Lisää materiaa pitäisi saada.

Tarve: 100 ltr:n pakastearkku. Hyväkuntoinen, jotta siitä voisi nauttia pitkään.
Pieni kotimaanmatkailu/hakureissu ei pelota.

Tarjoukset vaikkapa s-posti: sitikkaPISTEbxSYKKYRÄgmailPISTEcom
Jos asiassa telefoniseerattavaa, niin nummero tuohon s-postiin. Minä huolehdin sitten soittamisesta.

T: r_a_n_u

Minullakin on 4hv moottori,joka on tasaperä soutuveneessäni joella,mutta en usko sellaisen jaksavan viedä noin 2000kg painavaa Baylineriäni..
Katsos,liukuvissa veneissä pitää olla moottoritehoa,jotta veneen saa sen rungolle ominaiseen nopeuteen.

Ääni hyville keittiötarvikkeille. Sarjaa pystyy täydentämään vuosien ja vuosikymmenten päästä ja yhtenäinen, kunnollinen sarja vain on tyylikäs. Juuri tuommoiset välineet joita käytetään vuosikausia kannattaa ostaa kerralla hyvät. Eikä ole huono häälahjaidea, sikäli kun ihmiset enää pariutuvat. Taitaa olla vanhanaikaista.

Hackmanin kattila voi olla kestävä, mutta minulta se meni kattiloiden suhteen boikottiin (vai onko ne kaikki Fiskars/Iittala nykyään), kun huomasin joskus että niiden teolliset muotoilijat eivät olleet silloin ottaneet huomioon että joku voi pestä kattilaa tai sen kansia pesukoneessakin (yksi iso teräskattila ainakin on vielä "ominaisuudella" ja olen jo tottunut siihen että kun sen pesee pesukoneessa niin kahvojen sisään menee pesuvettä ja ruuanmurenia ja ne valuvat sitten pois kun kattilan ottaa pois koneesta ja kääntää normiasentoon, no se täytyy sitten huuhtoa uudestaan ja niiden kahvojen huuhtelu on ärsyttävää. Hackmanin tarttumattomat pinnoitteet ovat olleet myös aikoinaan kehnoja, niillä voi olla kiva nimi, mutta ovat ainakin nimulla osoittautuneet huonoiksi, sekä tarttumattomuudeltaan että kestoltaan - ja "tarttumattomalla" pinnoitteella varustetun kasarin lasikansi oli myös ikävä pestä koneessa: nupin alle meni harmaata inhaa vettä, jota sai ihailla lasin läpi sen sai sieltä pois vain ruuvaamalla nupin pois - onneksi tuosta meni pinnoite, niin sai heitettyä pois).

Mutta joo, kaikki keittiökalut (ja muutkin työkalut) kannattaa ostaa aika laadukasta, miettien ennalta että niiden kanssa saa/joutuu elämään pitkään, tulee Mieleen vaikka leikkuuveitset - itse teroitan aika usein ja pidän että veitsisien pitää olla teräviä, mutta ei minulla edes aika peruskäytössä olevat veitset ole kuluneet ikinä loppuun, enemmän tullut ostettu fiilispohjalta lisää hieman erilaisiakin (joitain virhehankintojakin tulee tehtyä välillä).

Varmaan joillekin saattaa muumi mukikin antaa nautintoa pitkään, ainakin hinnasta päätellen.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/ ... c3585892fc

Myös täältä ääni keittiötarvikkeille..
Samaan ryhmään kuuluvat Oraksen hanat ja Abloy lukot,IDO suihkukaapit.
Mutta laatua voi saada halvallakin.2007 Ostin Ranskassa lomaillessa kuviosahan joka maksoi muistaakseni 20€,toimii vieläkin,vaikka valmistettu Kiinassa.

Vuonna 1970 ostin Wiklundilta Turusta Pallopaidan valmistamat uimahousut. Mahdun edelleenkin housuihin ja lupasin pojan pojalleni perinnöksi ne uikkarit. Vaimo lupasi vaihtaa uuden vyötärö kuminauhan niin selviää vielä toiset 50 vuotta

Ennen oli sellainen sukka kuin "kestosukka", kuulemma kesti vuosikymmeniä. Huovisen Veikkokin niistä kirjoitti. Mitä lie avaruusmateriaalia ollut, 60-luvusta puhutaan.

Audiovehkeistä mielestäni järkeviä kalliitakin sijoituksia ovat vahvistimet ja kaiuttimet. Levysoitin. Sen sijaan "tuoreemmat" ohjelmalähteet ovat nimenomaan viimeisen 20 vuoden juoksulla vanhentuneet käsiin, niihin ei olisi kannattanut sijoittaa niitä tonneja. Mulla oli ES -luokan MD-soitinkin Sonylta... ja SACD-soitin... Niiden arvo on nolla, kun "netistähän se musiikki kuunnellaan jos ei LP:ltä".

