HAH On sanottu, että kun ajat kovenevat niin aina on tarve löytää yksi ihmisryhmä syntipukiksi siihen, miten tilanteeseen on päädytty. Nostamatta tässä nyt sitä N-korttia esille niin näin se vaan näyttää menevän. Ihan alkajaisiksi IJN voisi vaikka perehtyä siihen, että mistä 2008 pankkikriisi sai alkunsa ja miettiä sen jälkeen montako insinööriä siinä porukassa oli sysäämässä maailmaa nykytilanteeseen? Kyllä se on kuulkaa ihan eri porukka päättämästä näistä asioista kuin joku tekninen propellihattujengi. Vai voitko IJN esittää jonkun spesifin insinöörialan, jonka insinöörit ovat nykyjärjestelmän syyllisiä? Koneinsinöörit? Paperi-insinöörit? Tietotekniikan insinöörit? Joku muu?

Tuohan oli vitsi, mutta joka vitsissä on vähintään puolet totta, ja insinööri olen itekin. Tekniikan ja lääketieteen kehitys elinolojen parantajana on johtanut siihen että ihmisiä on nyt miljardeja, tuollaisia kuvia on liikkeellä paljon: http://www.komagan.com/wp-content/uploa ... lation.jpg
Ainakaan en usko että minkään väriset pienet miehet tai muut oliot olisi käyneet säätämässä dna:ta ihmiskunnan kehitystä ohjatakseen.
Onko lopputulos sitten parempi vai huonompi kuin jos kaikki olisi jäänyt ennalleen, se jääköön filosofien ratkaistavaksi.

Totta ja tarua. Väestönkasvua oltaisiin jo pitkään voitu hallita lääketieteellisin, koulutuksellisin ja pakollisien toimien avulla. Nykytilanne ja merkittävä eriarvoisuus rahallisessa mielessä palvelee naruja vetelevän joukkion tarpeita ja etuja. Väestönkasvun hillitseminen ja kouluttaminen synnyttäisi enemmän ääntä pitävän joukon, jolloin nykyinen talousjärjestelmä romahtaisi. Pitkässä juoksussa tämä väestönkasvu imee tämän pallomme asumiskelvottomaksi, mutta se ei kiinnosta sitä joukkoa, joka pyrkii maksimoimaan tästä nykyhetkestä irtiotettavan hyödyn. Totta on, että insinöörit ovat mukana kehittämässä enemmän ja vähemmän tarpeellisia hyödykkeitä ja asioita, mutta kokonaistilanteen naruja vedetään toisesta suunnasta. Sen suunnan koulutuspohjalla ei ole merkitystä.

Vastaako vastaus elämäntarkoitukseen simulaatio kvanttitietokoneessa oikeastaan yhtään mhinkään? Missä maailmassa tuo kvanttitietokone sijaitsee? Mistä se maailma tuli? Miksi se tuli? Onko se jokin toinen simulaatio? Kuinka loputon simulaatioiden/maailmakaikkeuksien ketju voi olla? Tai ratkaisu voi voi olla äärimmäisen yksinkertainen. Voiko tietokoneohjelma tiedostaa itsensä? Tiedostaako robotti itsensä, olemassaolonsa? Se voi olla koodattu vastamaan niin, mutta tunteeko se mitään sisällään? Minusta tietoisuus voi olla vastaus kysymykseen. Mitä se on, miksi se on. En yritä tuoda kuvaan mukaan Jumalolentoa olemaan kaiken takana. Mutta tietoisuuden mysteeri voi olla se vastaus, ja samalla se kysymys, joka ei järkeilemällä välttämättä selviä koskaan. -Ainoastaan elämällä, tai ei ehkä sitenkään. Ainoa mitä voimme tehdä, on olla ja toimia nyt-hetkessä, sillä mitään muuta ei ole.

