Kun asuntoa tai autoa kuvaillaan perusteellisessa myynti-ilmoituksessa, kerrotaan pikkupiirteittäin ja hyvin monilukuisten kuvien kera kyllä auton ruostesuojauksesta tai asunnon ikkunoiden ilmakaaresta kaikki. Hyvinkin monisanaisesti perehdytään esimerkiksi lämmitysjärjestelmään (asunto) ja tehtyihin korjaus- ja uudistustöihin. Mutta tärkein unohdetaan mainita.

Haju!

Olen ollut lukemattomissa hienostikin entisöidyissä autoissa, joissa tuoksuu tai paremminkin haisee kakofonia tuuletuslaitteen torvissa elävää piilosienikasvustoa (lähinnä kai Candidaa), sekalaista vienoa kampikammion huohotusjärjestelmän saumojen pikkuvuodoista kantautuvaa öljynkatkua (tämä on muuten se klassinen "vanhan auton haju" josta usein naisväki inhoten puhuu), sekä vanhemmissa klassikoissa nykybensan etanolin syövyttämistä kaasuttimen tiivisteistä hikoilevaa bensaliuotteen tahmeanimelää döfää. Citroeneissa usein vielä tuoksuu ruokaöljymäinen LHM:n leyhähdys jos hydejärjestelmä vähänkin hikoilee (tai on hikoillut) jostain saumasta. Toki erikseen vielä ovat voimakkaammat, erilliset "vikahajut" kuten lämmityslaitteen kennon vuodon voimakkaan makea tuoksahdus tai luistavan kytkimen käry - nämä ovat kuitenkin hajuja jotka useimmat jo rekisteröivät ilman keskittymistäkin, eivät siis noita "piilohajuja".

Sama koskee asuntoja, ihan uusiakin, saati käytettyjä. Kaksi täysin samannäköistä hienosti ja rahalla entisöityä miljoonakämppää vanhankaupungin keskustassa voi olla täysin erihajuisia, jopa siinä määrin että toinen on minulle, herkkänenäisenä, asumakelvoton kun taas toinen on "raikas" asua. Ja nyt en puhu mistään homeen hajusta (eli ns. kellarin tuoksusta ja muista aggressiivisista lähes kaikkien havaitsemista lemuista), vaan siitä kokonaishajusta joka ihan kunnossa olevassa asunnossakin on. "Piilohajuista".

Suurin osa ihmisiä käsittelee näitä ei-niin-voimakkaita hajuelämyksiä alitajuisesti ja tiedostamatta, ja tosiaan yhdistävät hajuvaikutelmat johonkin muuhun ominaisuuteen kuten auton vanhuuteen tai asunnon sijaintiin varjoisalla paikalla.

Oikeastaan ainoa tuotekategoria jossa tuoksuista puhutaan (no parfyymien lisäksi) perusteellisesti ovat viinit. Niitä nuuskitaan nokat punaisina ja heretään oikein runolliseksi kun jälkimaun kirsikannahkaista viipyilyä veistetään paperille (tai siis kuvaputkelle tänä päivänä) pää luonnikkaasti kenossa. Kuitenkin samat alkoholisti-maistelijat menevät joka ilta hajukakofoniseen kotiinsa, tuoksahtelevalla autollaan, eivätkä huomaa mitään erikoista saati kirjoitelman arvoista.

Minä esitän, että jokaiseen suuremman tavaran myynti-ilmoitukseen pitäisi ottaa uusi lakisääteinen parametri: HAJU. Se tulisi kuvailla aina tarkasti ja kalliimmissa esineissä vielä sillä tavalla että olisi erillisiä tavaranhaistajia, jotka kävisivät ottamassa hajutyypit kohteesta. SIitä päätellen miten ahkerasti viinejä haistellaan ja kuvaillaan ihan siellä takahikiälläkin, luulisi tehtävään sopivia "tavaranhaistajia" löytyvän helposti joka niemeen ja notkoon.

Ystävät! Kuvailkaa tuotteenne hajut myynti-ilmoituksissanne tarkasti, ja lupaan suhtautua myynti-ilmoituksiinne aivan erilaisella vakavuudella!

Mitä arvelet, olisiko mahdollista kenes käyttää koiraa etsimään epämääräistä tuoksua aiheuttavia komponenttela? Rotumääritys voisi olla Uunon tapaan "Lehmän seisoja".

Kuvaillaan tuoksuja/hajuja kuten viinejä -kö

Mulla on Oldsmobile, jossa on sellainen rapsakka kellarimainen haju.
Hyvä seurusteluauto.

Kuvailen malliksi Opel GT:n hajumaailmaa katto kiinni.

