuta ja katsoa peiliin, niin katsotaankin raamattuun yhdessä muiden kanssa.

En halua tuomita ketään joka haluaa uskoa mörköihin, jeesuksiin, eskimoihin tai muihin taruolentoihin - mutta minulla on oikeus sääliä heitä kaikkia ja naurahdella kuivan loogisesti.

Monenlaisissa ammateissa näkyvät Sitikan omistajat olevan.

Oma ja perheeni elannon saaminen on ollut turvallista valtion pitkän ja kapean leivän ääressä:
postivirkailijan hommassa vierähti lähes 20 vuotta, tosin muutaman vuoden jakson siitä olin päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna.
Kun konttorihommat rupesi tökkimään hakeuduin urakkahommiin maaseudulle postinjakeluun Kankkusen pikataipaleen ( ja omien sukujuurien-) kulmille omalla autollani (suurimman osan matkasta oli BX). Työ oli mieluisaa maaseudun ihmisten kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta, ja työaika työn urakkaluonteisuuden vuoksi mahtava (n. klo 6-11,30). Maaseutukierros kesti 18 vuotta, jonka jälkeen jäin vuorotteluvapaalle ja siirryin omalle mökkityömaalle hartiapankkirakentajaksi.

Vuorotteluvapaan ja oman mökki-talourakoinnin jälkeen pidin oikeaa lomaa pari vuotta, sitten sain määräaikaisen pestin Spr:lle teknisen tuen nimikkeellä.

Vaivaisena vajaakuntoisena reilun 40 vuoden työrupeaman jälkeen sain työkyvyttömyyseläkkeen muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen ollut päätoiminen talonmies omalla mökillä ja harrastanut kaikenlaisen vanhan korjaamista, mutta eritoten autoja, kuten DS, BX, K70.

Kaikkinensa olen ollut tyytyväinen siihen, että työtä on koko elämän varrelle riittänyt ja siitä elannon saanut.