Jopas oli sanat aseteltu hienosti. Fiksuin kirjoitus mitä täällä on nähty. Pisteenä iin päällä loppuun echarttollemainen kiteytys.

Vastaahan tämä topic itseensä sillä tasolla, että mikäli olemme vain "koodattu muurahaispesä" niin elämämme tarkoitus on vain olla niitä observoitavia siellä keossa. Jos katsot muurahaispesää ulkopuolelta, näet ne muurahaiset työssään ja ne jatkavat sitä työtään, vaikka tuijotat niitä. Edes ulkopuolelta kohdistuva uhka ei pysäytä heidän liikettään, päinvastoin, saattavat vain kiihdyttää sitä.

Simulaation ulkopuoliseen todellisuuteen, syntyperään yms. on vaikea ottaa kantaa. Kultakala, joka on syntymästään asti ollut lasikulhossa ei välttämättä ymmärrä alkuperäiseksi elinympäristökseen merta tai muuta vesistöä, vaikka saattaa pienillä kala-aivoillaan ymmärtää kulhon ulkopuolisesta elämästä jonkun pintaraapaisun. Kulhon ulkopuolinen elämä on vain hypoteeseja, kuten, "tuo emäntä saapuu tähän samaan tilaan suurinpiirtein tähän aikaan vuorokaudesta ja sen jälkeen veteen ilmestyy ruokaa hiutaleina".

Voiko simulaation ulkopuolelle saada yhteyden? Kultakala saa yhteyden omistajaansa, jos oppii puhumaan tai kirjoittamaan isännän kieltä. Todennäköisyys siihen lienee pieni.

"Vastaahan tämä topic itseensä sillä tasolla, että mikäli olemme vain "koodattu muurahaispesä" niin elämämme tarkoitus on vain olla niitä observoitavia siellä keossa. Jos katsot muurahaispesää ulkopuolelta, näet ne muurahaiset työssään ja ne jatkavat sitä työtään, vaikka tuijotat niitä. Edes ulkopuolelta kohdistuva uhka ei pysäytä heidän liikettään, päinvastoin, saattavat vain kiihdyttää sitä."

Kuvaa myös sitä että me olemme kuin jugurtti joka on myös elävä mutta vailla mitään tajua siitä että ihminen tuijottaa sitä. Näin tais Valtaojan Eskokin sanoa. Meitä paljon korkeampi äly/tietoisuus voi tuijottaa meitä hyvinkin liki meidän sitä tajuamatta.

Kun miettii kuinka realistisen tuntuisen maailman omat aivot pystyvät unessa luomaan, pidän täysin mahdollisena että tämä valveilla näkemämme ympäristö on aivoissani pyörivää simulaatiota kuten teidän kommenttinnekin! Tosin lienee taustalla kuitenkin suurempi alusta jossa itse olemme aliohjelman pätkiä.
Päivittäinen elämämme ei hirveästi poikkea visuaalisella tasolla parhaista tietokonepelistä. Kun prosessoriteho kasvaa kvanttitietokoneen kykyjen suhteessa, riittävät aistiharhat lienevät mahdollisia? Kuka pääsee ensimmäisenä hakkeroitumaan systeemiin? Tarvitaanko koodarin kykyjä , vai onko käyttöliittymä humaanimpi? Rubert Sheldraken paranormaaleilta vaikuttavat tutkimustulokset voisivat antaa jonkin vinkin siitä miten data meidän "aliohjelmien" välillä liikkuu systeemitasolla meidän sitä itse tiedostamatta?

Unessa koetun realistisen maailman tunteminen tai kokeminen ei ole oikein ratkaisu kysymykseen, koska tietoisuus kokee unen, siinä missä valvetapahtumatkin. Yksi ajatus kokemisesta on se, että myös valvetietoisuus on eräänlaista unta, jota nähdään jostakin syystä. Itse olen joskus ajatellut että tietoisuus kasaa jostakin syysta kvanttikentistä oman maailman, jonka se kokee todeksi ja jotenkin järjestää tapahtumat kronologiseen järjestykseen. Sitä emme voi tietää kokevatko toiset tietoisuudet juuri saman maailman tai tuntevatko edes samoin. Vrt. ajan kuluminen, joskus se kulkee nopeasti, joskus hitaasti kokemuksesta riippuen.