Kuvantuottolaitteissa sama. Telkkarit, videotykit - hetken hurmaa vaan ja jo vanhoja. On mielenkiintoista kuinka vähän kaiuttimet ovat kehittyneet suhteessa telkkareihin. Nyt pitäisi olla jo näkymättömiä plasmakaiuttimia, mutta eipä oo...

Victorinox veitset

Pikkuhiljaa, sopivan kokoisen /hintaisen eteentullessa, olen lunastanut keittiövälinelaatikon täytteeksi, nyt alkaa olla hyvä kokoelma, ja vanhimmat 20v. olleeet käytössä. (ja löytyy Victorinox:in taskuveitsikin repusta...)

Nilfisk-merkkinen imuri, Tanskassa valmistettu. Meillä on jostain noin vuodelta 1985 oleva GS90-mallinen harmaa rumilus yhä käytössä. Noihin aikoihin tuli niitten ikonisten teräspönttöjen eli GA70 ja GS80 rinnalle tämä muovinen GS90.

Imee yhä erittäin hyvin ison pussinsa täyteen ja oli aikaansa edellä vain 700-wattisella moottorilla. Nythän tämä energiansäästö on tuonut pienet wattimäärät takaisin muille valmistajille.

Kauniit kestokulutustavarat ovat kyllä mukavia. Varmasti se kuohuviini maistuisi ihan yhtä hyvältä mittasuhteiltaan suht' samanlaisesta pahvimukista kuin sille tarkoitetusta jalallisesta lasista, mutta tuntuu silti mukavampi juoda jälkimmäisestä. Sama juttu kahvin kanssa: kauniista kupista se on mukavampaa juoda kuin kolhuisesta mainoskupista.

Blaupunktin putkiradio on kanssa ilo omistaa vaikka se tuppaa pätkimään ja rätisemään vaikka sitä on korjautettukin. Mutta komea puukuori ja ajatus siitä että se on joskus ollut kallis, ja että 50-luvun tekniikka toimii vieläkin, ilahduttaa, samoin raskaskäyttöiset isot nupit ja putkien vaatima lämmitysaika. Tämä taitaa mennä siihen kastiin kun jotkut sanovat ettei Harley-Davidson ole hyvä vaan hieno moottoripyörä. Kiistämättömät puutteet tai tekninen alkeellisuus ilmeisesti saavat laitteen tuntumaan jotenkin inhimilliseltä? Samaan kategoriaan menee varmasti puulla lämmittäminen.

Nuo teräspöntöthän maksavat näköjään Ebayssa jo satasia! Vanhempani hankkivat sellaisen käytettynä verstasimuriksi 1980-luvulla ja se toimii vieläkin. Olisinpa arvannut niin olisin käsitellyt sitä vähän huolellisemmin, nyt siitä puuttuu osia ja on kosmeettisia vaurioita.

Hyvästä vaimosta nauttii pitkään, jos ei pisimpään.

Mielenkiintoinen ja kohdallani ajankohtainen aihe. Omissa pohdinnoissani olen jättänyt työkalut yms. pois, sillä ajattelen niiden enemmänkin mahdollistavan varsinaisen harrastuksen. Enemmän on tullut ajateltua asiaa sen kautta, että kuinka paljon tämä omistus tuottaa mielihyvää suhteessa aikaan, joka on käytettävä, että tämä ylipäätään tuottaa mielihyvää. Jos oletetaan, että autojen korjaaminen ei hirveästi kiinnosta, niin kannattaako hommata harrasteautoa, jolla on kyllä mukava ajella, mutta jota saa jatkuvasti korjata. Korjaamiseen käytetty aika on kuitenkin aina jostain muusta pois. Kokonaan eri asia on, jos myös tuo korjaaminen tuottaa mielihyvää. Joidenkin kohdalla korjaaminen ja tulevien modifikaatioiden/virittämisten suunnittelu tuottaa mielihyvää enemmän kuin itse ajaminen.

Jos korjaaminen ei kiinnosta, sitä onnekkaammassa asemassa on mitä yksinkertaisempaan kapistukseen sattuu hurahtamaan. Edelleen kuvailen jonkin verran vanhoilla kameroilla. Jos tuosta vitriinistä nappaa vaikka 30-luvun Rolleiflexin ja lähtee kuvaamaan, voi olla varma, että se toimii. Ikävät remontit loistaa poissaolollaan. Jos nyt 10 vuoden välein huollattaa sulkimen ja maksaa siitä sen muutaman kympin, niin edullista on. Kellot menee tietyllä tapaa tähän samaan kategoriaan. Hasselblad oli aikanaan ja se olikin astetta monimutkaisempi peli ja oli niitä huoliakin.

Tuossa yksi päivä löydettiin lasten kanssa järven rannasta kohta, jossa kaivinkone oli myllännyt, jonka seurauksena seutu oli yhtä savikkoa. Oli hauska katsoa lasten lotraamista märässä savikossa ja kuinka oppivat, ettei savessa kannata seistä pitkään, ettei kumppari jää kiinni. Minäkin virtauslaskennasta kiinnostuneena seurasin miten savivesi valui järveen aiheuttaen mielenkiintoista pyörteilyä. Myönnän, tämä on vähän sellaista höttöä "ole läsnä ja nauti hetkestä". Ei tuolla savikossa loputtomiin jaksaisi pyöriä Mutta nuo hetket pysäyttää miettimään mihin aikansa haluaa käyttää.

