|
Veikko Huovinen on kenties eniten suomalaisia henkiä pelastanut ihminen Mannerheimin jälkeen. Hänen panoksensa kansan hyvinvointiin on ollut mittaamattoman suuri; aikoina jolloin valvontakomissio kuritti, taistolaiset jylläsivät ja sittemmin kasinotalous jyräsi tavallisen kansan alleen, Veikko toi aina järjen ja empatian äänen kirjojensa kautta kansan luettavaksi. Usein huumorin muodossa ja kärjistäen maailman hulluuden äärimmilleen, toisinaan surumielisissä filosofisissa novelleissaan kuten Talviretki ja Lemmikkieläin.
Miehen tuotanto edustaa minuun ehkä voimakkaimmin vaikuttanutta kirjallisuutta laajasta lukuvalikoimastani. Voi hyvin sanoa, että osa persoonallisuuttani on Huovis-Veikon muovaama kirjojensa kautta. En pidä maailmanklassikoita ja kaiken maailman Sotia ja Rauhoja minään Veikon tuotannon rinnalla.
Mutta "no good deed goes unpunished".
Äärettömän merkittävän elämäntyön tehneen miehen oma elämä oli vakavasti poikansa kohtalon varjossa. Veikon ehkä merkittävin ja harvinaislaatuisin kirja, "Pojan kuolema", kertoo karskin tarinan introvertin ihmisen elämästä pojastaan huolehtien. Mainitsen vain muutamia kohtia jotka vaikuttivat minuun syviten:
- Veikolle oli monelta taholta suositeltu, että "kun olet kuuluisa onhan sinulla suhteita, käytä niitä saadaksesi poika huippuhoitoon.". Ei Veikolla mitään suhteita ollut - hän oli sisäänpäinvetäytynyt, kotona viihtyvä ihminen joka kirjoitti kirjoja. Hän ei halunnut tai osannut rakentaa nykyään niin suosittua "suhteiden verkostoa" eikä hän osannut "järjestää". Kansan rakastaman kirjailijan status ei automaattisesti tuo mitään "suhteita".
- Veikko kirjoittaa, että hän toivoi aina että pojan hakisi joku kunnollinen tyttö "takaisin elämään, ottaisi kädestä kiinni ja sanoisi tule kanssani, mennään, tehdään perhe.". Hän on aina kirjoissaan suhtautunut naisiin erittäin myönteisesti ja uskonut, että nainen voi olla hyvä samalla tavalla kuin mieskin. "Pojan kuolema"-kirjassa hän kuitenkin näyttää lopuksi heränneen totuuteen. Lakoninen jatkototeamus yläpuolen lainaukseen "mutta onko sellaisia naisia enää olemassakaan, ei taida olla.", näyttää Veikon käsittäneen asioiden tolan. Nykymaailmassa jossa valtio on naiselle puoliso eikä miehiä enää tarvita, ei kertakaikkiaan löydy jokaiselle introvertille pojalle tyttöä joka "ottaisi kädestä kiinni ja veisi elämään"... ja tämä yhteiskunnan kehitys johtaa monesti kuolemaan, kuten kirjassakin kerrotaan.
"Pyhä Elmo, onnen tuoja muille, kärsijä itse..."
Miehellä on elämässään yksi suuri valinta; harrastaako huonoja naisia vai huonoja autoja.
|
Piilota foorumit
