Ihan yleisestä mielenkiinnosta kyselen millä perusteella ihmiset ostavat käyttökulkimiaan. Harrastevehkeet ja ikuiset projektit on sitten jo ihan oma topicinsa...

Eli: Ostatko kulkimen pelkästään vakavan autokuumeen seurauksena, eli aivan sama mitä maksaa, pankista saa lainaa? Vai seuraatko pitkään markkinoita ja teet ostopäätöksen, kun hinta ja laatu seurannan perusteella kohtaa? Vai ostatko kulkimesi pääasiassa hetken mielijohteesta, kun nyt sattui vaan saamaan halvalla? Otatko aina lainaa autoa varten vai odotteletko muutaman vuoden hintojen pudotusta ja keräät samalla rahaa jemmaan?

Ostosta tehdessäsi: Mietitkö jo tulevaa heti ostohetkellä, että paljonko saat autosta rahaa käteesi jos ja kun meinaat siitä luopua?
Huollot: Kuinka paljon varaudut tekemään itse remonttia, vai otatko autosi suoraan jonkun hoidettavaksi? (liike/tuttu) Varaudutko ostaessasi kalliiseen huoltolaskuun, vai lähteekö auto vaihtoon heti, kun kalliita huoltoja alkaa ilmaantumaan?

Terve! Hauskoja kysymyksiä. Meillä on ollut pitkään kaksi autoa aina kerrallaan, jos toinen on paskempi niin ajan itse sillä ettei vaimon tarvi.

Tällä hetkellä käyttöautot on etupäässä järkeviä ja myös kivoja, toissijaisesti hauskoja harrastaa mutta ei niin paskoja että pitäisi koko ajan olla korjaamassa. (diesel-clio '99, xsara break hdi '99 -- kivoja ajaa, halpoja kilsoja)

Omat ostokriteerini autolle:
- 1000e .. 3000e hintaluokka, siihen saa yllättävän ehjän ja hyvän käyttöauton. Halvemmallakin saa toimivia jos tuuri käy. Eikä kalliimpia, 5000e auto maksaa monta tonnia enemmän mutta ei välttämättä selviä vähemmillä huolloilla, jolloin hinnan erotuksen kalliimpaan voi sit käyttää varaosiin ym.
- vuosimalli vähintään suunnilleen '98, riittävän uusi että on airbagit, usein ilmastointikin, ja pakollinen ajonesto
- Ei niin uusi että olis pakollinen OBD-testi katsastaessa, koska jos OBD ei mene läpi niin tulee kalliiksi, joten <2003 vai koskas se obd-pakko tulikaan.
- halvat osat

Yllämainittuja optimoiden saa suht luotettavan käyttöauton, käyttö halpaa kun korjaan itse, omistaminen halpaa kun ei tarvi maksaa pätkää joka kuukausi, ja parin tonnin autolla jos ajaa muutaman vuoden ja muutaman kymmentä tkm niin pääoman menetys on aika pientä kun sen sit vaihtaa seuraavaan.

Tähän asti ollut 8 rellua, 6 tojotaa ja nyt eka sitikka. Tojotat oli kivoja kun ne toimi aina, mutta osat ei aina ole halpoja tojotiin. Ranskiksetkin toimivat, ja osat on halvempia ja korjaaminen hauskempaa, kun autot ovat teknisesti paljon jännempiä.

Mielenkiintoista pohdittavaa...


Kyllä. Tunnustan käyttövehkeetkin hankkivani puhtaasti fiilispohjalta

En. Enkä mieti sitäkään, että onko auto mahdollisesti sellainen, ettei kukaan sitä edes halua ostaa

Itse yleensä remontit teen, paitsi silloin kun laiskottaa. Kaliita tai työläitäkin remontteja on joskus tullut käyttöautoihin tehtyä/teetettyä.

Sellaisen homman olen huomannut, että käyttöautoa hankkiessani mietin myös sitä, kuinka paljon ko. merkillä/mallilla on harrastajia - löytyykö siis TSI-miehelle apuja kanssakärsijöistä. Jos merkkiä/mallia ei harrasteta, ei se yleensä minuakaan kiinnosta.