Ylipäänsä pysähtyminen ja oman harrastuksen mielekkyyden pohtiminen on ihan viisasta. Ettei käy niin, että harrastaa jotain vain se takia, että vaikutuksille herkkinä nuoruusvuosina on sattunut innostumaan. Välillä tulee vastaan eri harrastepiireissä tuskailua, että mistä löydän taas innon tehdä tätä ja tätä. Miksi se into pitää löytää? Harrastaminenhan tiiviisti yhteydessä vapaaehtoisuuteen.

Nettiautossa on haku päällä 60-luvun jenkistä. Sellainen on ollut haave pikkupojasta alkaen (mulle alkoi tulla V8-Magazine 10-vuotiaana...). Pistää vain miettimään, että rahat riittää vain sellaiseen, jota todennäköisesti pitäisi korjailla vähän väliä. Että haluanko tässä elämäntilanteessa käyttää aikaa moiseen.

Kyllä tuo Super Audio CD -soitin on juuri otsikon mukaista tavaraa eli sen ominaisuuksista voi nauttia tosi pitkään! Formaattihan tuli käyttöön vuosituhannen vaihteessa, SACD-levyjä on tuotettu ehkä jotain luokkaa 10.000 nimikettä ja joka vuosi tulee satakunta lisää, lähinnä huippuluokan klassista musiikkia. Levyjä löytää mm. Helsingissä Fugasta ja maailmalta nettikaupoista. Upea tapa toistaa hyvin tehtyä musiikkia 5.1-kanavaisena kotioloissa!

Kyllä ehjästä SACD-soittimesta saa ainakin 100-200 euroa oikealla kauppapaikalla myytynä, mutta miksi myydä jos ymmärtää hyvän musiikin päälle!

Nimimerkki "Oppo->Denon->Genelec"

Minä ostin juuri pari vuotta sitten Arcamin SACD-soittimen (käytettynä karvan vajaa tonni) ja onhan se hieno peli. SACD-levyiltä irtoaa hieno äänenlaatu ja soittelee se tavalliset CD-levytkin aikas komeesti. Uskoisin tämän olevan myös niitä pitkään iloa tuottavia hankintoja.

Kyllä haluat.

Laadukkaat astiat, kalusteet ja taloustavarat ovat kyllä mukavia. Laatu säilyy vielä senkin jälkeen kun hinta on jo unohdettu, vai kuinka se Henry Royce pohdiskelikaan. Paistettiin juuri jauhelihat valurautapannulla merkiltään BMW No.2, joka arvattavasti meriteeraa Björneborg Mekaniska Werkstadin malliston toiseksi suurinta pannua. En tiedä tarkkaa ikää mutta tuskin paljoa sadasta vuodesta jää auki. Edesmenneellä isoäidilläni se oli ollut ns. aina, hän oli muuttanut omilleen joskus 1920-luvulla. Marketista ostetut alumiiniset teflonpannut kestävät muutaman vuoden ennen kuin lentävät kierrätykseen mutta tämä on ja pysyy. Sillä kärytellessä on mukava miettiä ketkä kaikki, missä oloissa ja millaista sapuskaa ovat sillä tulleet laittaneeksi.

Oletpa ollut huolellinen kun et ole unohtanut kertaakaan niitä uimalaan ja hyväonninen kun kukaan toinen ei ole niitä vienyt. Hyvä jos itse polskin samoilla edes vuoden hävikin vuoksi.

BX. 36:s vuosi menossa. Eikä päätä näy. Kiitettävästi ja kohtuukustannuksin ovat hommansa hoitaneet.
Tällä hetkellä liikennekäytössä oleva maksoi alle 70 €. Ostohetkestä yli 12 vuotta.
Nykyään käyttö vähäistä. Mutta pitkään oli myös kertymää noin 80 000 km/vuosi.

Pitkäaikaisin tyttöystäväni. Tosin aika maskuliininen, suorastaan toksinen: uutena vuonna 1973 suoraan tehtaalta ostamani (ei ollut maahantuojaa tuolloin) Norton Commando 850 Interstate. Musta kultaraidoin.

Joskus yritin laskea sitä aikaa, jonka olen sen selässä hajareisin istunut mutta joskus vuosituhannen vaihteessa sekosin laskuissa kun matkamittari tai sen vaijeri hajosi kuudetta kertaa enkä muuton jälkeen enää löytänyt muistiinpanojani. Joka tapauksessa ainakin 5000 tuntia. Missään muualla en ole istunut paikoillani yhtä kauaa.

Klassisen kaunis esine, josta nautin edelleen syvästi etenkin joka kevät!