Aistiminen, ympäristön havainnointi on myös ratkaisevan tärkeää. Meillä on näkö, kuulo, tunto, haju ja makuaistit (ei nyt äkkiä muista muita).
Vaan entäpä, jos vaikka nykyisen näköaistin tilalla olisi magneettikentän muutoksia huomioiva aisti. Tai jos ympäristöä aistittaisiin vain hajujen perusteella...

Sattuiko kukaan katsomaan äsken, eli klo 17.00 TV6 (meillä kanavapaikka 11) ohjelmaa : Stephen Hawking Suuri Suunnitelma ?

Oli Hawkingin tapaan hyvin havainnollistettu ympäröivä todellisuutemme, aistiemme toiminnasta, todellisuuden rakentumisesta omissa aivoissamme, elämän tarkoituksesta. Täydentää hyvin jekkerin esityssarjaa.

Tulee uusintana keskiviikkona 22.02.2017 puolen yön jälkeen, klo 01.45 Ketä mahdollisesti kiinnostaa, tallentakaa, tai katsokaa suoraan.

Tuo on Grand Design -niminen 3-osainen minisarja: http://www.imdb.com/title/tt2203380/episodes
Kyseisen jakson 1/3 voi katsoa myös youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=VuyYGVDCdN0

http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-s ... ta-3464040

Koodinpätkä pysyy hengissä ilman virtaa koneessa?

Eihän se verenkierrossa/aivoissa oleva happi lopu ihan napista painamalla, olisko tossa osasyy.

Tuossa on enemmänkin kyse lehden raflaavasta otsikoinnista "kuoli", eikös silloin vielä ihmeellisempää olisi että on saatu herätettyä kuolleista...

Mikä mahtaa olla ennätys kun on saatu herätettyä sydänpysähdyksen jälkeen, muistelisin että kymmeniä minuutteja, ellei jopa yli tunninkin? päästä jääveteen hukkuneita on herätetty henkiin, ilman suurempia vammoja. Eikä aivotoiminta siis lopu kuin seinään sydämen pysähtyessä, taju lähtee nopeasti kyllä, sekunneissa, mutta aivot toimivat jotenkin tajuttomallakin. Aivovaurioitakin tulee verenkierron lakattua lämpimässä aika nopeasti, minuuteissa? (tosin harvalla hukkuneella on sydänmonitoria valmiiksi kiinni, niin tarkkaa sydänpysähdyksen kohtaakaan tuskin tiedetään)

6 tuntia, jos en ihan väärin muista, uhri putosi kylmään puroon ja paleltui hengiltä, koko porukka oli norjalaisia lääketieteen opiskelijoita, tästä oli joskus joku tv-dokumentti.

Kuulostaa pitkältä ajalta, tuollainen kommentti oli jonkun pelastumistapauksen yhteydessä 2013:

Ja lähteenä luotettava suomalainen iltapäivälehdistä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2 ... 81754.html

Tätähän elvytettiin jatkuvasti kun viimeinkin saatiin purosta ylös, kaikki muut olis luovuttanut paitsi oma kaveriporukka.