Erilaiset käyttökiesit on aina hankittu talouteen tarpeen mukaan. Citikoita on ollut jo pitkä rivi ja olen aina ostanut ne käytettynä. Olen aika tarkkaan surffannut markkinan valmiiksi läpi ja myös sopivia verkostoja hyödyntäen saanut vinkkejä ennen kuin auto on ollut edes virallisesti myyntirivissä.

Hakemisen kohde on kuitenkin aina lähtenyt "vähän jostain erikoisemmasta": haen aina niitä versioita, jossa on jotain pientä ekstraa (väri, varustelu, moottori) jotta omansa löytää parkkikentältä. Toisaalta haarukoinnin kohde voi olla vähäiset ajokilometrit ja hyvä dokumentaatio auton historiasta. Hinta- ja laatusuhde ovat olleet myös valintakriteerinä. Ei se ole hullu joka pyytää, vaan ...

Uudet autot ovat tulleet haltuuni yritysautoina ja aina enemmän tai vähemmän rajatusta valikoimasta. Pösöt, Ooppelit, Foordit ja Volkkarit on koettu tätä kautta.

Citikan omistajana tulee aina takkiin, joten jälleenmyyntiarvoa on turha murehtia. Välillä olen ollut "kolmen auton loukussa", jolloin korvaava kiesi on jo hankittu ja se kiertovuorossa oleva odottelee vielä ostajaa. Kauaa ei ole tarvinnut odotella, tarkasti pidetyt kiesit ovat ostajansa vakuuttaneet ja perään ei ole huudeltu.

Kaikenlaista olen itse remontoinut, mutta vanhemmiten on tullut ei ehdi-ei jaksa-ei viitsi-ketju ja käyttöautot ovat käyneet huolloissa asiantuntijoiden voimalla. Varaosissa en ole säästellyt, vaan yleensä on pyritty hakemaan originaalipalikkaa tai sitten hyväksi havaittua korviketta. Uskon ennakoivaan huoltoon ja laitteiden toiminnan seurantaan; korjataan ja vaihdetaan mieluummin vähän ennen, jos mahdollista.

Varmaankin jonkin Toyotan tai Volkkarin omistajana voisi olla parempi jälleenmyyntiarvo odotettavissa vaihtotilanteissa, mutta hauskasta elämästä saa aina maksaa ...

Edellisessä elämässä perheen käyttökiesit hankittiin pitkällisen harkinnan ja seurannan jälkeen. Kohteena yleensä yli 5 vuotiaat käytetyt. Huoltokustannuksia mietittiin jonkin verran, jälleenmyyntiarvolla ei tullut spekuloitua.

Nykyisen kiesin hankintaperuste sen sijaan oli hyvin pitkälti "mä haluan tommosen" Markkinoita piti silti seurata aika pitkään, kun V6 Activa ei oo järin yleinen näky myyntipalstoilla. Huoltokustannukset ei oo toistaiseksi vieneet vararikkoon, ja myynti ei ole käynyt edes mielessä

Me ollaan hankittu käyttö vehkeet ihan tarpeen mukaan, kun oltiin kaksin niin ostetiin uusi C3, kun tenava syntyi ja tarvitiin isompaa autoa niin ostetiin C5, noi molemmat on oleet emännän nimissä. Itsellä sitten vähän fiilis pohjalta. XM, saksasta, Bx Vani naapurista. Bx farkku ihan muuten vaan, Pösö on kulkenut siinä sivussa kohta 5 vuotta.Auto velkaa ei ole ollut moneen vuoteen.
Toi C5 Farkku varmaan vaihtuu kohta pienempään. Käytiin jo pyytämssä tarjous DS3 THP mallista.

