Ei nyt ihan pilkulleen, mutta sinnepäin. Hirsitalo painuu kasaan. Kauanko? No niin kauan, kunnes kurkihirsi on maassa.

Meillä oli kaksi vaatekaappia alkujaan liian korkeat. Eivät ole enää. Otin sokkelista 5 cm pois.
Viimetippaan tuon homman jätin. Tilaa ei enää ollut kuin milli pari.
Tarkistakaapa hirsitalossa asuvat pääseekö rakenne esteittä painumaan. Talossa kun ei ole hydepumppua, jolla saisi nostettua välikattoa.

Lukutaito ja luetun ymmärtäminen olisi kova juttu. Luen tätä hirsitalotarinaa, pääsen kohtaan "otin sokkelista 5 cm pois". Heti ensimmäisenä tulee mieleen TALON sokkeli. Mitenkäs otat 5 cm pois sokkelista jos talo on jo päällä

Asiaan. Monta on hirsimökkiä, joissa ovet ja ikkunat ei toimi. Ovien kanssa on pakko tehdä jotain mutta harvoin avattavat ikkunat saattavat unohtua. Painuminen tulee pahimmassa tapauksessa esille, kun eka kertaa ollaan maalaamassa ikkunan kehyksiä. Ongelmia tulee helposti myös hirsikehikkoon väärin asennettujen keittiökalusteiden kanssa.

Tässäkin tulee esille se asia, että ihmiset eivät enää rakenna itselleen taloja tai mökkejä. Ostetaan vaan valmista ja luullaan, että kaikki pysyy ennallaan maailman tappiin asti. Rakennuksiakin pitää huoltaa. Kummelimaisesti totean lopuksi, että talo tykkää, kun sitä asutaan.

Kaipa ne talon hirret meillä on suurimman elämisensä eläneet kun ovat 1700 luvulta ja siirretty tälle paikalle noin 1890v.
Viimeisen kerran hirsiä nostettu 1961v kun on edellinen omistaja tehnyt suuren remontin. Kattoa joutui oikaisemaan kattoremontissa 4 vuotta sitten kun talon pituus on 25 metriä.

Töissä suunniteltiin et jos lottovoitto kohdalle napsuu niin laiva täyteen suomalaisia perus hirsikesämökkejä laivaan ja Haitiin. Eivät seinät kaadu päälle jatkossa.

( kengittää pitäis miunkin talo uudestaan - noin 15 cm hävinnyt ulkoseinistä )

Alunperin hirsirakentamisessa talo sai painua ensimmäisen vuoden, vasta sitten sahattiin ovi- ja ikkuna-aukot. Mutta jatkuuhaan se siitäkin vielä, siksi noissa rakenteissa pitää olla liukuva asennus. Ettei jää kantamaan

Kun varautuu sellaiseen 200 vuoteen aluksi niin ei pitäis törmätä yllättäviin ongelmiin. Puu on varsin elävä materiaali. Kaadettunakin.

Bomba on mennyt noin 600 mm kasaan elämänsä aikana, muistaakseni.

Suuri on lukema.

Siihen tosin vaikuttavat monet muuttujat:

- hirsien vahvuus ja rakentamisen aikainen kosteus
- varausten ja salvosten tarkkuus, käsityö vai koneellinen
- tilke
- hirsiosuuden korkeus
- rakentamisen nopeus, eli pitkäkö aika alimman hirren laitosta siihen kun tuo alkulukema otetaan, ts. otetaanko tuo lukema hirsikerrosten valmistuttua, vai vasta sitten, kun rakennus on täysin valmis

Tuossa niitä, jotka kait eniten siihen lukemaan vaikuttavat.

Mulla tuli ekanavuonna, kun oli jo ladottu tiilikate, runko alas tommosen 50mm, kun rungon korkeus on n.2850. kaikkiaan on painumaa ollut vuodesta 2001 n.100mm. parissa ikkunassa joutui aukkoa laajentamaan. nykyisin elää n.30mm vuodessa kosteuden muutoksista.

Omassa hirsisessä talossa asutaan täälläkin, mutta tässä 'sitikassa' on vajoamisenesto päällä taukoamatta.
Ja hyvin onkin toiminut jo lähes 60 vuotta (syyn tai selityksen saa vapaasti arvata.. )

Onkos muuten kaikki rintamamiestalon omistajat muistaneet kolata ylimääräiset lumet talon kivijalkaa vasten?
Säästää muuten mukavasti lämmityskuluissa sellainen toimenpide

Ulkona pystylautavuoraus?

Jep jep. Ylimääräiset lumet... ;D

Lumen kasaaminen sokkelia vasten säästää kovimmilla pakkasilla huonosti eristettyjen talojen lämmityskuluja,mutta lisää valtavasti sulaessaan kosteusrasitusta talon perustassa.

Hirsitalossa minäkin, käsinveistetyssä. Setämiehet veistivät joskus -60 luvulla. Kyllä se perskules elää, ovet käy milloin jotenkuten, milloin ei (tässä kohdin analogia hyvin sitikkaan, ajoittain keskulukitus toimii, ajoittain ei). Periaatteessa tehty ihan oikeaoppisesti mutta joitain tappeja joutunut sahaamaan kun ovat jääneet kantamaan. Hormin kanssa isompi moka, ilmastointireikä tullut liian ylös, nyt on jo osin välikaton sisässä. Ehkä jonain päivänä putkahtaa esiin katon päältä.