Minun mummoni aikanaan -80 luvun alussa sai sydänkohtauksen ja sydän pysähtyi. Isoisä oli kantanut autoon, ajanut muutaman kilometrin matkan sairaalaan, ja kantanut ensiapuun vaimonsa. Siellä oli aloitettu elvytys, ja 10 minuutin kohdalla oli isoisältäni kysytty että vieläkö jatketaan. Oli sanonut että koitetaan vielä. Toisen kymmenminuuttisen jälkeen sydän olikin alkanut pumppaamaan, ja kuolo ei korjannutkaan satoaan. Mummo eli tapauksen jälkeen n. parikymmentä vuotta. Jotakin muutoksia persoonaan oli tullut kuitenkin, ja aivoissa oli ilmeisesti jotakin hapenpuutoksesta tullutta muutosta, mutta ihan omatoimisesti mummo kotonaan pystyi asumaan vielä isoisän itsensäkin kuoltua. Isäni oli joskus kysynyt anopiltaan, että näkyikö tunnelia tai sen päässä valoa, ei ollut näkynyt mitään, pelkkää mustaa.

Sen verran pitkä elvytys kuitenkin oli ollut, että elvyttänyt lääkäri ei unohtanut koskaan tapausta, ja myöhemminkin muisteli sitä jos jossakin sairaalan käytävillä sattuivat vastatusten. Mummolla oli paljon muitakin sairauksia ja monenlaista vastustusta.

Mutta eihän toki ihme olisi jos homma menisikin siten, että lihaksia liikuttavat aivot hermojen kautta, ja aivojen kautta operoisi tietoisuus, mitä ikinä se sitten onkin. Ehkä se on joku vielä hahmottamaton luonnonilmiö, kun elämääkin tuppaa olemaan joka paikassa, ja jos ja kun sitä on jossakin muuallakin avaruuden mittaamattomissa syövereissä, mahtaako se olla enää pelkästään sattumanvaraista? Yhdessä paikassa ilmenevä elämä hiilipohjaisella kokoonpanolla menisi sattuman piikkiin vielä, mutta jos elämällä on taipumusta ilmetä muullakin tapaa, vaikka piipohjaisena, onko se sattumaa välttämättä?

Jep, mutta vaikka muistaisitkin oikein (6 tuntia), niin on aina mahdollisuus että TV:n todellisuus on ollut hieman liioiteltua (suomeksi valetta). Muuten kun noista löytyy helposti netistäkin tietoa, vaikka kylmyysennätys Norjasta:


Muistelen että esimerkiksi Estonian tapauksessa oli huolena että sydänkeuhkokoneita ei ole riittävästi, koska pelkkä elvytys ei auta, tietyssä lämpötilassa kun tulee kammiovärinä, eikä siinä auta edes päitset.

[Edit]Tuli toinenkin vastaus sillä välin kun kirjoitin: Elvytyksen aikaista aikaa ei muuten lasketa kuolleenaoloaikaan, koska verta pumpataan ja hapetetaan keuhkoissa, vaikka se tapahtuukin jonkun muun toimesta. Sen takia elvytys pitäisi alloittaa mahdollisimman nopeasti, ettei tule aivovammoja.

Palaan vielä noihin Hawking:in ohjelman loppupäätelmiin:
Jokainen luo oman maailmankuvansa omilla aivoillaan, sen pohjalta, mitä näkee, kuulee, tuntee. Siten todellisuus ei koskaan ole yksiselitteistä, esim. politiikka, kauneus, hyvyys, oikeus... Hyvänä esimerkkinä Trump:n todellisuus vastaan muut valtionpäämiehet. Onko sitten minun todellisuuteni oikeampi kuin muiden, riippuu tietysti katsantokannasta. Jotkut skenaario ovat vaan todennäköisempiä kuin toiset. Tieteen tehtävä on pohtia eri vaihtoehtoja, ja tuoda esiin niitä todennäköisempiä vaihtoehtoja.

Vielä elämän tarkoituksesta: Hawking myös toi esiin simulaatioteorian. Se on myös mahdollinen, vaikka ei monenkaan mielestä se todennäköisin. Loppupäätelmä: Elämän tarkoitus ei ole "tuolla jossain". Jokainen luo oman omilla aivoillaan elämänsä tarkoituksen. Sitä ei siis tarvitse etsiä avaruudesta, tieteestä, uskonnoista... Se löytyy omien korvien välistä.