Kyllä ne ostetaan ihan fiilispohjalta oli se sitten käyttöauto tai harrastepeli. Järkeä jos käyttäis niin taksilla suhattelisin mennä

Vanin vaihto Xantiaan taisi olla todellista kuumetta... olo viileni huomattavan paljon paremmin kesällä ilmastoidussa yksilössä. Muuten on kyllä jostain syystä tullut tultua tilanteeseen, että auto täytyy vaihtaa ja sitten etsitään sopiva. Sen hintaisia autoja ostetaan tietenkin, mihin itsellä on varaa. Pankki pitäkööt miun citikoista näppinsä erossa.

Autokuume on tässä vaivannut silti puolisen vuotta ainakin taas, vaikka ei nykyisessä kulkineessa mitään vikaa ole käsin sekoitettavia vaihteistoöljyjä ja pieniä tiloja lukuunottamatta. Voipi olla että ensi vuonna joutuu harkita jo vakavammin vaihtoa.Ei kai autoa ostaessa sen myymistä mieti heti muut kuin jobbarit?Kaikki minkä jaksaa tehdä itse, tulee tehtyä itse. Esimerkiksi tuulilasin vaihtoon itse en ole jaksanut ryhtyä missään autossa ja maalailutkin ovat toistaiseksi saaneet maalarit hoitaa (joitain pieniä kilikalipaikkailuja lukuunottamatta).

Koska olen erilainen harrastaja (tai oonko lainkaan oikeutettu käyttämään nimitystä harrastaja...?), ostan autot kai vähän eri pohjalta kuin "oikeat" harrastajat...
Olen ostanut tasan kolme (3) autoa elämäni aikana, ja kaikki ovat edelleen mulla. Eka keralla hankintakriteerinä oli vain punainen auto, ja se sattui olemaan Citroën ZX. Sitten tuli hemmetin kova rättärikuume, se oli pakko saada, järki lähes sumeni. Löytyi Charleston, ja saman tien kuume hellitti. Sitten, vähitellen, kuume alkoi jälleen vaivata, nyt oli IHAN PAKKO saada BX, punainen mieluuummin. Seurasi muutama tosi tuskainen kuukausi, kun sitä ei ihan heti löytynyt. Nyt kun beksikin on löytynyt ja perhe vihdoin valmis, kuumeet ovat ohi. Ja suhtaudun sen verran tunteella mun Citikoihin, että en pysty luopumaan niistä ihan noin vaan, kuka nyt omia lapsiaan myy...
Ja ei sitten tippaakaan tullut mieleen, saako näitä ikinä myytyä ja mitä korjaukset tulevat maksamaan. Ostaminen tapahtui spontaanisti ihan tässä ja nyt
...taidan olla aika hörhö jopa citikkamaailmassa...

Kyllä tuo hörhöyden merkit täyttää, mutta kutsuisin sitä ihan perushörhöydeksi

No tämä oli sentään lohdullista kuulla (niin tai no saada lukea)

Lemonilta puuttu vielä monta mallia, mutta nythän on kevät, että kannattaa silmäillä lehtiä ja uljaita Sitikoita liikenteessä.

Kaikki tämä vahvistaa omaa käsitystäni citroen-persoonista. Nimittäin muiden merkkien harrastajilta kuulee monesti perusteen miksei sitikkaa kannata ostaa: "Ethän sä saa tosta yhtään rahojas pois, sitten kun myyt?". Joten lähdin tästä miettimään, että keskivertocitroenisti ei varmaankaan edes piittaa tästä tuon taivaallista. Ilmeisesti ne muut merkit on sitten niin huonoja, kun tarvitsee heti ostaessa miettiä jo myyntiä Ja toinen minkä huomasin näistä vastauksista niin porukka ei taida olla kovin innokas ottamaan autolainaa? Tämäkin taitaa olla erityispiirre tässä harrastajakunnassa, sillä tuntemani muut henkilöt marssivat suoraan lainatiskille, kun autokuume iskee.