Ensimmäinen vaikutelma on hieman tunkkainen ehkä katon rakenteesta ja auton pitkistä seisonnoista johtuen, ei kuitenkaan pistävä tai homeinen. Mitään öljy-tai bensaseoksisia hajuja ei ole havaittavissa nenä törölläkään. Auton lämmettyä tuoksumaailman valtaa neutraalin vieno nahan tuoksun ja jarrujen ajoittaisen lämpenemisen aromin seos joka pidemmällä matkalla laskeutuu lopuksi niin alas, että tuuletuskanavien ja muoviosien ominaishaju rupeaa tuntumaan - ja tämä viimeinen hajukomponentti on puhdasta 'amerikkaa', kaikki uudehkot jenkkiautot haisevat pidemmässä ajossa tältä.

Rajumman kiihdytyksen jälkeen hitaammassa ajossa voi tuntea punahehkuisen turbon kuuman raudan aromin, joka on omanlaisensa oikeastaan aika kiva aromi. Huomattavaa on että pienikin öljypisara turbon päällä tekisi hajun vastemieliseksi mutta tämä auto on Kunnossa.

Mitään vikojen havaittamia aggressiivisia hajuja ei kabiiniin tule, ainoastaan vaimon ajaessa kytkimen tuoksu on peruutuksen jälkeen aistittavissa.

Mainittakoon vielä että erittäin mielellään kuulisin hajuanalyysin kunnossaolevasta gs:stä ja traction avantista. Ne ovat oikeastaan ainoat sitikan merkkimallit joista minulla ei ole tuoretta hajumuistikuvaa.

Kyyyllä asuntoautojen ja -vaunujen myynti-ilmoituksissa usein otetaan haju puheeksi. Tai hajuttomuus.

No myynti-ilmoituksesta tiedä, mutta kyllä tuo nykyinen QQ vaan joka kerta vetää muikeaa hymyä naamaan kun oven aukasee, nahan tuoksun pelmahtaessa taas sieraimiin

Hajuaisti on kyllä mielenkiintoinen, sopeutuva ja subjektiivinen aisti. Tupakoitsijat eivät haista mitään pahaa hajua itsessään, kun toinen huomaa heti jos joku on hetken ollut passiivinen polttaja. Tai hometalossa asuva ei huomaa mitään hajua, ei huomaa sen kaverikaan, mutta homeelle herkistynyt haistaa kaiken.

Miten sitten kuvailla näitä kaikkia hajuja? Viineissä käytetään näitä runollisia ja ilmeisen vakiintuneita ilmaisuja. Voidaanko olettaa, että kaikki tietävät miltä vaikka vanha kivikirkko haisee. Ja hajunhan haistaa parhaiten heti alussa, hetken päästä sitä ei enää huomaa niin hyvin.

Otsonointi on ilmeisen tehokas hajunpoistaja. Ajan autoa, jossa kuskin penkissä on tupakan tekemä reikä. Eikä auto haise yhtään epämiellyttävälle.

Mielenkiintoisin tuoksukokemus, Elite 1500 jossa on vedetty sätkää ja kaljaa, vielä kun sitä käyttää vartin parkissa auton kuntoa tutkiva konstaapeli lyö oven samantien kiinni sen avattuaan ja poistuu köhien paikalta

Kyllä hajulla on ennenkin ollut merkitystä ainakin autokaupoissa. Satuin 60-luvulla paikalle kun kauppaa hierottiin loppuunajetusta Taunuksesta. Ostaja auton oven avattuaan kysymään myyjältä onko autossa tupakoitu, kun haisee niin oudolta.Myyjä vastasi että viinaa siinä on juotu, oksenneltu, ja nussittu niin perkeleesti, mutta ainuttakaan tupakkaa ei ole poltettu.

No niin.. ollaan hiljaa kun hajulla voi ohjata ostopäätöksiä. Vuokrasin joskus autoja ja sain kehuja siististä autosta. Tietysti hyvä siisteys ja sen kruunasi "uuden auton tuoksu" tuote jota saa suihkupullossa. Kyllä autotehtaat tutkivat asiaa mikä haju miellyttää nenää ja käyttävät sellaista.Sony ja joku farkkumerkki on tutkinut myös asiaa ja ovat patentoineet oman hajunsa. Lentokentillä ja ostoskeskuksissa ei kaikilla putiikeilla voi olla vilkkuvaloja ja muita houkuttumia, mutta hajuja voi levittää ja ohikulkija haistaa putiikin jokapuolella maapalloa. Helsingissä yhdessä pullaputiikissa yksi puhallin puhaltaa tuoksut kulkuväylälle ja ostajia on jonossa. Hajun peittäminen onnistuu huonosti. Elämän jatkuminen ja alkaminen on kiinni hajuista. Tärkeimpiä aisteja ihmiselle.

