Viime vuonna sain ensimmäisen Beksin museorekisteriin. Tänä keväänä olis tarkoitus saada toinen samaan statukseen.
Viitisen vuotta sitten hankkimani 19 TRS alkuperäisellä 19 GTI-tyyppisellä sisustalla houkuttaa uhraamaan aikaa ja toisen samanvärisen beksin ko. tarkoitukseen.

Luovuttaja on BX 16 TRS -90. Automaatti-Beksi oli loikannut tienposkeen ja saanut pienen pusun etukulmaan Oulun suunnalla, josta kävin auton noutamassa. Leimaa olisi kyllä jäljellä ensi jouluun asti, mutta nyt parempien peltien luovutus mr-projektiin vie voiton. Projektin pelleissä on muutama pieni painauma etulokasuojissa ja oikeassa etuovessa, ja niiden hiominen ja maalaaminen saisi turhan suuren kontrastin yli 30 vuotta maalattuihin pintoihin. Irrottelin tänään vastaavat osat molemmista ja vaihdan ne päikseen, näin pääsen helpommalla.

Mr-Beksin etupalkkia on joku hitsannut vuosia sitten, kuinka tarkka tuo hitsaamattomuus on museoautoissa?

Taitaa olla kauneus katsastajan silmässä. Etsi toinen katsuri, jos ei asiallinen korjaus kelpaa.

Itse museokatsastin Accordin, johon oli etupalkki ja moottorin takapalkki hitsaamalla korjattu. Sanoin, että alkuperäisiä ei saa ja en yrittänyt peitellä massalla. Nyökättiin vain.

Johan on merkillistä tarinaa hitsauksesta... Mun SM oli täydellisesti entisöity paljonkin pohjaa hitsaten jo 90-luvulla ja kyllähän tuo museokilpiin kelpasi. Miksi museokatsastajaa piiloon jäävät hitsaukset kiinnostaisivat? Katsovatko ne koneen sisäänkin ettei natriumtäytteisiä venttiileitä ole vaihdettu teräksisiin?

Tässä ei ole kyse pohjan hitsauksesta vaan etuapurungon, eli etupalkin hitsaamisesta, joka mielestäni muuttunut hitsaamattomien osien joukkoon vuosikatsastuksessa, kuten tukivarret ja muut alustan osat ovat jo aiemmin olleetkin.

Ei kai missään ole kielletty korjaamasta museoautoa hitsaamalla? Kun museotarkastutin Amiani, tärkein kriteeri katsastajilla oli, että auto on ehjä ja alkuperäisen kaltainen. Hitsaussaumoja oli näkyvissä tavaratilassa, lattiassa ja rungossa. Siistit, ylimaalatut hitsaussaumat tavaratilassa eivät olleet ongelma.

Ei kai vanhoja hitsauksia lasketa, uusi huomautus jos tulee lahosta niin pitäis vaihtaa koko apurunko. "Tää on hitsattu jo 80-luvulla".

Juuh ei saisi hitsata, mutta kaikki G-miehet ja naiset, nostakaa lapa pystyy, jos ette ole koskaan hitsanneet takatukivarsia, ehjiä kun on aikas vaikea löytää, uusista puhumattakaan Mulla onneksi on vielä, mut on pari Geesuakin .

(Ne harvat, jotka ei tajua, niin G-miehet ja naiset, tarkoittaa innokkaita GS/GSA-harrastajia )

Vieläkin potuttaa, etten itse huomannut tarkistaa apurungon kuntoa ennen konttorillle vientiä. Tuo muutos katsastuksessa siis oli jo silloin, 2 vuotta sitten itselläni tiedossa, mutta luotto siihen että kaikki on kunnossa oli kova. Eihän siinä selittelyt auttaneet: Apurungon korvake kiinnityskohdastaan ruostunut..

..Ja eihän se vaihto-osakaan ehjä ollut, mutta toki kelpasi, kun kerran oli ehjäksi korjattu

Päivitystä tähän: ovet ja lokasuojat on vaihdettu varaosa-beksistä. Ovea maalaamaan pääsin kumminkin sillä varaosa-autossa oli leveämpi kylkilista ja kun sen irrotin, niin ovessa listan alla olikin tuplateipit. Toinen uran pohjalla ja toinen ovipellissä. Listan alunen oli sivelty jollain mustalla tartuntamaalilla, joten se piti hioa pois ja maalata. Ja maalaus tuli tehtäväksi kahteen kertaa, tietenkin. Ostin värinumerolla (EYY) sekoitetun paukkupullon, mutta kun riisuin suojateippaukset maalatun kohdan ympäriltä niin olipa sävy huomattavasti tummempi kuin ovi ympärillä. Maalin sekoittaja kertoi että sävyjä on tuolla väri numerolla kolme, joten toisella kerrallamukana olleen bensatankin luukun perusteella oikean sävyn pullo löytyi.

Parin viikon pikku kunnostusten ja siistimisen jälkeen menin tänään vuosikatsastukseen (autolla ajettu viimeksi 7v. sitten) kun kaikki jarruja myöten tuntui autossa toimivan. Perusasiat olivatkin kunnossa, ja etupalkin hitsaus meni katsastusmiehelle läpi kun kerroin että se oli hitsattu ennen auton minulle tuloa.
Mutta sitten tuli tenkkapå päästöjen kanssa. Kone kävi ihan liian rikkaalla, ei meinannut mittarin asteikko riittää häkäarvojen kohdalla. Tämä aiheutti melkein välittömän ajokiellon, mutta inssin luvalla sain vielä ajaa varaamaani mr-katsastukseen.