Olen toki kuumeillut niin ruotsinrautojen kuin tähtinokkien perään mutta edellinen xantiani jolla ajoin 287 000km kulki tuon matkan mielestäni vähillä korjauksilla. Speksasi Xantian farkkuna hdi tekniikalla, vakkari, ilmastointi ja lisälämppäri sekä alle 250 000km ajettuna. Sellainen tuli myyntiin mutta hp oli sellainen, että soitin kertaalleenja kyselin autosta lisää yksityiskohti sekä ilmoitin oman käsitykseni auton hinnasta jonka tuli olla alle kk palkkani. Seitsemisen kuukautta kului kunnes myyjä otti uudelleen yhteyttä ja kaupat tehtiin, tosin farkusta jouduin tinkimään.
Olen jo sen ikäinen, että autoni korjaavat muut kuin minä sillä pohjolan tallissa olen sitä herkkua saanut jo aivan tarpeeksi. Autoni myyn / vaihdan kun sen aika koittaa. Ajan Xantiaan 100 - 200 000km mutta sitä katsellaan ja kuunnellaan. Tähän mennessä on mittariin kertynyt 68 000km ja korjaamolla käyntejä on riittänyt mutta toivon seuraavien 100 000km sujuvan vähemmillä vastoinkäymisillä.
Xantia on mukava ajaa myöskin talvella ja se on sopivan kokoinen minun käyttööni. Autoon en halua käyttää liikaa rahaa sillä kaiken ylimääräisen pistän korvan taakse ja säästöilläni valitsen oman eläköitymisikäni riippumatta ko ajankohdan lainsäädännöstä.

Minun mielestäni ainakin Xantian hinta- / laatusuhde on kohdallaan. Siitä ei tarvitse maksaa ylimääräistä eli autovero on kuoleentunut aika mukavasti ennenkuin auto on kymmenen vuotta vanha. Autoilun kustannuksista arvonaleneminen on merkittävin ja tälläisellä "alle kk-palkan" autoilla arvo ei juurikaan alene vaikka sillä ajaa mainitsemani 200 000km.
Auton vuoksi velkaantuminen on minulle täysin vieras ajatus. Velasta pitää maksaa korkoa ja velan kohde menettää kokoajan arvoaan = helkkarin huono yhtälö.

Ensimmäinen auto-ostokseni oli vm-86 Toyota Carina. Hinta oli 350 euroa. Mitään muuta kriteeriä ei ollut kuin halpa hinta ja että leimaa oli sen verran jäljellä, että pääsi töissä käymään.
No, siihen koslaan tuli kuitenkin sen verran kiinnyttyä, että aluvanteet piti ostaa, ruostevauriot pelleistä korjasin ja maalasin itse, hattuhyllyn päällystin auton sävyisellä plyyshillä ja karvanopat roikkuivat tietenkin! Sen verran hyvään kuntoon auto tuli, että sen pois myydessäni sain vielä muutaman satasen voittoa!

Mutta, kuinka ollakaan, Xantian kanssa tilanne olikin toinen. Ystäväni oli autosta luopumassa ja kun koeajoin sen, niin se oli aika hirveässä kunnossa. Syyläri vuosi, koiranluut kolisivat ja jousitus oli täysin kateissa, eli pallot olivat aivan loppu.
Mutta jotain siinä tapahtui, koska heti kun otin ratista otteen, päätin, että auto jää minulle.
Sitten onkin ollut useampi vuosi aikaa laittaa auto kuntoon, rahaa on mennyt, mutta kyllä se kyyti on sen verran kivaa, että hetkeäkään en ole ostostani katunut.

Pitänee varmasti joskus tulla senkin tosiasian eteen, että nykyinen autoni ei ole ikuinen ja on toisen osto edessä. Enkä kirjoita "uuden osto", koska olen mieltynyt tähän ykköskoppaiseen Xantiaan niin kovasti! Eli kun vaihdon aika tulee, niin ainoat kriteerini on, että se olisi mahdollisimman samanlainen kuin entinen...pitää toivoa, että vielä löytyisi jostain suhteellisen vähän ajettu, hyvässä kunnossa oleva vm.-93 Xantia, mielellään tummansininen tai musta.
Jos ei löydy, niin pakko kai se uudempi Xantia ottaa.