Hienoimpia myyntipuheita voisikin olla, asunnosta mainittu "viipyilevä, nenän limakalvoja hivelevä p,,,,n tuoksu". Varsinkin, jos yleensä hajut alkaisivat olla varteenotettava ominaisuus. Mm. tuolla hajulla voisikin turruttaa homekoiran aistit.

Aspenissa oli lämmityslaitteen kenno huohotushuuruista öljyyntynyt ja sitä myöten kerännyt kaikkea mahdollista pientä höytyvää mitä ilman mukana tulee. Moottoripesuaineella tuli pestyä puhtaaksi.Ylipäätään lämppärikennon peseminen hajuttomaksi on melko tekemätön paikka..aina jotain käryä jää.

Pari kennoa on tullut laitettua (ilman lupaa ) astianpesukoneeseenkin ilman pesuainetta (koska syövyttää pesuaine alumiinia) on jonkinmoinen tullut mutta ei hyvä kumminkaan.

Tämä on kiintoisaa tietoa. Että huohotushuuru turmelisi kennon sellaiseen kuntoon ettei se puhdistu enää millään, s.o. kennoalumiiniin on etsautunut se tuoksu sisään syvälle. Kuulostaa ihan mahdolliselta.

Otsonointi puree lähinnä liasta ja kosteudesta johtuviin hajujäämiin, se ei ole mikään taikakalu. Itse pidän hankalimpina poistettavina aromeina juurikin huohotuskäryä ja sitten bensatiivisteliuotoshajua. Kun auto on kerran ne itseensä imaissut, taitaa peli olla pelattu ilman massiivista sisustuksen ja äänieristeiden (myös.konepelti) vaihtoa. Ja nyt vaikuttaa että lämmitinkennokin pitäisi vaihtaa, ja luultavasti ne kanavatkin. Tekemätön paikka muihin kuin kalliisiin arvoautoihin.

Jos olisi olemassa riittävän kehittyneitä hajuanalysaattoreita, voisi auton hajuista varmasti päätellä ison määrän vikoja, myös alkavia ja piileviä. "Kytkinlevyn päällä on öljyä mutta ei luista vielä" -tyyliin. "Takapään hydrauliikka hikoilee vasemmalla puolella, maahantippuvaa vuotoa ei vielä ole". Mutta digitaalista haistajaa ei taida vielä olla kuin aivan tietyille hajuille, sellaista yleisnokkaa ei usb-töpsään ole vielä keksitty.

Mielenkiintoinen teema on vasta- ja peittohajut. Monet autokäyttöön myytävät hajusteet, varsinkin se uuden auton tuoksu, sisältävät komponentteja jotka estävät nenää haistamasta auton vikahajuja ja käyttökatkuja. Siellä ne hajut ovat mutta normi-ihmisen aivo keskittyy pariin kolmeen vahvimpaan tuoksuun ja unohtaa muut.

Itse unelmoin hajuttomasta autosta. Lähimmäksi tätä ihannetta pääsee avolla liikkuessa, mutta ei maaliin asti. Autotehtaat eivät käsittääkseni hajuttomuuteen edes pyri koska "uuden auton tuoksu" on ostopäätöstekijä.

Eikös sitä aina sanota, että peruscorolla on aika hajuton ja mauton auto. Siittä nuuskijoille

Harmi kun toisaalla jo haukuit Teslan lyttyyn. Taisit unohtaa, että niistä puuttuu kokonaan bensatiivisteliuotushajut, öljynhuohotuskäryt ja kytkinlevyn katkut

Lueskelin joskus Alfa Romeo -aikoina merkkifoorumilta, että tehdas asentaa "viralliset Alfa-tuoksutyynyt" penkkien alle. Ja tottahan tuo, varaosanumerolla 46733568 saa uudet tilattua kun muut hajut alkavat ottaa vallan:
http://www.alfastumper.com/product_info ... ts_id=1567