No Bombahan taitaa olla yksi maailman suurimpia hirsimökkejä joten 600 mm ei ehkä ole kovin kumma luku. Mut on se varmaan melko tarkaa hommaa arvioida hirsille väisteet ikkunoissa ja ovissa rakennusvaiheessa. Väistettä pitää olla tarpeeksi karmeille jottei vuosien aikana lasit säry itekseen.

Asun puolihirsitalossa. Alunperin 1940-luvulla rakennettua hirsimökin pohjapinta-alaa laajensin tuplaten, ja kokonaisuuden päälle asensin uudet kattotuolit. Ulkovuoreksi tuli lautaverhoilu.
Sisällä vanhalla puolella on edelleen nähtävissä veistetyt hirret.
Olen mielenkiinnolla seurannut, vieläkö hirsiosa laskee, vai pysyykö kokonaisuus tasapainossa uuden pystyrungon kanssa.

Suuruus ei siihen vaikuta, ainoastaan korkeus. Koskaan en ole mokomaa luonnossa nähnyt, mutta kuvan perusteella siinä on n. 40-45 hirsikerrosta ja arviolta hirren Ø ~250 mm. Nuo mitat huomioiden tuo painuma on korkeintaan kolmannes, eli ~200 mm.

Tietenkin, jos tuollainen rakennus pystytettäisiin päivässä kattoa myöden ja illalla otettaisi alkumitta, niin silloin painumaa tulisi enemmän. Tuota kuitenkin rakennettiin kait toista vuotta, joten matkan varrella jo ehti alimmista kerroksista lähteä suurimmat löysät pois.


Ikkunoiden korkeushan on 5-6 hirsikertaa ja ovien 10-11 hirsikertaa. Ei liene kovinkaan vaikeaa laskuvaran arviointi. Sitä kun saa kyllä jäädä varalle sentti pari, sehän ei mitään haittaa.

Vanhat rautatieasemat ovat hirsirunkoisia, varsin tukevia. Ja erittäin hyvin tehtyjä. Painumisesta, elämisestä huolehtii yläpohjan puolimetrinen santakerros. Aikoinaan oli vihoviimeistä hommaa viedä vintiltä kaapeleita junanlähettäjän toimistoon. Ensin sai kaivaa 1/2m pölyävää kutteri, ym lastua, sitten saman verran pölyävää, lakoavaa santaa. Alapohjan laudoituksiin ja kattopaneleleihin kaapelireiät, joissa piti varoa sannan tiimalasi-ilmiötä: junanlähettäjän* tsto olisi ollut täynnä santaa!(mm. Lappeenranta, Kupittaa, Kyrö, Koski, Uusikaupunki, 60- luvulla) . Alapohjan vasatkin puolimetrisiä hirsiä. Niiden alta on mukava ryömiä ja vedellä kaapeleita pitkin, poikin. Pölysi ja kissankusi haisi. Tai sitten oli kuravettä, ryömien pää sivulle käännettynä, sadeasuun pukeutuneena (Liedossa 80- luvulla). *Nykyään junasuorittaja

Ei ihan, vaan ne hirret on pystyssä!
Yritin juuri etsiä vanhoja kuvia rungonteko vaiheesta, mutta kuvat oli laitettu sen verran hyvään piiloon,
että täytyy vielä huomenna jatkaa etsintää.

Onko kummallakaan puolella hirsi näkyvissä? Jos ulkopuolella hirsi, onko käsitelty jotenkin vai puhdas puupinta? Miten on hirsien välit tiivistetty? Nykyäänhän niissä kait ajetaan hirsiin ura(t) ja väliin vanerisuikaleet? Harvinaisempia ovat, pystyhirsitalot, vaikka uusiakin tehdään.
Ja vielä. Hirsien vahvuus? Veistetty/sahattu/pyöreä. Tuskin pyöreä.

Eipä löytynyt 50-luvun työkuvia, mutta ei hätä tämän näköinen: Talon kuistin vanha ulkoseinä on ihan tarkoituksella paljaana,
joten nappasin siitä kuvan.
hirret on pystytetty 4-5 kpl:een 'elementteinä' ja ovat liitettynä toisiinsa puutapeilla. Tilkkeenä käytetty hamppua.
Hirret olivat jo valmiiksi vanhoja, joten tilkkimistä on varmasti piisannut
Talon nurkkien kiinnitys on vielä erikseen varmistettu taotuilla kulmaraudoilla.

"Ikkunoiden korkeushan on 5-6 hirsikertaa ja ovien 10-11 hirsikertaa. Ei liene kovinkaan vaikeaa laskuvaran arviointi. Sitä kun saa kyllä jäädä varalle sentti pari, sehän ei mitään haittaa."

Kyllä haittaa koska se jyrsimen käyttäjä on aina laiska


Tota noin, RANU, käys katsomassa sitä Bombaa sisältä, silloin vasta tajuaa sen korkeuden, se on ihan älytön. Ja valtava "laskeuma" varmaan johtunee ositain siitä että torrppa taidettiin ahneuksissaan rakentaa nopeammin kuin puu ehti kuivua. Ja kyllä, suuruus minun mittapuussa tarkoitti korkeutta.