En ole keksinyt syytä miksi käyttöautosta pitäisi maksaa muutamaa tonnia enemmän. Ihan suoraan sanottuna en oikeastaan edes ymmärrä ihmisiä joiden on pakko ostaa upouusi auto ja mielellään muutaman vuoden välein.

Harrastepelit on tullut hommattua fiilispohjalta, usein sillä on sitten joku kiire ja saa lähteä kärryn kanssa yötä myöten toiselle puolelle Suomea.
Alkuun kiinnosti brittivoortit, nykyään sitikat. Projektikokoelmasta löytyy '77 farkkuescort, '70 cortina, '80 honda accord, '87 visa ja kilpuriaihio bx 16V-koneella.
Aina erikoismalleja enemmän on kiinnostanut ne tavalliset perusautot, jotka on unohdettu.

Olen kyllä mielestäni joka projektista maksanut kohtuullisen ja järkevän hinnan. Onneksi hurahdin sitikoihin niin tilanne on huomattavasti helpottunut. Ennen kun oli taipumusta innostua pelastamaan mitä tahansa merkkiä

Ennen autot oli aika puhtaasti fiilisvalintoja:
Coupe Taunus V6:lla "***tu tää on SIISTI!"
Öpel Omega "Takaveto ja lukkoperä pitää olla."

Opiskeluaikana myötä rahat oli vähissä ja autot oli sitten jotain Suzuki Swiftiä tai Seatin pommia mitkä hankittiin halvalla ja ajettiin loppuun niin pitkään kun leiman sai pidettyä kohtuullisella vaivalla.

Vaimon, muksun, koiran, kissan ja ok-taloon muuton myötä tilanne on nyt se että on "ykkösauto" eli joku uus/uudehko turvallinen auto missä on takuu, ja mikä on käytössä aina kun vauvan kanssa kuljetaan. Tällä hetkellä uus farkkumegane. Kakkosautona nyt Saxo minkä periaatteena on olla halpa korjata ja ajaa. Ykkösautoon en tee ite muuta ku lisään bensaa, kakkosautoon teen sitten taas kaiken ite. Noista edellä mainituista syistä ei vaan ihan oikeesti oo aikaa ylläpitää kahta itse korjattavaa autoa (varsinkaan ranskalaista )

Et tainnut silloin ostaa citikkaa, koska siinä tapauksessahan sie ajaisit sitä loppuun vieläkin Swiftin taas saa loppuunsa melko nopeasti, tahtoi tai ei...

Opiskelijallahan on onneksi rahaa sen verran, että voi ihan kivalla citikallakin ajella. -opiskelija

Turvallinen auto vauvalle sehän on jokainen jossa on riittävästi kokoa ja peltiä kun turvatyynypaikalle moista ei voi laittaa ja takuu ei auta pätkääkään jos se auto johonkin korpeen hajoaa.

Onneksi ei ole tarvetta autokaupoille, sijoitetaan autorahat korjaustiloihin niin voi jatkaa vanhoilla

Kuume ohi , sä oot vielä siinä uskossa kunnes...........

Tää on sikäli helppo, et Niko on jo vastannut mun puolesta...

edit: Voisin tietty lisätä vielä sananparren jota tapaan toisinaan lausua ääneen: "Ne jotka ymmärtää, niille ei tarvitse selittää. Ne jotka ei ymmärrä, niille on turha selittää." Ilokseni olen huomannut tuon sopivan lausuttavaksi myös tuon toisen merkin yhteydessä.