Mitään muistikuvaa 156:n hajusta ei ole kylläkään jäänyt mieleen. BX:issä tuntuu olevan oma ominaishajunsa, jonka kuvittelisin tulevan pääosin sisustan muoviosista. Kakkosautoksi jääneen 406:n sisusta haisee aivan kamalalle, koska takapenkille pääsi joskus vuotamaan pieni määrä vanhaa vaihteistoöljyä rikkinäisen muovipussin läpi. Vaikka mitään näkyviä jälkiä penkkiin ei jäänyt, niin sisustanpesuaineet, höyry tai otsonointi eivät ole hajua edes lievittäneet. Ja mitä kuumempi päivä, sitä tukahduttavampi haju autossa on. Sinänsä kiitollinen "vika", että puhaltimen päällä ollessa haju kyllä hälvenee melko nopeasti.
Viimeinen tulokas, eli Xantia on toista maata: Tämä tuli minulle nuoren naisen käytöstä. Joku mukavan feminiininen, vieno parfyymin tuoksu siihen on tarttunut. Ja kun moottoritilan puolellakaan ei mitään havaittavia vuotoja ole niin ihan raikas peli ollut ajella.

Haju on sellainen aistimus, että se helposti tuottaa välittömän ja vahvan takauman siihen hetkeen jossa sitä viimeksi haistoi.

Kerrostaloissa olen huomannut, että niillä on rakennusvuosikymmenestä riippuva ominaishajunsa. Ihmettelen miksi niin on, koska kyllähän esimerkiksi sekä 70-luvun että 50-luvun taloille on tehty jo pintaremontteja joissa on käytetty samoja nykyaikaisia maaleja ja materiaaleja.

Minulla haisi yksi auto vuosia homeelle, kun lasti vanhasta rakennuksesta pois purettua pahvia lojui takakontissa ja -penkillä yhden vaivaisen päivän ennen kuin ehdin kaatopaikalle.

Tuossa yksi päivä istahdin -60 luvun Fiat Kusiaiseen.
Miten siinä saattoikin olla aivan sama tuoksu 50 vuoden jälkeen. Onko se sitten liima, tai kerni joka tuoksuu. Nuoruudessani omassa -70 mallisessa tuli tuo tuoksu tutuksi.

Ostin aikanaan Peugeot 406:n ja siitä oli kumimatot jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ostin merkkiliikkeestä uudet matot, niin autoon tuli uuden auton haju. Eli, uuden auton haju asuu matoissa

Alkutalvesta olin hankkimassa pakua: ehdokkaina useasta Berslingo-vaihtoehdosta 3-paikkainen Van (vm.2010), joka oli ruosteeton 100k ajettu, tosin yli 60km/h yläpuolella peltisen klangin valtaama eli meluisa.
Isoin epäkohta oli kuitenkin haju, joka oli pistävän kemikaalin tuoksu. Edellinen omistaja oli ollut lääkintäkemikaaleja maahantuova yritys, jolla oli täytynyt kaatua kemikaalitynnyri vanerivuorauksen rakoihin ja saumoihin.
Vaihtoehtona tuli vastaan seuraavana päivänä yhtä meluisa, suunnilleen yhtä tilava, ei niin ruosteeton, lisäksi 2 v. vanhempi, 150k ajettu lyhyt Hiace, jossa haju oli jotenkin neutraali, ei ainakaan mikään pistävä aromi.
Tein siitä kaupat, nyt kärsin vain (talvirengas)melusta ja pers-tärskäyksistä tien poikittaissaumoissa mutten hajuongelmasta.
Olipa kaupassa viime viikolla kiinnostava 508 STW-vaihdokki, mutta jälleen haju alkoi työntää kulkineesta poispäin: haju, joka oli jotenkin hikisen stressaantunut. Olisikohan edellinen omistaja kuskannut sianmunuaisämpäriä lämmitys täysillä?

Täh? Voiko Hiace muka olla vaihtoehto?

Mä olen luullut, että niillä jotka Hiacella itseään omaehtoisesti kiusaavat, ei ole muita vaihtoehtoja kuin tojota

Joskus luin jutun, jossa kerrottiin mm. Mersun kiinnittävän huomiota ovien sulkemisesta tulevaan ääneen. Hiacen oven rämähdyksen ainakin tuntee kilometrin päästä

Kun nyt päästiin ovirämähtelyihin, niin Warressa se loppui. Kun laitoin kaikkien ovipeltien sisäpuolelle! laajat vaimennukset. Se vaimensi muutenkin erilaisia ääniä.

Mitäköhän kaikkea Kangoohon onkaan muutoksia tehty, jotta siitä on saatu Citan

Kangoo ja Citan eivät ole samallalailla sama auto kuin esim. Jumpy ja Scudo, vaikka paljon samaa tekniikkaa ja koria jakavat. Mercedes-Benz muuttaa Kangoota yllättävän paljon ennenkuin lyövät oman tähtensä sen nokkaan.

Tietääkseni ainakin alustassa ja ohjauksessa, koripaneelien lisäksi on eroavaisuuksia.