Katsastustapuhtumassa tapasin muutamia alan harrastajia jotka kertoivat että nyt on tiukka mr-syyni kun neljä miestä tutkii autoja 1-1½ tuntia, ja vikoja löytyy vääränmallisista ruuvinkannoista nylonlukitusmuttereihin. Eräs Volgan omistaja kertoi saaneensa hylsyn mr-katsastuksesta kun oli pohjasta löytynyt pari pientä hitsattavaa kohtaa, vaikka normikatsastuksessa siihen ei ollut puututtu. Neljän tarkastajan syynin syynä on se, että kaksi uutta mr-tarkastajaa on "inssinajossa" ja kaksi ammattilaista antavat lausunnon heidän toimistaan mahdollisen pätevyyden saamiseksi mr-tarkastajaksi.
Vähin äänin poistuin paikalta, ties vaikka etukelkan vaihtoa beksiin olisivat ruvenneet vaatimaan kun niin kovin tarkaksi ovat ryhtyneet.

Nyt täytyisi löytää beksin kaasarista seoksensäätöruuvi, onkohan sellainen jossain, onko kellään tietoa..? Tai onko muita ehdotuksia häkäarvojen kuriin saamiseksi, ryyppyläppä on lukittu auki asentoon, joten se ei ko.ongelmaa aiheuta.

Ehjää etupuskuria saa tarjota jos jollain on sellainen jäänyt pyörimään. Ja perusharmaa tietenkin olisi plussaa, mutta muutkin huomioidaan.

Tänään Beksi läpäisi hyväksytysti vuosikatsastuksen. Päästöt olivat nyt kohdillaan, aiemmin hylkäykseen päätyneen vian syyksi osoittautui pakokaasun takaisinkierrätysjärjestelmä joka oli kehittynyt itsestään moottorin ilmanpuhdistajaan. Ilman suodatin oli aivan musta noesta. Hetkeksi tuli hiukan hämmentynyt olo, miten se on mahdollista.

Sitten tajusin syyn nokeentumiseen; aiemmin olin vaihtanut vuotavan pakosarjan tiivisteen, ja se on ilmeisesti tupruttanut savuja jo pidemmän aikaa, ja aamukylmä kone on kiskonut esilämmitettyä ilmaa pakosarjan päältä, jolloin pakokaasut nokesivat ilmansuodattimen tukkoon.
Tietenkin tällaiset asiat olisi pitänyt tarkastaa jo etukäteen ennen auton käyttöönottoa, mutta kun oli tiukka aikataulu sen toteutumattoman mr-katsastuksen suhteen, jouduin keskittymään lähinnä auton ulkonäköön.

Muutaman lenkin olen beksillä ajanut, hyvin tuntuu toimivan. Ainut "rakenteellinen vika" on tuo manuaaliaski kun olen tottunut jo 25 vuoden ajan että autoissa ei vaihteita tarvise hämmentää. Se hyvä puoli tuossa kuitenkin on että beksissä on 1.9 bensakone joka se vääntää alakierroksilla uskomattoman hyvin, niin että normi ajossa ei tarvitse kuin 1-3-5 vaihteet, niillä pärjää vallan hienosti.

Eilen käytin beksiä epävirallisella näyttökierroksella museotarkastajan luona. Kovin tarkasti autoa kiersi ympäri, eikä paljoa pahaa sanaa keksinyt. Ainut homma joka vielä pitäisi tehdä, olisi ehjän nokkapellin etsiminen, tai sellaisen maalauttaminen. Tämä minun autoni on joskus kokenut pienen keulaosuman, ja siinä on nokkapelti (muovi) hiukan taipunut ja lakkapinta halkeillu, vaikkakin maali pinta on muuten ehjä. Kuulema tuo häiritsee muuten siistiä kokonaisuutta liikaa... Joten jos jollain on tarjota EYY-värikoodilla maalattua nokkapeltiä, niin olisin kiinnostunut siitä.
Toinen vaihtoehto on maalauttaa varaosabeksin ehjä pelti tuolla värikoodilla automaalarilla, mutta kokemuksesta voin sanoa että uusi maalattu pinta erottuu myös kokonaisuutta häiritsevästi vanhojen lokasuojien välistä. Kumpi parempi?

Tämä tarina sai tänään onnellisen päätöksen kun Beksi siirtyi museoajoneuvorekisteriin.

Nokkapellin jouduin vaihtamaan ja varaosabeksistä irroitetun ehjän maalauttamaan oikealla automaalarilla. Maalauksen sain edulliseen hintaan aiemman tuttavuuden ja tuliaisina tuomani juuri saamani ja savustamani lahnojen myötä. Maalaus onnistui loistavasti ja metalinhohtosävykin sattui hyvin kohdalleen.

Mr-tarkastus oli tiukka syyni, kolme tarkastajaa (yksi vielä epäpätevänä) tutki puolitoista tuntia beksin jokaisen osan kunnon laittamalla siitä arvion tarkastuslomakkeeseen. Mitään isompaa ei enää ilmaantunut ja tänään ajelin mr-lausunto kourassa katsastusasemalle tekemään muutoskatsastusta, ja näin tämäkin beksi siirtyi museoajoneuvorekisteriin.

Tres hienoa!