Jos mie oisin säästänyt kaikki ostamani autot, niin kävis tontti pieneksi, kerran ihan huvikseen yrtin laskea montako autoa olen omistanut, niin oli niitä kymmeniä. Alkaen 52 mallisesta 203 pösöstäVuonna 1968 seuraava oli 58 mallinen 203pösö, sitten tuli 62 mallinen407 mosse. sitä seurasi 67 mallinen renu 10. sitten 65 mallinen Isuzu Bellet. sitten 64 mallinen Ramler american 2d
seuraava oli 65 mallinen Mini, sit 68 mallinen Mini. Sit mentiinkin 70 luvulle, Escort 71 1100. Sunbean 1300 Kostaja vm 77.
Opel record 67 farkku, 68 samanlainen piilofarmari.71 Viva 71,71 mallin 99 saabi, 73 malllinen 99 saabi, 77 mallinen 99 compicoupe saabi
79 99 saabi 80 99 saabi. 83 99 saabi(on vieläkin) Datsun 100A vm 73 ja 77.Noi oli vuoteen 1985 menessä.

Saab 90 Vm 86, saab 900 i vm 87 Sierra vm 88 lada 2107vm 90. Mazda 626 vm 86 Pösö 405 vm 93 ,Nissan Cerry vm ?
Taas tuli Viva vm 72(harraste) Sitten Citikka XM V6 vm 91 sem omistin 2 kertaa Bx Vani, vm? Pösö 406 vm 97 On edelleen.Taas iisi harraste Isuzu Bellet vm 66, ja sen jälkeen 65 mallinen Rambler American 330.
Viimesenä vaan ei vähäisempänä hankintana oli Bx break vm 93.

Ainakin noi autot on olleet miun omistuksessa, jotkut vaan viikkoja, useat sentään kuukausia, jopa vuosia
Järjestys ei ole varmaan ihan kronologinen.

Eipä ole vielä paha kuume päässyt iskemään, välillä lievää lämpöä, mutta ei pahempaa. Seuraan siis markkinoita, ja ostan sitten kun omalle kukkarolle sopii / sopiva yksilö sattuu kulmille. Tähän mennessä olen pyrkinyt siihen että kulkine on maksettu pois muutamassa kuukaudessa, jotta korkokulut ei pääsisi suuriksi. Seuraavaa silmälläpitäen yritän säästää jotta ei tarvitsisi turvautua lainarahaan kun kenties osittain ( vaikkapa mahdollinen autovero saksantuonnista ).



Ei tätä merkkiä suosiessa juuri myyntihintaa mietitä, varsinkin kun ajellaan yli viisivuotiailla autoilla.

Huollot tekee ammattilainen lukuunottamatta renkaiden-, öljyn- ja suodattimienvaihtoja, sekä polttimoiden yms. pikkujuttujen vaihdot jotka kyllä hoituu itseltä. Peukalo on valitettavasti sen verran keskellä kämmentä että mieluiten annan ammattilaisen hoitaa hommat ja vastata jos jotain menee pieleen. Varaudun siihen että korjauskustannuksia voi tulla, onneksi nämä on halpoja muihin nähden hankkia...

Autot on tullut valittua osa fiilispohjalta osa jopa osittain järkeilemällä. Eli yksinkertainen tekniikka ja halvat osat, mm. zx 14 farkku. Fiilispohjalta tämä nykyinen pikkujenkki. Koskaan en ole miettinyt että saanko siitä omani pois tai onko se edes helppo myydä eteenpäin. Seuraava olisi tarkoitus hankkia omalla pääomalla ilman rahoitusta. Ja seuraava hankinta on sitten luokkaa "koska mää haluan semmosen ja piste". Tarkoittaa siis varustellumpaa ja isokoneista mehumaijjaa. Tulee ykköskulkimeksi ja seuraavaksi kakkoskulkimeksi.

Huollot ja remontit tehdään niin paljon ominpäin pohjolan tallissa kuin mahdollista, luvassa siis mahdollisesti auenneita rystysiä ja hankeen levinneitä työkaluja Ja mitä enemmän niitä tekee niin sitä vähemmänhän niitä on tehtävänä tulevaisuudessa eikös juu

edit: Ja kiitos tällaisten voorumeiden vinkkejä ja apuja on tarjolla tällaiselle tumpelollekkin ja täältähän se ajatus seuraavasta autosta taas lähti