Katson kyllä mielenkiinnolla seuraavatkin jaksot.

Tottahan toki, mutta kyllä pitäisi silti olla pokkaa myös heittää se pyyhe kehään ja todeta realiteetit eikä vain sitkeästi jatkaa elvyttämistä. Esimerkin kohtalo ei ole kiwaa enää kellekään, ei omaisille eikä varsinkaan potilaalle itselleen, vaikka se henki just sillä kertaa lopulta säästyikin
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2017021 ... 3_uu.shtml

Jälkikäteen on aina helppo sanoa, mutta edes lääkärit eivät elvytystä aloittaessa osaa varmasti sanoa miten tulee käymään, monasti tietää vasta jotain kun herää, ja osasta tietää vasta kuukausien tai vuosien päästä kuinka hyvin toipuu.

Tuossa esimerkissä taisi käydä ikävästi elvytyksenkin kanssa, eli sydäntä saatiin elvytettyä, muttei jostain syystä ilmaa/happea keuhkoihin. Kumma peruste jättää kuuluttamattakin, mutta ymmärrän karaoke-emäntääkin - voin kuvitella että tilanne ei ole aina ihan "selvä", mutta silloin pitäisi heittää pallo jollekin joka osaa toimia, purseri, kapteeni tms.

muistaakseni vain kolmasosa kuolee esimerkiksi sydänkohtauksiinkaan, tunnen pari kaveria jotka on elvytetty (vuosia sitten) ja molemmat ihan hyvissä voimissa ja työelämässä. Huomasin tuossa jokusen viikkoa sitten että työpaikan alakertaan, aulaan on ilmestynyt defibrillaattori (ja nähnyt muuallakin ainakin ostoskeskuksissa), omista ensiapukursseista taitaa olla yli 20 vuotta ja silloin pumpattu Anne-nukkekin lienee eläkeiässa. Onko joku käynyt tuollaisen defibrillaattorin käytön sisältävän ensiapukurssin (ilmeisesti nykyAnneja saa säväyttää sähkölläkin). Minulla ei ainakaan ole mitään käsitystä miten moista käytetään (paitsi tietysti Hollywood ja myytinmurtajat akselilta), mutta luulen että nuo on sellaisia idioottivarmoja puhumalla neuvovia vekottimia, eli laite tai pikemminkin hätäkeskus neuvoo jos sitä on syytä kaiveskella esiin ja käyttää. (Mutta veikkaan ettei montaa kertaa tilannetta tule, kun täällä on yliopistollinen keskussairaala ja sen päivystys on noin 500 metrin päässä)

Niin, mutta kuka osaa tilanne päällä sanoa: "Hep, eiköhän ole aika antaa Schumacherille armonlaukaus (tai siis jättää hoidotta), ei se varmaan tuosta toivu enää riittävästi" ja kenen riittävästi sillon puhutaan. Toisaaalta kun tietää mistä kaikesta on voitu selvitä vähin vammoin (ja toisaalta tietää myös miten pienestä hengenlähtö voi olla kiinni, vaikka talvella nolostuttava liukastuminen ja pään kopauttaminen jalkakäytävään). J sama koskee tietysti vaikka dementikoita tms. ja kuolemansairaita, minusta niitä ei kuulu aktiivisesti tappaa tai edes jättää hoidotta.

Meillä opastettiin defibrillaattorin käyttö ea-kurssilla. Se on täysin automaattinen laite, lätkät laitetaan kiinni ja sen jälkeen laite mittaa sykkeen/värinän, jonka jälkeen opastaa puhumalla tarviiko painaa nappia. Käskee myös irrottaa kädet "kohteesta"

Defibrillaattori on muuten nykyään virallisesti sydäniskuri

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/defibrillaattorille-vihdoin-suomenkielinen-nimi-uusi-termi-helpompi-lausua-ja-kirjoittaa-24102745/